Evan - Julius Suominen 

Helsingin Kaupunginteatterin Suurelle näyttämölle on saatu harvinaisen hieno, kansainvälisen huipputason loistava broadwaymusikaali, vaikuttavan yksilötarinallinen, herkän musiikillinen Rakas Evan Hansen. Se kertoo abiturientti-ikäisten nuorten tositarinaa totuuden etsimisestä, nuorten yhteisöllisyydestä ja kaveruudesta, luottamuksesta ja perheiden vanhempien osuudesta lastensa aikuisuuteen kasvamisessa.

 

Evan on hieman erakoitunut lukiolaispoika, jolla ei ole juurikaan ystäviä ja kirjeiden kirjoittaminen on hänelle lääkärin määräämää terapiaa löytää ystäviä. Terapian idea on tuottaa jokaisena päivänä yksi kirje, joka alkaisi aina: Tänään minulla on edessä taas uusi hyvä päivä - ja kirjeen hän osoittaisi aina itselleen. Evan on salaa ihastunut koulunsa luokkatoveriin Zoeen, jonka kanssa hän ei ole edes uskaltanut puhua. Evan käy tulostamassa kirjoittamansa kirjeet koulussa ja yksi niistä päätyy vahingossa Zoen isoveljelle, Connorille, joka huumekäyttäjänä on kaverien hylkäämä, Evaniakin torjutumpi kouluyhteisössä. Hän on pelottava, luulee Evanin kirjoittavan kirjeitä hänen sisarelleen Zoelle ja suuttuu Evanille silmittömästi huitaisten tämän nyrkillä maahan. Muutaman päivän päästä Connor tekee itsemurhan ja hänen vanhempansa löytävät Evanin kirjoittaman kirjeen Connorin taskusta luullen, että se on Connorin kirjoittama jäähyväisviesti. Evan ei kehtaa kertoa sureville vanhemmille, että kirje on oikeasti hänen kirjoittamansa ja että Connor ei ole todellisuudessa jättänyt minkäänlaista viestiä tai selitystä teolleen. Niin Evan joutuu kuin sisäisestä pakosta sepittämään tarinan siitä, miten hän ja Connor ovat olleet muka parhaat ystävät. Connorin vanhemmat ilahtuvat kuullessaan, että pojat ovat olleet ystävyksiä ja kutsuvat Evanin kotiinsa kertomaan lisää ja enemmän siitä, mitä he ovat Connorin kanssa tehneet. Pian Evan alkaa ajautua yhä syvemmälle valheiden keskelle ja sitten on jo liian myöhäistä tunnustaa. Lopulta valhe...

 

Jos ensimmäiseksi kerron olennaisimman esityksestä, voin vain lumoutuneena ihmetellä, minkälaisilla kansainvälisen tason musikaalitaiteilijoilla tämän musikaalin saamme kokea, nähdä ja antaa vaikuttaa meihin, ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mukana ovat tämän hetken suomalaisen musiikkinäyttelemisen kenties maamme taitavimmat, tehtäviinsä ammattikoulutetut vanhat ja erityisesti nuoret kyvyt, joita vain harvoin saa samassa esityksessä Suomessamme kokea.

 

Evanina esiintyi ensi-illassa Julius Suominen. Hänen kauniin persoonallinen, harvinaisen luonnollinen, instrumentaalisen loistelias äänensä, sen taipuisuus ja ilmaisu ovat suurenmoista musiikkiteatteria jo sinällään. Julius Suomisessa Evanin sisäistetty olemus, häilyvä mieliala, abiturienttimaailmassa jatkuva kilvoittelu rehellisyydestä, omannäköisyydestä, nähdyksi tulemisesta ja ystävyydestä todentuvat kuin nuoren pojan suurena nykyaikaisena klassikkodraamana, tositarinan jännittävyyden, koskettavuuden sylitäydet empatiat avaavalla nuoruuden rakastettavuudella.

Hänen voimanaan on äärimmäinen, teeskentelemätön eläytyminen, heittäytymisen herkkyys ja tunnelmointi. Taistelu oman järjen, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden ristipaineessa ja yhteisön ylläpitämän kouluyhteisön julkisuuden välisessä maailmankäsittämisessä mukanaan jo muutenkin hauras oma psyyke, kodin vaiettu yksinhuoltajuus ja työkiireen leimaama äidinrakkaus. Kohtalokkaana kouluyhteisöä välttelevän Evanin elämän esteenä on koulukaveri Connorin itsemurha,  kouluyhteisön jokaisen jäsenen mieltä askarruttava, Evanin mielenterveyttäkin horjuttava, hänen hallussaan olevan totuuden salaaminen.

 

Nyt voin kertoa myös, että Connorina Niki Rautén lauloi upean musikaalisesti ja näytteli tärkeän pahuuden edustajan musikaalin tarinaan perusankkuriksi väkevästi, riipaisevasti.

Esitys ei ole miltään osin ällöttävän makea, ei saarnaava, ei keinotekoisen draamakohtalokaskaan, vaan sen tarinaa kantaa elämän toiveikkuus, luontevuus ja nuoruuden voimissaan oleva aikamme yhteisöllisyys, vaatimus kuulua joukkoon ja sen henkeen - ja varjostaa koko esityksen ajan ilmassa leijuva epätietoisuus tapahtuneesta.

 

Zoe ja Evan

Zoeta näyttelevä Riikka Riikonen luo roolistaan esityksen keskeisen nuoren naishahmon tunteikkaasti ja järkevästi. Hän joutuu myös sepitetyn tarinan osapuoleksi ja kokee tarinaa kertovan Evanin pian parhaaksi luottoystäväkseen. Molemmat rakastuvat toisiinsa. Riikka Riikosen laulu on yksi esityksen lumoavimpia elementtejä kauniissa äänenvärissään ja roolityö intensiivisessä eläytymisessään.

Lumi Aunio kasvattaa oppilaskuntajohtajana tarinan elävyyttä virkistävästi tulkitsemalla Alana-hahmonsa myös hienolla laulutaidollaan. Sanna Majurin Cynthia-äiti on esityksen lauluvoiman aatelia ja näyttelee murtuneen ja järkeilevän äitiolemuksensa herkän puhuttevaksi. Antti Timonen tulkitsee yhden tarinan tärkeistä henkilöistä - Larry-isähahmon - taitavasti ja lämpimästi. Hän on myös samaa laulajien aatelia esityksen sisältöä viestittämässä seesteiseen päämäärään kuolleen poikansa kaverin kunniaksi solmimalla isättömän Evanin kaveruuden koskettavasti itseensä. Samuli Pajunen näyttelee hauskan vauhdikkaaksi, rennon uskottavaksi Jared-roolinsa hyvin laulukyvyin, silti Evanin julistaman kyseenalaisen kaveruuden taitavasti sivuuttaen.

Evan ja Heidi-äiti

Lauluvoimista ylivertaisin on Nina Tapion Heidi-äiti. Hänessä on luontaista laulun voimaa malliksi kenelle tahansa vaikka opiksi antaa, äänen kauneutta ja sävelten ilmaisuskaalaa tunteita eritellä. Tapion roolin eläytymisessä tarina vahvistuu todellisen tuntuiseksi, realistiseksi - väsyneeksi, murrosikäisten nuorten äitien kaiken huolehtivaksi lapsen onnen vaalijaksi.

Musiikkina kahdeksan muusikon orkesterisoundi on samaa tyylikkyyttä, hienosointista, tunnelmoivaa ja säestävää laulelmaista balladinoloista, kertovaa musiikkia. Useat melodiat tuntuvat niin kauniilta ja yksinkertaisilta helppoudessaan hyräillä tekstinsä koskettavuudella mukana. Nautin orkestroinnin melodisesta ja soinnillisesta säveltunnelmien viehätyksestä, jonka volyymi ja soitinten äänivärit suorastaan kietoivat kuulijansa tarinan kulkua seuraamaan kera soolojen ja useammin toistettujen laulujen. Musiikillinen voima ja raikas nautittavuus vahvistuivat vielä useissa repriisi-laulutulkinnoista koko ensemblen yhteisiksi upeiksi esitysvoitoiksi.

 

Antti Mattilan lavastuksen horisonttivaihtuvuuden nopeus ihastuttaa pitkin koko esitystulkinnan toimivana ja taitavana viitteellisinä herkkuina, tilaa muuntavina ja tunnelmia korostavina miltei taikamaisina, nerokkaina suuren näyttämökuvan interiöörejä silmänräpäyksessä vaihtaen, tarinaa keskittäen ja tunnelmia alleviivaten. Orkesterin asemointi näyttämön taustassa näkyvänä, elämää ja musiikkia sykkivänä sävelten sydämenä kruunaa esityksen täydellisyyden.

Esityksen juhlava käsiohjelma on kerrassaan komea ja sisältörikas julkaisu.

 

Ohjaaja Kari Arffman on tehnyt yhden uransa merkittävimmistä, rikassisältöisimmistä musikaaliaikakautemme nuoruuden tuntojen hienosti päivitetyistä suomalaisista teatteritöistä. Maailmansykkeen malliin - nöyrästi, rohkeasti, antaumuksella - se viihteenäkin peilaa maailman tilaa rehellisyyden periaatteen esitaistelijana, kaikenikäisiä katsojia kunnioittaen.

 

Rakas Evan Hansen

Rooleissa: Julius Suominen, Petja Pulkkinen, Lumi Aunio, Sanna Majuri, Samuli Pajunen, Niki Rautén, Riikka Riikonen, Nina Tapio, Antti Timonen, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Akseli Ferrand, Tuukka Leppänen, Reeta Vestman.

Käsikirjoitus: Steven Levenson
Musiikki ja laulujen sanat: Benj Pasek ja Justin Paul
Ohjaus: Kari Arffman
Suomennos: Reita Lounatvuori
Laulujen suomennos: Hanna Kaila
Koreografia: Antti Lahti
Kapellimestari: Eeva Kontu
Lavastus: Antti Mattila
Pukusuunnittelu: Elina Kolehmainen
Valo- ja videosuunnittelu: William Iles ja Toni Haaranen
Äänisuunnittelu: Jaakko Virmavirta
Naamioinnin suunnittelu: Jaana Nykänen
Tarpeiston suunnittelu: Mira Rokkanen
Lauluvalmentajat: Tim Richards ja Emilia Nyman
Dramaturgi: Sanna Niemeläinen

Esityskuvat: Otto-Ville Väätäinen

 

https://hkt.fi/esitykset/rakas-evan-hansen/

 

Arvio kirjoitettu esityksen ensi-illasta 28.9.2023.