Eilen 14.3.2016 Lahden kaupungin pääkirjastossa roihusi todellinen harvinainen kulttuuriliekki, jonka tulisena, valaisevana hehkuna paloi kuntalaisten yllättävän modernit, komeat ja hyvin perustellut puheenvuorot kirjan ja kirjaston puolesta. Ihme oli myös salin yli satapäinen osanottajarunsaus, joka Lahti-kaupungin keskustelutilaisuuksissa on vuosikymmenien ennätys.

 

Sohva%20vai%20kirja.jpg

 

Lahden pääkirjaston auditorio täyttyi kulttuurista huolehtivista kaupunkilaisista. Puheenvuorossaan kääntäjä Marja Kyrö kertoo, miten suunnitellut uudistukset esimerkiksi opiskelussaan tai työssään Lahden kirjastoa käyttävälle pilaavat kirjastossa työskentelyn mahdollisuudet materiaalin ja työrauhan kadotessa.

 

 

Sen sijaan mikään yllätys ei ollut, että tilaisuuteen jokaiselle 102:lle lahtelaisvaltuutetulle lähetetyt henkilökohtaiset kutsut olivat tuottaneet paikalle vain kaksi valtuutettua, joista toinen käytti puheenvuoron. Lahtihan profiloi vain paperilla strategioissaan itsensä oikein kulttuurikaupungiksi.

 

Kuntalaiset eli kirjaston todelliset asiantuntijat olivat suivaantuneet kirjaston päälliköiden suunnitelmiin, joita he laajassa Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa 21.2. esittelivät lahtelaisille ja koko Lahden maakuntakirjaston käyttäjäkunnalle. Suunnittelijoiden mukaan kaikki pääkirjastossa uusittaisiin sisäkattoa myöten ja tarvitaan paljon lisäsohvia ja esiintymislavoja kirjaston uudenlaiseen, elävämmän toiminnan käyttöön: siksi kirjoja on karsittava 1/3 uudistusten toteuttamiseksi.

 

Marja%20Malminen.jpg

Marja Malminen

 

Tilaisuuden altavastaajat, Lahden kirjaston johtava informaatikko, palvelupäällikkö Salla Palmi-Felin ja kirjastotoimenjohtaja Marja Malminen miltei hiillostettiin hengiltä suunnitelmissaan uudistaa Lahden kirjastotoimi. Uudistuksesta oli kokonaan hävitetty kirja ja sen merkitys. Monin kymmenin asukaspuheenvuoroin uudistussuunnitelmat yksityiskohtineen sammutettiin, niiden muista maista lainatut ideat maanrakoon tukehduttaen ja manaten.

 

Altavastaajat esittivät tilastoja kirjan asemasta kahdenkymmenen vuoden ajalta, lainausten vähenemistä mitenkään perustelematta tai ottamatta huomioon yhteiskunnan ja politiikan sivistyksellisen ilmapiirin kulttuurista muutosta. He esittivät lyhyesti myös alustavan sisustussuunnitelmansa kirjastotilan uudesta käytöstä.

 

 

Asukkaiden tiukkasävyiset kysymykset täyttivät koko puolitoistatuntisen tilaisuuden, tässä muutama poiminta:

 

-miksi kirjoja pitää vähentää, vaikka tilaa olisi yllin kyllin suunnitelmien toteuttamiselle - miten käy suosittujen lukupiirien, kun luettavia kirjoja ei enää riittävää määrää löydy

- pitääkö kirjaston olla hälyisä elämysshow, missä on uudistuksen jälkeen luku- ja työskentelyrauha

- miksi kirjaston johto ei heti ESS-artikkelin luettuaan korjannut asiavirheitä, joissa se nyt väitti tulleensa väärinymmärretyksi

- esitetyt tilastot eivät lainkaan täsmää, voitteko luotettavasti perustella tilastonne

-onko kirjaston karaoketoiminta kirjastotoimelle kuuluvaa verovaroin toteutettavaa toimintaa

-miten kaupunkilaiset otettiin huomioon kirjastouudistusta nyt toteutettaessa

-miten kirjastohenkilökuntaa kuultiin suunnittelussa

-miksi monia kirjastotoimen parannuksia usein esittänyttä kansalaista ei kuunnella eikä hänen tarjoamaansa kaupungin korkeinta, ilmaista asiantuntija-apua huolita saati ymmärretä

- miksi kirjaston pitää lailla määrätyn tarkoituksensa lisäksi hamuta tehtäviä, joita se ei osaa ja joihin sillä ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa: kaupunki on täynnä erilaisia kulttuuritoimijoita, kulttuuriyhdistyksiä, tapahtumapaikkoja, tapahtumia, konsertteja, teattereita, gallerioita ym.

-kenen toimesta tällainen fiaskouudistus on käsketty tehdä, kaupunginjohtaja Myllyvirran komennuksestako

- edustaako rauhaton, kirjaston päätuloaulan tukkiva matkalipputoimisto ja sen suuret jonot kirjastolain ja sen asetusten mukaista kirjaston ydintehtävää

 

Johtava%20informaatikko.jpg

Salla Palmi-Felin

 

Selviin kysymyksiin lahtelaiset eivät saaneet yhtään selvää vastausta.

Kirjastotoimenjohtaja Malminen pyrki olemaan vastaajana eniten äänessä. Hän yritti yleisön kysymyspihdeissä jopa osoittaa mediassa antamansa kirjastomme uudistamistiedot median vääristelemiksi. Kirjastotoimenjohtajan esittämä syytös on mielestäni ruma hätävalhe, kun hän ei enää muuta perustelua kahteen kertaan tivattuun kysymykseen löytänyt. Vuosien tietämyksellä me ESS:n lukijat tunnemme kulttuuritoimituksessa uudistusartikkelin kirjoittaneen toimittaja Ilkka Kuosmasen nimenomaan loistavana haastattelijana, asiallisten juttujen kirjoittajana.

 

Kysyttäessä kaupunkilaisten osallistumista uudistuksen suunnitteluun, kirjaston palvelupäällikkö Palmi-Felin vastasi asian hoidetun kutsumenettelyllä pieni yhteisseminaari järjestäen. Yleisössä sattui kuitenkin olemaan paikalla seminaariin osallistunut asukasasiantuntija, joka kertoi, että kutsut löytyivät, jos sattui ne huomaamaan, kirjaston palvelupöydältä pieninä konekirjoituslappuina, tilaisuus oli keskellä päivää ja siten osallistujien määrä kourallinen. Nyt täytyi kirjaston johtavan informaatikon Palmi-Felininkin viimein myöntää koko asukasosallistumisen täysin epäonnistuneen.

 

Lopuksi Sivistystoimen toimialajohtaja Tiina Granqvist pienessä puheenvuorossaan puhui strategiasta, joka tulee sitomaan kaikkea Lahdessa. Yleisö naurahti: niin on sanottu jo vuosikymmeniä strategia uuden strategian perään. Tosiasiassa se ei ole sitonut eikä tule sitomaan ketään, koska sitä ei noudateta, mutta se on oiva ja farisealainen luettelo täynnä mainioita ajatuksia - tapa, jolla mikä tahansa älytön toimi tai toimenpide voidaan perustella.

 

Unomaraton2.jpg   Rauno%20K%20Kurki.jpg

                            Sanna Virta                                                        Rauno Kurki

Illan taitavana johdattelijana, puheenvuorojen jakajana sekä kriittisenä kommentoijana toimivat Runomaratonin pääsihteeri Sanna Virta ja puheenjohtaja Rauno Kurki.

 

Tilaisuutta seuratessa ymmärsi taas näiden kirjasto- ja sivistysvirkamiesten loitontuneen meistä työnantajistaan ja kirjan asiantuntijoista. He puhuivat kaupungin tehneen näin ja kaupungin päättäneen noin: mikä kaupunki? Eikö se kaupunki ole juuri me asukkaat. Tilaisuuden olikin saanut koolle suuri määrä kaupungissa toimivia yhdistyksiä. Niissä ihmiset toimivat, työskentelevät sekä harrastavat kulttuuria ihmisinä, asukkaina, yksilöinä - eivät kasvottomina kirjastotoimen, sivistystoimialan ja kaupunginjohdon paperinmakuisina organisaatioabstraktioina.