Naapurimme Viro on parissa kymmenessä viime vuodessa pitkälle länsimaistunut. Sen rakennusbuumi ja arkkitehtuuri jo pelkästään Tallinnassa on silmissämme kohisten muuttunut. Vanhat, keskiaikaiset rakennukset tyylillä uudelleen rekonstruoitu sekä säilytetty ja uusarkkitehtuuri alkaa vallita Tallinnan Vanhankaupungin ulkopuolista kaupunkikeskustaa moderneilla mitä erikoislaatuisimmilla ratkaisuilla ja rakennuskokonaisuuksilla.Tänä vuonna 100 vuoden ikään ehtinyt Viro elää itsenäisyysjuhliaan, kulttuurisia tapahtumiaan ympäri koko maan  - ja koko juhlavuoden.

 

 

Teater%20Vanemuine.jpg

Teater Vanemuinen suuri teatteri- ja musiikkikulttuurikeskus hallitsee Tarton keskustanäkymää.

 

Tallinnaakin sympaattisempi kulttuurikaupunki Tartto on sekin modernisoitunut arkkitehtuuriltaan. Sen vanhat rakennukset, varsinkin Yliopiston monirakennuksinen mäki on huolella säilytetty, museoitu ja entisöity jatkuvaan kulttuuri- ja opetuskäyttöön. Monet kirkot ja julkiset rakennukset on restauroitu, ja modernimpaa keskustan aluetta hallitsee nyt vanhoihin ja uusiin kiinteistöihin sijoittunut elinkeinoelämä.tavarataloineen, viihdekeskuksineen, kirjakauppoineen, hotelleineen, muotiliikkeineen ja laajoine kävelypromenaadeineen kera rakennusten kivijalkaravintoloiden, sympaattisten kahviloiden, erikoiskauppojen, yökerhojen, showklubien.

 


Ülo Õun  Isä ja poika, vuodelta 1977 sai paikan Tarton keskeiseltä kävelykadulta vuonna 2004.

 

Tartto ja sen tapahtumat on ylinnä kuitenkin maan kulttuurin kehto. Ei pelkästään minkään menneen ajan konservatiivista kulttuuria, vaan teatterin, musiikin, oopperan sekä modernien, eurooppalaisten uusien suuntauksien ensi-iltapaikka. Useat maan uusien oopperoiden sävellykset ja libretot saavat ensiesityksen Vanemuine-teatterin oopperaproduktioina, samoin pop-, rock-  ja kevyenmusiikin maan ja Euroopan ajantasaisimmat tähdet, hitit ja nimet konsertoivat tai vierailevat näillä estradeilla. Kielitaidottomimmallekin tuo laaja kulttuurikokonaisuus tarjoaa täydellistä antia konserteillaan, baleteillaan, uusoopperoillaan, teatteriensembleillään.

 

Korkeatasoisen viihteen asema Tartolla oli jo Venäjän tsaarin ja Neuvostoliiton aikana. Teatteriin ja varsinkin oopperaan tultiin hienoissa seurueissa jo keisarillisen Venäjän aikakaudella, neuvostomiehityksenkin vallitessa sinne oli kansalla erillisiä istumapaikkoja, ja tänään Vanemuine on yksi Keski-Euroopan teatteritaiteen merkittävimpiä taidelaitoksia, jonka suuruudesta kertoo jo pelkät numerot: yli neljäsataa henkilöä käsittävä henkilökunta, oma sinfoniaorkesteri, kaksi suurta oopperatasoista näyttämöä sekä suuri konserttisali. Kulttuuri-ilmapiiriä sähköistää ja nostaa korkeaan loistoon Euroopan ja maan nimekkäimmät taiteilijat, näytelmätekstein, uusin oopperoin ja vierailuin sekä solistisin osuuksin vuodesta toiseen.

 

DON%20juan%203.jpg  Tarton%20travaratalo.jpg

 

Meillä pienellä vironkieltä jo pitkään harrastaneella lahtelaisryhmällä on ollut etuoikeus kokea maan keskeistä kulttuuriantia retkillämme ympäri maan - kulttuurin ja kulttuuriviihteen korkeinta tasoa olemme löytäneet aina Tartosta. Viime talven baletti Don Juan on vieläkin Vanemuinen ohjelmistossa:teoksessa, jonka kansainväliset ja virolaiset balettitanssijat ja Vanemuinen sinfonikot tulkitsivat.

Kuun alussa matkamme Tarttoon tähtäsi Viron itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi maassa vierailevan maanosamme harvinaisen eksoottisen kansanmusiikin soittamisen ja tanssimisen huippuvierailuun. Espanjan suurlähetystö antoi tukensa lähettämällä Viron itsenäisyyden juhlavuoden lahjana tosi espanjalaisen kalleuden: maan kulttuurilähettiläinä kuuluisa Barcelona Guitar Trio ja flamencotanssijapari José Manuel Álvarez & Carolina Morgado toivat taiteensa ja taitonsa neljän konsertin kiertuesarjana eestiläisille - ja tätä harvinaisuutta pääsimme me piskuinen suomalaisryhmä nauttimaan Vanemuinen konsertttisalissa 2.3.2018.

 

Barcelona%20Guitar%20Trio.jpg

 

Onnekkaat suomalaiset etelänmatkalaiset ovat Välimeren huvituspaikoissa sentään saaneet vähän maistaa tätä omaperäistä musiikkia ja tanssia illanistujaisissaan. Mutta tällaista, suurten kitaramestareiden kypsää, taitavaa kitaratrioa kera tunnelmoivan lyömäsoittajan en laadussaan ja herkkyydessään voi edes kuvailla. Sen suvereenius perustuu täydelliseen yksittäisen soittajan taitoon, josta ymmärsin viisikielisen kitaran soittajan tulkitsevan yhtäaikaisesti viittä erilaista sävelaihetta omassa soitossaan. Kun kolme tällaista tyylitaituria sovittaa itselleen kuuluja vuosisataisia espanjalaisia flamencosävellyksiä, on tulos huimaa, valloittavaa flamencoa. Ja sitten tuo flamencotanssi, jossa jalat, kädet, sormet, koko keho rytmittävät tanssin kitaroiden mukana, jossa hurjat kierteet korkealle ilmaan, hypyt, kauniit kaaret ja kuviot täyttävät komean punaisin valonsätein värjäytyneen lavan ja huumaava napsuttelu kengänkoroilla, kastanjeteilla, sormilla ja kämmenillä täyttää korvat ja sielun - tällä suomalaiskulttuuriseurueellamme ei enää löydy määrittelyn tai kritiikin sanoja tai määreitä: moista ei ennen taatusti kukaan meistä ollut kokenut.

Entä tuo veljeskansamme konserttiyleisö, se antoi väliaplodeja, vuoroin ääneen huokaili ihastuksesta ja hihkui rytmien ja tunnelmien innosta sekä tietenkin lopuksi nousi seisomaan aplodien raikuessa ja taiteilijoiden antautuessa kahdesti ylimääräisiin, tällä kertaa todella vielä herkullisiin, humoristisiin, taidokkaisiin kitarankäsittelyn knoppeihinsa ja tanssikuvioihinsa yhä pidemmälle meidät hullaannuttaen.

 

Flamengoryhm%C3%A4.jpg

Kamerakuva Leili Kujanpää

 

Mikä verrattominta, poistuessamme he odottivat koko monisatapäistä yleisöä salin aulassa, tervehtivät kädestä ja sympaattisesti halasivat.

 

 

 

 

Kansallismuseo%2C%20Tartto.jpg

Toisen päivän yhteinen kulttuurikohde oli nyt jo toisen kerran vierailla euroopankuulussa, modernissa Viron uudessa Kansallismuseossa.

 

Tällä kertaa ajatuksena oli pistäytyä kansallispukunäyttelyyn, joka maan itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien kunniaksi oli varsin laaja ja monipuolinen, opettavakin kokemus.

 

Kansallismuseo pari kilometriä kaupungin keskustasta on Euroopan moderneimpia rakenniuksena, tekniikalta ja ripustukselta. Lahden kokoiseen Viron Tarttoon on koko maan ajattelukoneisto valtiopäivineen ymmärtänyt rakentaa Euroopan nykyaikaisimman kansallismuseorakennuksen, lähes puolikilometrisen äärimmäisen modernin kulttuurilaitoksen. Pelkästään sen virtuaalinen tekniikka hämmästyttää. Siellä suomalainen tai muunmaalainen voi museon infossa pyytää käteensä tulkkauskortin. Kun varsinaiset asiakokonaisuudet on viron kielellä tai englanniksi selostettu, ei tarvitse kuin kortilla koskettaa selostetaulua ja teksti muuttuu hetkessä suomenkieliseksi. Jälleen uusi kehitysharppaus vuodentakaisesta avauskäynnistä tämäkin. Otin kortin oppaan sitä tarjotessa ja kokeilin sen toimivuutta - loistava! Eri kansallisuuksien ei kielivaikeuksia tarvitse enää pohtia, vaan virtuaalitekniikka mahdollistaa tutustumisen museon laajaan aineistoon ja esineistöön. Tosin nyt meillä viron kielen harrastajilla oli poikkeuksellisesti suomenkielinen opas, Turun yliopistossa kielemme hienoksi ääntämiseksi opiskellut: museossa on 25 suomen kieltä sujuvasti puhuvaa ja keskustelevaa opasta kertomaan suomalaisryhmille museon näyttelyistä.

 

Virolaisten%20kanll.puk%20n%C3%A4yttelu%

Viron%20kansaallispukun%C3%A4yttely.jpg

 

Retkemme näyttelykohde - Virolaisia kansallispukuja - jatkuu elokuun 2018 loppuun sakka. Näyttelyssä selvisi yksi Viron laulujuhlien ulospäin näkyvä kansallinen erikoisuus, voima, persoonallisuus ja väriloisto. Miltei jokaisella suuremmalla kylällä maassa on oma kansallispukunsa. Virolaiset pystyvät kansallispuvun väreistä, materiaalista, muodosta, päähineistä, jalkineista, koruista ja ornamenteista ja aivan pienistä yksityiskohdista jo melko tarkkaan kertomaan mistäpäin Viroa puku on peräisin.

 

Tartto%20Virol.%20kansalloykuja%201.jpg

Kansallispuku Järva-Jaanin kunnasta

Virolaisten%20kansallispukujen%20n%C3%A4

Oheinen pieni kartta-opaste kansallispuvun vieressä kertoo missä päin Viron maata pukua käytetään.

 

 

Viron%20kansallispuvut%204.jpg

Oppaamme  koskettaa varovasti näyttelyn kansallispuvun punaista helman alinta kirjontaa.

 

Esimerkiksi naisten kansallispuvun hameen helman alareunan punainen ohutkin sentin parin väri kertoo puvun olevan saaristosta tai vähintään veden äärellä sijaitsevalta paikkakunnalta. Punainen väri suojelee kansanuskomuksen mukaan naiseutta aina kaikilta vaaroilta. Kansallispuvun päähineistä pystyy taas lukemaan, onko nainen perheellinen vaiko vielä naimaton..

 

Viron%20kansallispuvut%206.jpg

Virolaisten korujen jalometalliksi hyväksytään ainoastaan hopea

 

Viron naisten ja miesten kansallispuvut kokonaisasuina näyttivät väriloistonsa, sommittelunsa, yksityiskohtansa ja moniin pukuihin liittyvän syntyhistoriansa sekä erilaiset kansanperinteiset tarkoituksensa. Viron laulujuhlillla koettuna tuhansien pukuluomusten komea yhteiskirjo on jälleen ensi kesänä vaikuttava näky kansakunnan itsenäisyysajatuksen säilymisestä läpi maan - kohtalokkaiden ja raskaiden - sadan vuoden.

 

 

Kylänraitilta punaiselle matolle, 100 vuotta kansallista muotia - näyttely muutaman sadan metrin päässä museon toisella puolella avautui meille suomalaisille esimerkiksi siitä, miten Virossa juuri kansanperinne ja kansallispuvuista löytyvä koristeellisuus on kansan juhlaperinnettä tänäänkin. Koko usean kymmenen juhlapuvun erikoisnäyttely oli laadittu siten, että kaikki näyttelyyn kerätyt puvut olivat käyneet Viron presidentin vuosijuhlassa.

 

Viron%20kyl%C3%A4nraitilta%201.jpg

 

Viro%20kyl%C3%A4nraitilta%203.jpgKyl%C3%A4nraitilta%204.jpg

Oikealla kestosuosikkeja - Haapsalun pitsiperinteen itsetehtyjä juhlapukuja

 

Juhlapuvuista saattoi erottaa pienestäkin kuviosta merkin tai ornamentin siirrettynä kansallispuvusta aivan moderniin, ajan nykymuotiseen malliin – jopa perinteisiä kansallispukujen varsinaisia kankaita, liivejä, vöitä, päähineitä vilisi tämä nykyaikainen pukuosasto. Miltei tunsin itseni jo virolaisen kansallisen vaatetuksen asiantuntijaksi ja aikalailla kaihoisasti jäin pohtimaam, miten on suomalaisen pukumuodin ja suomalaisen kansanperinteen käynyt tällä kohden.

 

 

 

Ryhmäkohteiden lisäksi kolmen päivän kulttuuriretkeen kuului tietenkin vapaa-aikaa, kirjakauppaostoksia, kahvihetkiä pienissä viihtyisissä baareissa sekä vierailuja muutamassa vajaan kilometrin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta oleviin kiinnostaviin kohteisiin.

 

Saarisen%20kirkko%20Tartto1.jpg

 

Saarisen%20kirkko%20Tartto%20%20si%C3%A4

 

Me emme aikaisemmin olleet käyneet Eliel Saarisen piirtämässä, muutama vuosi sitten suomalaisten kunnostamassa Pauluksen kirkossa. Yllätys oli kirkon tutun saarislainen ilme ja vielä tuoreempi yllätys sen alttaritauluidea, joka vaihtuu muutaman vuoden välein. Nyt esillä oli Kuutti Lavosen alttarikuvat.

 

 

 

Vilde-teatteri%20Tartto.jpg

 

 

Vapaa-illaksi etsimme vielä kaupungin pienten teatterien tarjontaa. Aivan kaupungin keskustan sydämestä löytyikin iltateatteria. Vanha elokuvateatteri oli kaupungin avustuksella entisöity huolella ja kauniiksi, sen nelikerroksinen portaikko johti Athena kulttuurikeskukseen ja ylimmässä kerroksessa tunnelmallisen pieneen studio-näyttämöön.

 

Kahden teatterin yhteinen teatterikokonaisuus oli hieno löytö illan kulttuuritarjontaan. Meille tuttu tarttolainen Vilde teatteri esitti oman tekstinsä, mielenkiintoisen, latautuneen absurditarinan Hämärät märkäkoirat, jossa ihmisten menneet sukupolvet, teatterintekeminen, taikuus ja tiivis jännitys oli tavoitettu teatteri-ilmaisun draamalliseksi kantavaksi elementiksi.

 

Puoliajan jälkeen Oomerteatteri Tallinnasta esitti Maret Oomerin hienosti, tyylillä ja äärimmäisellä pieteetillä sekä harvinaisen onnistuneella näyttelijäohjauksella, epookin tarkalla venäläispuvustuksella ja taitavalla näyttelijätyöllä sijatun Tsehovin Vanja-enon, sopivasti lyhennettynä. Upeasta tulkinnasta huokui harvinainen vuosisadan takainen aito tsehovilaisuus, jota poikkeuksellisen jyrkät draamalliset käänteet kehystivät väkevästi.

     

 

                                               Veljeskansan%20liput.jpg

 

Lis%C3%A4liite.jpg