Othellon%20kansi.jpg

Othello-teoksen kansikuva

Lahden kansanopiston Teatteri I toi teatteriopintojensa ensimmäisen vuoden todistusnäytteeksi parrasvaloihin William Shakespearen Othello-tragedian. Kunnianhimoinen valinta, suuryritys, jolla on lupa vaativuudessaan täysin epäonnistua tai onnistua ja nousta todelliseksi teatteritapaukseksi.
 

Hienon ehyttä, viisinäytöksistä, 213-sivuista Matti Rossin käännöstä, sen paranteeseja ja vierasperäisten käsitteiden selityksiä lukiessa saa ihailla taitavaa suomennosta, vanhentuneen runomitan suoristamista ja erinomaista suuhun sopivaa puhekielistä draamatekstiä.

Onnittelut voi antaa myös Lahden kansanopiston Teatteri I:n hurmaaville näyttelijöille, jotka miltei sanasta sanaan osasivat kiitettävästi pitkän tekstinsä ulkoa. Sana on Shakespearen keskeisin voima ja vaikuttavuus.

Ulkoa oppimisen kääntöpuolena monen näyttelijän kohdalla paljastui sanojen vauhdikas suoltaminen niin koneellisesti, että itse asian ajattelu herpaantui ja tavut pyörähtelivät reversaalia ja miltei rotaatiota, toisinaan jopa käsitteetkin menivät väärin - lauseen predikaatin muuttuessa subjektiksi ja päinvastoin. Esityskerrat tuovat repliikkeihin niiden kirkkaimman ajatusliekin takaisin.Teatteriesitykseksi vankkakin klassikko muuttuu vasta toiminnalla ja näyttelijätyöllä.

 

Teatteritapauksen väreilyä leijui ilmassa ohjausajatuksessa kertoa ja sijoittaa draama shakespearelaisen alkuperäisteoksen mukaan merenkäynnin 1600-luvun ja myös tämän päivän tärkeälle Kyproksen saarelle tarina simultaanisesti samanaikaisesti tässä ajassa käytävälle nyrkkeilyottelulle linkittäen. Jälkimmäinen uutuusnäkökulma herätti suurta teatteriuteliaisuutta.

Jagot%20Othello%20-%20Kuvaaja%20Elisa%20

Neljä Jagoa

Kansanopiston teatterityölle on tullut melkein säännöksi hajottaa rooli teatterilaboratoriomaisesti monen henkilön tulkittavaksi samassa esityksessä. Näin saadaan useammalle näyttelijälle tasokasta tekstiä tulkittavaksi eikä kukaan jää sivuhenkilöksi. Keino on lähes pelkästään teatteriopetuksellinen.

nELJ%C3%84%20jAGOA.jpg

Neljä Othelloa

Nyt toteutettiin kahden tai neljän näyttelijän roolituksena näytelmän keskeiset henkilöt. Idea kuitenkin tuhlattiin visuaalisella itsestäänselvyydellä - katsojalle tuli vaikeus tunnistaa näytelmän avainhenkilöt jo alussa - se häiritsi kokonaisuutta eikä monelta osaltakaan selkeytynyt edes esityksen loppuun viimein päästessä. Puvustusratkaisu olisi auttanut tulkinnan ymmärrettävämmäksi.

Lavastuksen nyrkkeilykehä korkeassa näyttelijäliikunnan vaarallisuudessaan on tehokas, mutta muuten skenografian yksityiskohdilla on kovin murrosikäisen mystinen sävy, kuten finaalissa, joka valkoisine vartavasten rakennettuine ruumisarkkuineen, kymmenine kynttilöineen ja tapahtumien pitkitettyine makaaberisine hidastuksineen tuntui minusta melko falskilta, lapselliselta teinimaailman ensimmäisten näytelmäkokeilujen ylitunnelmoinnilta.

Ehkä eniten esitys petti kokonaisuutensa mitassa, ajoittamisessa ja kohtausten rytmittämisessä. Kun katsoja sai istua lähemmäs neljä tuntia katsomopenkissä, esitys oli jo ylittänyt kaikenikäisten ja kaikkinälkäisten katsojien sietorajat ja kuihduttaisi minkä tasoisen tarinan tahansa.

Katsojan teatteria näin pitkittynyt esitys ei ole. Pelkästään teatterityön opiskelijan tärkeänä harjoitustyönä sen ymmärtää.

      

Kaksi%20desdemonaaOthello%20-%20Kuvaaja%

Kaksi Desdemonaa


Onnistunuttakin

Käyn muistinvaraisesti lävitse roolityöt yhden esityskerran,  23.3.2019 katsomiskokemuksena.

Näyttelijätöistä pidin yhtenä tyylikkäimmistä ja uskottavimmista Vincent Kinnusen roolityötä Desdemonana. Hänen hahmossaan on shakespearelaista viattomuuden ja rakkauden voimaa, koko teoksen ajatusta kannattelevaa laskelmoimatonta puhtautta, elämän ihanteita ja näyttelijän luontaista valloittavaa ja mukaansa kutsuvaa läsnäoloa. Ilona Karppelinin Desdemonalle sovitus antoi turhan vähän tilaa, ja hänen osuutensa piirtyy enemmänkin yksitasoiseksi perinteiseksi rakastuneen naiskauneuden klassiseksi kuvaksi, jonka roolin kohtalokkaan realismin näyttelijä hoiti eläytyneen vakuuttavasti.

Toinen kaksoisroolitus Jagon puolison Emilian hahmotelmana toi lisätehoa Emma Johanssonin ja Evita Aaltosen näytteleminä. Heistä kuoriutui perinteisesti puolisonsa kaikille käskyille oman ajattelunsa sivuuttavaa alamaisuutta, jonka naiseuden suuri oikeudenmukaisuus johtaa teoksen sisällön käänteisiin, lisävoimana Aaltosen kaunis laulu sydämen kyllyydestä.
 

Ida Riikosen näyttelemän tärkeän Cassion kurtisaanirakastetun niputtaisin samaan, juonikuvion tärkeiden käänteiden ja ryhdikkäästi omatuntoisten naisten joukkoon - Riikosen hellyttävä äitihahmo toi esitykseen vaikuttavaa vallan ja hellyyden aina läsnäolevaa ristiriitaa.

Varakomentaja Cassion ohjaus ja esittäjät olivat ratkaisseet valoisan keveäksi, mukavaksi sotilasvirkamieheksi, hahmon takana Roosa Vuokkola ja Veera Anttila näyttelivät roolinsa kyllä hauskasti shakespearelaisella kansanomaisuudella (epämurteella) puhettaan tyypitellen - silti intensiivisesti tapahtumien käänteissä ja tarinan juoneen liittyvässä viinahoureisessa juominkiansassa pahasta tietämättä railakkaasti elostellen, lopulta Othelloa kohtaan vilpittömäksi ihmiseksi paljastuen.

Vilma Tuomen Rodrigo - tarinan kataluuden ja juonittelun suurin sijaiskärsijä, ensimmäinen uhri - toteutui aidon temperamenttisen sisäistyneesti ja uskottavasti.
 

Näytelmän keskeisimmän roolin, Jagon persoonallisuus, sen ihmismielen sisäinen levottomuus, psykopaattisuus - juonittelu, epäluotettavuus, tarkoin ajoitettu ja suunniteltu lähimmäistuho - sai esittäjäkvartettinsa muodossa harvinaisen tehokkaan, tarkkakirjoisen luonneanalyysin ja tulkintaan tarkoin mietityn roolihahmottelun, käskevän juonittelevan Ronja Keiramon, diplomaattisen laskelmoivan Valtteri Juvosen, maccomaisen väkivaltaisen Sauli Pietarisen ja viisaasti päättelevän Carita Hiltusen vahvoina luonnevariaatioina.

 

Othelloksi eläytyi taitava näyttelijäkvartetti vastapainoksi Jagoille - todellisille pahuuden ja petoksen kameleonteille. Esme Kaislakarin näyttelemä sujuva, luotettava, vakava, toimelias, selkein elein ja järkevin puhtain ajatuksin toimiva taistelukomentaja, idealisti tuntui sympaattiselta lähimmäiseltä.

Nyrkkeilykehä toimi tehokkaasti näytelmäkohtausten moderneimpana sisäisen symbolisena ajatusinteriörinä. Tiia Lyijysen tulkinta Othellona kolmen Jagon kannattaessa painavaa nyrkkeilypussia ja Othellon sisäisen järkytysvoiman nuijiessa härnäävät ajatustensa mustasukkaisuussiemenet ja pirunsa pyrki nyrkein ja hanskaniskuin koko maailmaa vapisuttamaan ja väliajan jälkeisessä kohtauksessa Clarissa Rosin Othellon käydessä sisäistä Jago-paholaisen istuttamaa mustasukkaisuuden ja rakastamansa naisen uskollisuuden ristipaininyrkkeilyä ja tullessa Jagon iskusta tyrmätyksi nyt tässä kaksinottelussa väkivaltaratkaisuun ajatuksessaan päätymään. Christian Lairikon astuessa Othellon hahmoon on petoksen salakavala mustasukkaisuuden mato kalvanut sen täysin elämän jatkumiseen kyllästyneeksi, tuhoon ja ratkaisuun ladatuksi yksilöksi, jolle murhan oikeutettu tragiikka on enää vain mekaanista, kauan hautuneen suunnitelman toteutusta - sen hän näyttelee taitavasti, yllättävästi ja julman kohtalonomaisesti.

Nella Backmanin Brabantio-olemus, asiallisen lämpimänä ja järkeilevänä Desdemonan isänä, Melina Tolppala kuvernööri Montanona hoitaa tärkeät valtiolliset ja johtajakysymysten sekä tapahtumien selvittelytehtävät, Roosa Honkanen henkilöityy Lodovicon rooliin, melko nykyaikaiseksi poliisitutkijaksi ja Emma Pälsynaho toimii koko sinfonisen esityksen juontajana, tuomarina, näyttämökohtausten huipuissa niiden poikkiviheltäjänä aikamme henkeen sopivasti.

 

Othello, sotavoimien komentaja, Desdemona, Othellon vaimo, Brabantion tytär, Juontaja, Jago, Othellon lipunkantaja, Emilia, Jagon vaimo, Desdemonan palvelija, Roderigo, Desdemonan kosiskelija, Michael Cassio, varakomentaja, Othellon alainen, Bianca, Cassion rakastajatar, Brabantio, Desdemonan isä, senaattori, Montano, Kyproksen kuvernööri, Lodovico, poliisi


 

Yhteisnäyttelemisessä, joukkokohtauksissa ja liikekielessä tulkinta tuntui luotettavalta, hyvin treenatulta ja nautittavalta.

Näyttämö on täynnä toimintaa ja kaikki esiintyjät ovat yhtäaikaa näyttämöllä. Kokonaisuus on kuin moniteemainen sinfoniallinen elävä fresko, josta yleisö pystyy tajuamaan yksityiskohtia ja kohtausten dynamiikkaa.oman tajunnanvirtansa mukaan.

Suurimmat ensemblen edistysaskeleet kuuluivat - esiintyjien musiikillisessa ilmaisussa, joka useassa musiikkinumerossa, kuten lähes traditionaalisen välttämättömällä teoksen loppulaululla - Apulannan Armo-biisillä - lunasti esityksen päättymään kauniin vaikuttavaan finaalitunnelmaan.

 

Kansanopiston 0thello-tragedia ei oikein meille avaa esitteessä luvattuja yhteiskuntamme rodullisia ja yhteiskunnallisia tasa-arvoteemoja tämän päivän polttopisteeseen.

Sen sijaan tekstin klassinen ydin - pieni valhe, kauna ja kateus kylvettynä ajatuksiimme epäilyn siemeninä ja sen pian paisuessa petokseksi, hallitsemattomaksi, ajatuksemme täysin täyttäväksi kaaokseksi, joka tuhoaa rehellisyytemme, rakkautemme, yhteisömme ja moraalimme - nousee teoksen vaikuttavimmaksi, puhuttelevimmaksi sanomaksi.

 

Othello:

Minä pyydän, että kun te kirjeissänne selostatte näitä kohtalomme säätämiä tekoja, saan olla sellainen kuin olen, ilman mitään lieventäviä selityksiä tai pahanilkisiä vihjailuja.

Sanottakoon, etten rakastanut viisaasti, vaan liian hyvin; mustasukkaisuudelle en ollut altis, mutta valhein hämättynä olin äärimmäisen hurjistunut mies.”



 

William Shakespeare Othello

Suomennos Matti Rossi

Ohjaus: Ona Korpiranta
Apulaisohjaaja: Roosa Honkanen
Ohjaajan assistentti: Roosa Vuokkola
Koreografia ja tanssin opetus: Meri-Tuuli Risberg
Musiikit, sovitus ja opetus: Virva Immonen ja Emma Johansson
Näyttämötaistelut: Eero-Heikki Puustinen
Kuvaaja: Elisa Kohtanen
Graafikko: Vincent Kinnunen
Näyttämöllä:
Evita Aaltonen, Veera Anttila, Nella Backman, Carita Hiltunen, Roosa Honkanen, Emma Johansson, Valtteri Juvonen, Esme Kaislakari, Ilona Karppelin, Ronja Keiramo, Vincent Kinnunen, Christian Lairikko, Tiia Lyijynen, Sauli Pietarinen, Emma Pälsynaho, Ida Riikonen, Clarissa Rosi, Melina Tolppala, Vilma Tuomi, Roosa Vuokkola

 https://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/othello


Lis%C3%A4liite.jpg