JUko-ensemble%206.12.18.jpg

                                                                                                                                 Kuva Antti Sepponen                                  

                                                                                                             

Hyvistä ja hyväntahtoisista, harvinaisista perinteistä on viisasta pitää kiinni. Teatteri Vanha Jukon Itsenäisyyspäivän konsertti on sellainen - taitavasti rakennettu musiikillinen kokonaisuus, tyylikäs suomalaisen vakavuuden syväluotaus ja itsenäisyytemme aikakausiin sidottu ajaton hauskuus yhdellä kertaa. Jo kolmannen kerran, taas uudella, tutkitulla, rikasilmeisellä ohjelmistolla konsertti todisti kansankerrostemme yhteenkuuluvuutta, musiikkimme ja laulamisemme sydämistä lähtevää vilpittömyyttä ja Teatteri Vanha Jukon yhä kypsyneempää teatterillista, innostuttavaa tulkintataitoa.

 

Pieniä herkkusiivuja kaukaiseen Isänmaamme menneisyyteen Kiven, Leinon, Koskenniemen, Kiannon sanoin ja Sibeliuksen, Merikannon sekä Chydeniuksen aatepoltteisin sävelin, mutta täysannos soivan suomalaisen eetterin tätä päivää M.J. Koivun, E. Salokosken, J.Karjalaisen, I.Alangon, E.Kososen laulumusiikkia rakensi illasta hallitun, tulkinnaltaan hillittömän elävän, yhteisrintamallisen kokonaisuuden.

 

Ensemblen yllättävän ryhdikäs ja reipas tulkintatapa sävytti - niin alun Finlandian (Sibelius/V.A.Koskenniemi) kuin koko konserttiohjelman aina päätösnumeroihin Suomenmaa (K.Chydenius/ A.Kivi) ja Nälkämaan laulu (O. Merikanto/ I.Kianto) saakka - laulut ihanan vilkastempoisiksi ja konsertin tunnelman toiveikkaan valoisaksi.

 

Kodin kynttilöiden (Lyons&Hart/Schart/U.Hurmerinta) sota-aikainen kotiunelmoivan kyyneleinen tunnelma muuttui sekin tulkintatavan vauhdissa totuttua todellisemmaksi sisällöltään, puhumattakaan (T.Kärki/ R Helismaa) Hiljainen kylätie, jolle muotoutui hauskan kyläraitin renkutuksen kaltainen vauhdikas meno.

 

Yhteistulkinnan hauskuuksina, sisällön pistävimpänä huumorina koin Juice Leskisen On kulttuuri saapunut Ähtäriin (myös verraton tulkintasovitus), M.A Nummisen (sanat Jarkko Laine) Hymyile Miss Universum sekä Chydeniuksen Siivouslaulun (sanat Minja Koski).

Konsertin uusinta, kauneinta, syvällisintä itselleni oli kuulla Lauri Maijalan hieno sävellys, herkän melodinen ja rytmivaihteluiltaan aistikas (Samuli Parosen sanoihin) Suomen mies.

 

Minja Koski, Maria Nissi ja Ilona Pukkila ovat armoitetut solistit ja trio, heidän mukanaan Linda Wallgren täydentää osaavasti yhteistulkintaa. Simo Saukkola, Jaska Teuri ja Jussi-Pekka Parviainen säestävät palavalla voimalla ja luihin asti jyskyttävällä intensiteetillä laulajia. Parviaisen laulu- ja kitaraosuudet ovat illan vaikuttavimpia elementtejä, Matti Hussin musiikin johto sekä piano virtuoosista ja hurmioittavaa illan eheyttäjänä. Musikaalisuutta täydentävät Kosken huilun ja saksofonin äänet, laventavat Pukkilan kitaran soinnit.

 

Linda Wallgren juhlapuhui saliyleisön tämän päivän isänmaamme arjen ja luontoaktivismin tuntoihin sekä valotti juontajana tekstien sanoja ja laulujen valintoja - kaiken maulla ja hioutuneella sympaattisuudella.

 

Vanhan hyvänajan teatteritaiteellisen perustan illalle valoi Hannu Salminen. Veikko Lavin Limperin Hilman balladisen tenhoavalla tulkinnalla sekä R.R Ryynäsen tunteikkaalla Hyljätty äiti -valssilaulelmalla (upein soitinsäestysvivahtein). Salminen luo kokemuksellaan, paneutumisellaan, eläytymisellään näyttelijätulkinnan suurta vaikuttavuutta, menneen arjen väkevyyttä ja myhäilevää ihmislämpöä suoraan tunteisiimme.

 

Vain konsertin äänentoiston volyymi oli jälleen liiallista. Monista hienoista laulusovituksista välittyi korvia hakkaava rytminen forte, joka teki kokonaisuuden äänenvärin yläkireäksi, samensi laulajien yhteissoinnin puuromaisen paksuksi - suotta. Tuttu huomautus, jonka taas kerran voimakkuus-nappuloita pienemmälle kääntämällä korjaisi - illan ihan täydellisen onnistumisen tavoittamiseksi. Valot tunnelmoivat tyylikkäästi, hillityn sinisin sävyin itsenäisen Suomen kunniaksi.

 

Konsertin herkimmät, Isänmaamme koskemattomimmat lauluosuudet olivat kuitenkin nuoren Nella Saarion kauniit, luonnolliset tulkinnat Lintu ja lapsi (Cara/Graciano/ Reponen) sekä hänen konsertin ylimääräisenä laulamansa suomalaisen laulumusiikin kenties koskettavin sävellys sanoineen - Kari Rydmanin Niin kaunis on maa - ensemblen yhtyessä laulun kertosäkeisiin täysin sydämin ja yleisön räjähdyttäessä salin aplodipauhuun.

 

https://teatterivanhajuko.fi/ohjelmisto/

 

Lis%C3%A4liite.jpg