Viipurin%20Reippaaa%20kuva%201.jpg

Hilma ja Reino

Lahden hämäläis-karjalainen tulevaisuususko saa vuosi vuodelta elinvoimaisempaa sisältöä, kun sen lähihistoriaa osataan tarjoilla niin ihmisläheisen lämpimästi, totuudenmukaisesti, vakavasti ja viisaan ajatteluttavasti, että seutuamme tuntematonkin nauttii teatterin tositarinassa - sodan, rauhan ja rakkauden - suurissa tunteissa ja sadoissa ilon pisaroissa täysin sydämin.

 

Ainopuiston teatterin ja sen lahjakkaan kirjailija-ohjaaja Timo Taulon yhteisestä suur-urakasta, kesän kolmesta uudesta näytelmästä jo toinen uusi teos sai eilen kantaesityksensä.

Viipurin reippaat -näytelmä on komeasti kirjoitettu, kuin sodanjälkeisellä suurella isänmaallisuudella ajateltu, nykyajan tajuttavaksi modernilla teatterikielellä ohjattu valtavan taiteilijakunnan yhteisnäyttelemisen upeus. Jo nyt voi sanoa, että esityksen tuomat näköalat avaavat kaupungistamme toimeliaan työnteon, virkeän kulttuurisen, laajenevan sivistyksellisen ja tietenkin kaikkia yhdistävän urheilullisen kotikaupungin niin raikkaan uudesti, vetävästi, mielenkiintoisesti, että nykylahtelaisten on helppo pujahtaa vanhojen kaupunkilaisten lailla tämän sittenkin rakastettavan kotikaupungin todellisiin sisuksiin kodikkaaksi itsensä tuntien.

Vaikka Viipurin reippaiden maailmanmeno peilaa Taulon ajattelun tapaan pientä Lahtea, nyt vuosina 1940-44 kaupungin asukkaita ja asuttamista, se laajenee sisällöltään kotiseutua suuremmaksi, yleistävän draaman tasolle: hienon perusteellisissa ihmiskuvauksissa, juonen polveilevissa elävissä kohtauksissa ja kokonaisajatuksen selkeydessä sekä koko esityksen yhtenä kantavana teemana lapsuuden elämänmuodon valloittavan luontevassa sykkeessä. 

Kymmenentuhannen karjalaisen kotinsa jättäminen Karjalaan, pakkomuutto Neuvostoliiton sanelemana rauhanehtona kohti Lahden hämäläisseutua, täältä elämän uutta alkua etsimään, sopeutumaan ja työtä tekemään on tosiasia. Viipurin reippaat on paitsi noiden viimeisten sotavuosien kurimusten ja kärsimysten sekä rauhanteon seuraamusten vakavaa ja puhuttelevaa historiaa, myös todellista uuden elämänmuodon etsintää ja löytämistä, sielukasta  ja elämänviisasta sanomaa, jonka synkkyyden iloksi ja riemuksi nostaa karjalainen suorapuheinen mentaliteetti ja murre.

 

Ainopuisto miljöönä vertautuu esityksessä Viipurin Monrepos-puistoon. Esityksen ohjaus hallitsee tilankäytön, taustalla Lahden kartanon rakennuskomeus kouluineen, eturampissa Aino-patsas suihkulähteineen pienin puistoaukein, rekvisiittana sota-ajan harmaat pakkauslaatikot, pari viitteellistä toimisto- ja kauppapuotinäkymää. Laajassa kaaressa istuva yleisö hyvillä puupenkeillä saa näin nauttia helposti seurattavan, hyvin asemoidun, henkilögallerialtaan tarkasti karakterisoidun, toimivan ja erittäin liikunnallisen esityksen.

Nimet%C3%B6nViipurin%20reipas%207.jpg

 

Ida-Maria Lius on tämän näytelmän tarinan herkkä, eläytyvä ja tosi päähenkilö (Hilma). Lius luo hahmostaan realistisen kauniin luonnekuvan karjalaistytöstä, jonka sota on viskannut Viipurista Lahteen. Hilma saa kuitenkin pian opettajantehtävän Lahden kartanon koulussa, rakastuu karjalaisella temperamentilla nuoreen hämäläisalikersanttiin ja näin tarinan yksi kohtalokas elämänjuonne käynnistyy. Tekstinä, näyttelijätyönä, hahmona Lius on rakastettavan luonteva ja aito. Hän myös laulaa kauniisti monet esityksen tarinaa kuljettavat laulut, kuten myös voimistelijanaisnelikko Inka Mantsinen, Venla Pekkala, Jenny Orpana ja Nita Kekki (Annikki, Ilmi, Elsa ja Sinikka). Naisviisikko myös liikkuu vapautuneesti, plastisen kouliintuneesti ja nostaa elämän mielekkyyden jatkumisen takeeksi harrastuksensa - voimistelun. Viisikon useat elämäntilanteet sekä Karjala-Häme -pohdinnat tuntuvat mutkattomuudessaan esityksen keskeisiltä, yhteishengen ja karjalaisuuden elämää kannattavilta, suurten yhteisten periaatteiden sekä tunteiden voimannäytteiltä.

 

Viipurin%20reippaat.jpg

 

Siirtolaisväkeä edustavat Aadolf Kärjen ja Päivi Parkkolan näyttelemä Paloposken karjalaispariskunta (Viljo ja Saara) sekä heidän lapsensa (Eino ja Lilja) Karolus Saaristo ja Sara Nurmi. Kärki näyttelee huumorintäyden kirvesmies-isä -hahmonsa liikkeisssään vekkulin ripakaksi karjalaistemperamentissaan ja sutkauksissaan. Perheelle tarina antaa keskeisen tehtävän näytelmässä - rakentaa yhtenä valituista ruotsalaislahjoitus-puutavaroin omakotitalo Lahden Vesteråsiin. Yksi karjalaisuuden ilmentäjä ja esityksen herkullinen huumoritrikki (karjalaismuori Sassi) osaa Pirjo Pölläsen tulkitsemana varsinkin piirakkaeksperttinä loistavasti vedättää hämäläisiä hauskan elävällä piirakkakapulasulkeisella.

 

Viiourin%20reipas%20%208.jpg

Juha Kekki tekee taitavasti Viipurista muuttaneen kauppiashahmonsa (Erkki Kääpä) ja häntä myötäilee Jalina Kiintolan (myymälänhoitaja, lotta) tarkan asiallisesti ja oikeudenmukaisesti asiakkaita säännöstelykuponkiostoksissa kohdellen.

Lahtelaiset karjalaisten viralliset vastaanottajat edustavat kaupungin asutuslautakuntaa. Heikki Moilasen vakuuttavan tyylikäs puheenjohtaja (Armas Pielonen) sekä lautakunnan jäsenet Eva Sireni (rva Pielonen) ja Erja Soppi (lautakunnan sihteeri) pystyttävät taitavasti tulijoiden eteen aikakauden byrokratian ylitsepääsemättömyyden neliötarkassa vuokra-asuntosäätelyssä. Karjalaisperheen asunnonrakentaminen tuo esitykseen mukaan myös Vesteråsin alueen naapurit (Raijan ja Vivikan) Jaana Kärjen ja Anneli Iso-Kuortin näytteleminä.

 

Viipurin%20reippaat%205.jpg

Karjalaiset lapset vastaanottaa Lahteen tietenkin avosylin lahtelainen koululaitos, Kartanon koulu (johtajaopettajattarensa ja nuoremman lehtorin) Ulla Laakson ja Johanna Sallménin tulkitsemin äidillisin ja varmoin henkilöluonnosteluin. Koulun henkilökuntaan kuuluu myös eriskummallinen hahmo (voimistelunopettaja Kondelin) Kim Ruuskan ylivoimakkaan natsiaffektiivisesti tulkitsemana.

 

Mutta se näytelmän sisällön - rakkauden, sodan ja rauhan sanoman - tärkein lahtelainen, Niko Hietakunnaksen sisäisellä vakaumuksella tulkitsema alikersantti (Reino Tuominen) luo esitykseen yhdessä rakastettunsa Hilman kanssa teoksen keskeisen jännitteen taitavalla pieteetillä ja vaatimattomuudella. Miten sodalle, rauhalle ja rakkaudelle lopulta käy, siihen hieno näytelmä antaa lopussa tyhjentävän, ajatteluttavan vastauksen jokaiselle katsojalle.

Lapsuuden vapautunut, elämänsykkeinen elämä on kuitenkin tämän esityksen vähintäänkin vakavan aikuiskerronnan tasoista, teoksen suurta sisältöä. Esityksen lapsia esittävä lähes parinkymmenen nuoren koululaisjoukko onnistuu luomaan esitykseen värikkyyttä ja luontevaa elävyyttä monilla eheillä ja heittäytyvillä, vallattoman luontevilla kohtauksillaan. Myös akselilla karjalainen ja hämäläinen he koko esityksen ajan pitävät yllä sopivan kihelmöivää jännitystä näytelmässä.

Yksi kenties esityksen täydellisimmistä kohtauksista on karjalaisten ja lahtelaisten oppilaiden kilpalaulanta Karjalaisten laulusta ja Hämäläisten laulusta. Kohtaus on käsikirjoittajan, ohjauksen ja nuorten esittäjiensä täydellinen täysosuma, musikaalisestikin taitava, mutta tunnelmassaan ja innostavuudessaan katsojat täydellisesti valloittava.

Poikien mainio suomalaisryssäleikki Otto Ville Kuusinen on tekstinsä toteutuksensa aivan poskettoman mainiota näyttelemistä ja poikauhoa runsaudessa ja ryssä-suomalainen vastakkainasettelussa.

 

Viipurin%20Reippaat%20kuva%203.jpg

 

Tai entä poikien lähtölaulu opettajalleen, tämän saatua kutsun rintamalle, poikien laulaessa Adolf-renkutusta ympyrässä pyörien originellin aseista kiinnostuneen opettajansa ympärillä.

 

Entäpä ensimmäisten pussausten jälkeiset lasten lleikit, kuten hulvattoman hauskat, lasten itse loihtimat hääjuhlat. Voisiko joukkokohtausta enää mukaansatempaavammin ja sisäistyneemmin tulkita!

Kyllä kai sentään jotakin voisi vielä miettiä tulkinnan täydellisyydeksi? Suuri monineliöinen screeni on asetettu näyttämön toiseen sivuun. Siinä ajan valtiomiehet puhuvat tai ajan sanomalehden sivu tai Lahden Vesteråsin asuntoalueen rakennusvaihe 1940-luvulta välähtää hetken. On sattumaa, että katsoja ehtii juuri samanaikaisesti estradilla tapahtuvan näytelmäkohtauksen kanssa katsoa täysin näyttämön sivulle. Näin elävän teknisen kuvakerronnan teho putoaa ratkaisevasti tarkoitetusta.

Musiikin tekijöiden ja tekijänoikeuksia valvovien järjestöjen, mutta ainakin meidän katsojien tähden kaipasi kyllä ohjelmalehtiseen luetteloa niistä kymmenistä sota-ajan hiteistä, jotka esityksessä antaumuksella ja taidolla tulkitaan. Olisi mukava kaivella esitysten jälkeen ne – Mökin pienen sievän järven ran.... Väliaikainen..Pieni valhe...ja monet muut malmstenit ja iskelmät jostakin esille ja laulellen muistella esityksen yksityiskohtia vaikka koko seuraavan vuoden.

 

Surun ja itkun parantava, aina mukana oleva lääke on karjalainen iloisuus, tanssi, huumori ja laulu – sen karjalaiset toivat tosikkoon Lahteemme. Siksi Viipurin reippaat -näytelmän tunteikkaan vakavasta todellisuudesta kasvaa päällimmäisimmäksi kevyesti jalkoja nostavien tanssillisten episodien, kymmenien sota-ajan iskelmien, karjalaisten tapojen ja hauskan haastamisen yhtäaikaisesti vakavan elämänmyönteinen ja verrattoman viihteellinen ylistyslaulu Lahden menneisyydelle.

 

Viipurin reippaat

Viipurin%20reippaat%20uusin.jpg

 

HENKILÖT
 

Naisvoimistelijat Viipurista:
Hilma Teräsvirta – Ida-Maria Lius
Annikki Mankki – Inka Mantsinen
Ilmi Römpötti – Venla Pekkala
Elsa Kannas – Jenny Orpana
Sinikka Lehtovaara – Nita Kekki
,

Paloposken perhe Ensosta:
Viljo Paloposki, rakennusmies – Aadolf Kärki
Saara Paloposki, vaimo – Päivi Parkkola
Eino Paloposki, poika – Karolus Saaristo / Niilo Virtanen
Lilja Paloposki, tytär – Oili Kankaanrinne / Sara Nurmi
Sassi, vanhamuori – Pirjo Pöllänen

Kauppiaat Terijoelta:
Erkki Kääpä, kauppias – Juha Kekki
Aino Perasto, lotta, myymälänhoitaja – Jalina Kiintola

Lahtelaisia:
Reino Tuominen, alikersantti – Niko Hietakunnas
Armas Pielonen, asutuslautakunnan pj. – Heikki Moilanen
Leelia Pielonen, asutuslautakunnan jäsen – Eva Sireni
Mandi Heikkonen, asutuslautakunnan sihteeri – Terhi Kainulainen
Raija Tasanne, Västeråsin naapuri – Jaana Kärki
Vivika Rinta-Tassi, Västeråsin naapuri – Anneli Iso-Kuortti

Kartanon koulun opettajat:
Dagmar Sundelin, Kartanon koulun johtajaopettajatar – Ulla Laakso
Hanna Silvonen, nuor. lehtori – Johanna Sallmén
Kalervo Kondelin, voimistelunopettaja, IKL:n jäsen – Kim Ruuska

Kartanon koululaiset:
Kerttu Liukko – Emilia Kuismanen
Martta Liukko – Aino Lehtola
Anja Alander – Ilona Kariola
Aini Sulonen – Aada Kontinen
Annikki Tenhola – Mea Koskinen
Pirkko Porri – Iida Petäjämaa
Eevi Lyyra – Liila Kilpiö
Aino Koivisto – Susanna Niemi
Terttu Vuorela – Elsa Eresmaa
Oskari Santaharju – Sisu Aro
Vilho Virtanen – Santtu Känkänen
Pentti Porri – Eetu Reijonen
Lauri Heinonen – Urho Notkola
Raija Louhi – Kiia Kuusinen
Annikki Tenhola – Milja Brandt
Laina Hiili, viulistityttö – Hilma Virtanen

 

http://www.ainopuistonteatteri.fi/

 

Lis%C3%A4liite.jpg