Kaikkien%20aikojen%20salpausselk%C3%A4.j

Meille lahtelaisille Salpausselkä on kenties tutuin sana puhuessamme kaupungistamme toisillemme ja vieraillemme. Kaupunki Salpausselkineen harjumaisten mäkien syleilyssä on oma lintukotomme metsineen, laaksoineen, järvineen ja rantoineen. Me paljasjalkaiset parin sukupolven takaiset lahtelaiset miellämme sanan Salpausselkä myös suksiemme ja hiihtoretkiemme unohtumattomana yhteisenä tapahtumaympäristönä ja talvisena kisatapahtumana.

Maamme kouluissa on luonnontiedon oppikirjan sivuilta saatu opetella Salpausselkä-sanalle jo vuodesta 1858 alkaen laajempikin merkitys. Salpausselät, nuo jääkauden jälkeiset mannerjäätikön sulamisesta muodostuneet vallimaiset reunamuodostumat, jotka kahdessa loivakaarisessa rivissä parinkymmenen kilometrin päässä toisistaan levittäytyvät poikkeuksellisina maastomuodostumina itä-länsi -suunnassa koko eteläisen Suomen yli, ovat olleet tuhansia vuosia asumisen, elinkeinojen, liikenteen ja kaupankäynnin elinehto.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salpaussel%C3%A4t

Ihmisen historiallisesta näkökulmasta katsoen asutusta näillä main on ollut ns. Ristolan alueen esinelöydöistä vahvistuneiden tutkimusten mukaan ainakin 10000 vuotta sitten. Salpausselän rinnemaisemissa elämän on mahdollistanut juuri tuo maavallien ylivertaisuus: se on ollut vuosituhansia suojana pohjoisen kylmiä tuulia vastaan ja samalla sen eteläinen kylki kelpo paikka asua auringon lämmittäessä sen reunaa esteittä. Valleista etelään virtaavat pienet purot ja joet ovat antaneet terveellisen ehtymättömän juomaveden ja kahden Salpausselän väliin jääneet suuret järvialtaat kera kymmenien pienten järvien kalaa elämisen tarpeiksi. Asuntojen perustaminen Salpausselän maankamaraan ja Salpausselkien vallien etelänpuoliset savikerrostumat takasivat elämälle myös uudenlaisia elinkeinoja, kuten viljelymahdollisuudet jo 450 vuotta ennen ajanlaskuamme. Viimein kaupankäynti idästä länteen on mahdollistunut melkoisen vaivattomasti kuljettavia Salpausselkien sora- ja hiekkapohjaisia harjanteita myöten, ja ensimmäinen koko maan läpi kulkenut maantie Ylinen Wiipurintie syntyi juuri tälle Lahden Ensimmäiselle Salpausselälle sekä tarjosi tietenkin 1800-luvun lopun maailmaa mullistavalle rautatierakentamiselle maan poikki valmiin linjauksen hyväperustaiselle raideliikenteelle. Salpausselkä on siis pelkkänä geologisena muodostumana luonut yhteiskunnan aineelliselle ja yhteisölliselle rakentumiselle ainutlaatuisen perustan.

Nyt meille lahtelaisille tutulle kansallismaisemallemme, Salpausselällemme ovat antaneet monitieteellisen kokonaisilmeen Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjassa 2016 eri tieteenharjoittajien ja asiantuntijoiden artikkelit.

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2016

Toimittaneet: Matti Oijala, Jukka Oksa, Ossi Nummela ja Heidi Andersson 

Lukijalle  Salpausselän monet merkitykset  Ville Marjomäki
Johdanto  Matti Oijala
Geopark Päijät-Hämeeseen - keskeisiä kysymyksiä  Keijo Nenonen, Tapio Kananoja ja Jari Nenonen
Ihmistoiminnan vaikutus Salpausselkien pohjaveteen Heidi Andersson
Maaseudun ja taajamien rakentaminen Salpausselkien alueella  Eeva Aarrevaara
Hollolan kylät kuin helminauha  Saara Hakaste
Maalaiskyliä Vesijärveltä itään  Matti Oijala
Selänteitten sylissä - Lahden ensimmäinen asemakaava ja kauppalan rakentajat  Riitta Niskanen
Lahti, liikenne ja Salpausselkä  Janne Ridanpää
Radanrakentajien kalmistot Päijät-Hämeessä. Riihimäen - Pietarin rautatien rakentaminen Päijät-Hämeessä Mari Lakka
Salpausselkä sodan näyttämönä: Lahden taistelu 1918  Hannu Takala
Luonnosta taiteeseen, taiteesta luontoon - Maataiteilija Olavi Lanu Maija-Riitta Kallio
Salpausselkä-nimen käytöstä  Marja Huovila

Salpausselkä - sieluni maisema. Minun elämäni Salpausselän äärellä Kari Porra

Kirjassa on runsaasti havainnollistavia karttoja ja kaavioita sekä ansiokkaan monipuolinen, autenttinen kuva-aineisto.

Ensimmäisen Salpausselän merkitys avautuu kirjassa lähinnä Päijät-Hämeen seudun kohdilta monipuolisesti. Salpausselän miljoonia vuosia kestäneestä jääkautisesta syntymekanismista, ihmisten kymmenentuhannen vuoden takaisista ensikosketuksista seutuun teos lähenee aikakauttamme ja keskittyy tietenkin lähivuosisatojen dokumentteihin ja maanomistuskäytäntöihin - pakanuuden, kristinopin, katolilaisuuden ja luterilaisuuden aikoihin, sekä sivuaa maanmittauksen kehittyessä asutuksen muodostumista jopa nihilistisen pikkutarkasti kylä kylältä ja talo talolta niin Lahden läntisessä Hollolassa kuin itäisessä Iitin suunnassa, jopa Toisen Salpausselän Urajärven maisemissa. 

Tietenkin 1900-luvun alun Venäjän vallasta itsenäiseksi pyristelevän Suomen sotatoimet kansalaissodan keskipisteessä, Lahden kylässä ovat tässäkin teoksessa vähintään riittävän vahvasti mukana taistelujen tarkkoina Hannu Takalan dokumentointeina Salpausselän harjumaisten maisemien rajatessa sodan ratkaisevat taistelutantereet.

Matti%20Oijala.jpg

Teoksen johdannossa Matti Oijala luo selkeät ja kansantajuisesti ymmärrettävät puitteet Salpausselkä-käsitteen sisällölle. Toisessa kirjoituksessaan hän valottaa Salpausselkään liittyviä maalaiskyliä varsin yksityiskohtaisesti Lahdesta itään.

Marja%20Huovila5.jpg

Kenties helpointa on aloittaa kirja Marja Huovilan näppärästä tutkimuksesta Salpausselkä-nimen käytöstä, jossa hän päätyy lähes 1500 eri nimikkeeseen - paikkojen, yhdistysten, teiden, yritysten, seurojen nimiä, joissa alkuosana on sana Salpausselkä. Eeva Aarrevaaran kirjoituskonaisuus maaseudun taajamien rakentumisesta maisemaselvityksineen ja karttoineen vaati ainakin minulta  huomattavaa keskittymistä, sen sijaan Janne Ridanpään selvitys Salpausselän liikenneoloista sujui kontrafaktuaalisen eli kuvitellun olettamustutkimusasenteen kaikkisuovalla helppoudella. Itselleni oli mieluisinta lukea loistavasti luonnehdittu, keskeisiin tosiasioihin paneutunut Lahden kauppalan syntyaikojen asemakaavadokumentointi Riitta Niskasen ajatuksina sekä tietenkin maailman perusteellisin Saara Hakasteen synnyinpitäjänsä Hollolan miltei käsinkosketeltavan innostunut ja lämminhenkinen kuvaus seudun kylien nimistä, nimien syntyarvelupohdinnoista ja taloryhmittymien elämänpiirien tarkkaakin tarkemmasta historiallisesta faktatiedosta.

Luokitellut%20pohjavesialueet.jpg

Heidi Andersson luo tärkeän katsauksen Salpausselkien pohjavesiin ja ihmisten toimintojen vaikutuksesta niiden kuntoon. Anderssonin muuten ansiokas esitys perustuu yksityiseksi liikelaitokseksi muuttuneen Lahti Aqua OY:n jakamiin tietoihin, joiden tarkoitushakuisuuteen ei aina sisälly tieteeltä vaadittavaa riittävää luotettavuutta. Kuvan kartta on Lahden kohdalta.

Pari episodia elävää henkilöhistoriaa on kiinnostavasti mukana - Mari Lakka kertoo nälkävuosien 1857-59 Radanrakentaja-jutussa pääartikkelin sivujuonteena seppä J.K.Boströmin hautamuistomerkistä liikuttavan elämäntarinan. Kari Porra tilittää jo lapsuutensa Lohjalta saakka Lohjanharjun Salpausselän luontoon liittyvän sielunmaisemansa komeasti ja sielukkaasti Lahteen jatkuneeksi elämänvoiman henkiseksi viitekehykseksi korkeine mäkineen, huikaisevan syvine suppineen.

Suppainen%20l%C3%A4hde.jpg

Ja vaikka Maija-Riitta Kallion esityksen maataitelija-ystävämme Olavi Lanun taide löytyykin Salpausselän luontomaiseman kaltaisesta Kariniemen mäestä, sen sisältö on niin komea ja vastustamaton, että lukemisesta viehättyy pohtimaan luontoa ja sen merkitystä ihmiselämän kenties suurimpana taiteen innoittajana.

Päijät-Hämeen tutkimusseuran teos jättää Salpausselän koko tulevaisuuden avoimeksi lukijan käsityksen varaan antamalla vain yhden, tosin valmiuksltaan vielä kovin heiveröisen suunnitelman lukijan mielikuvien yllykkeeksi.

Tulevaisuuden Geopark-statukseen tarvitaan erityisen merkittävä geologisilta ominaisuuksiltaan, harvinaisuudeltaan, koulutuksellisuudeltaan, tieteelliseltä merkitykseltään tai esteettiseltä vetovoimaltaan vaikuttava kohde, jollaisena Salpausselkää vuosikirjan artikkelissa Geopark Päijät-Hämeeseen (Keijo Nenonen, Tapio Kananoja, Jari Nenonen) asiantuntevasti selostetaan ja myös muutamissa teoksen muissa artikkeleissa viitteenomaisesti puolustetaan. Lähtökohta on todistaa esitys Salpausselästä kansainvälisesti arvokkaana geologisena perintö. Hakeminen ja valinta ovatkin jo monimutkaisempi, euroopanlaajuinen prosessi.

Salpausselkä täyttää siis selkeästi kaikki edelläluetellut kriteerit. Lahden poliittisessa ja kulttuurisessa ilmapiirissä ennustan hankkeelle kuitenkin tylyä loppua: Geopark - liian korkealentoinen ajatus - varsinkin kun se vaatisi asian aidosti ymmärtäviä päättäjiä, innostuneita omaa nenäänsä pidemmälle katsovia kansalaisvaikuttajia sekä kaupungilta huomattavia taloudellisia uhrauksia jo hakuvaiheessaan.

 

Siksi luulen, että tämän vuosikirjateoksen antamina, tosin usein liian vaikeatermisinä tietoiskuina on turvallisinta tyytyä vain pohtimaan edelleen Salpausselkien vielä jäljellä olevia historiallisia ja geologisia ominaisuuksia sekä pyrkiä niitä säilyttämään:

- Suojelemaan Salpausselän ainutlaatuisen maaperän antamia maailman maukkaimpia pohjavesivarantoja, jotka ovat moninaisissa tuhoavissa yhteiskuntatuotannon ja liikennepäästöjen vaaroissa.

-  Estämään Salpausselän oman maa-aineksen jatkuvaa tuhoamista globaalin rakennusbisneksen hurjalta ahneudelta.

-  Palauttamaan Salpausselän jo monelta kohdin katkaistu, pinnaltaan jyrsitty kokonaisuus ja estämään sen lopullinen tuhoaminen ynnä palauttamaan se puustoltaan ja päällyskasvillisuudeltaan Salpausselän harvinaisuuden edellyttämään luonnontilaiseen kuntoon.

Vaan tuskinpa nuokaan toimet onnistuvat. Täällä Lahdessa ei ennenkään ole asukkaiden esitykset edistyneet kohti päätöksiä enempää jääkausimuseon kuin kaupunkipuistonkaan kohdalla. Ja mikä lohduttominta, Lahti-kaupungin sisältöä hallitseva pinnallisuus, nimeltään Lahti-brändi, ei edes tunnkaupunkinsa tärkeintä sanaa ja käsitettä - Salpausselkä.

http://www.phtutkimusseura.fi/