Suuri Journalistipalkinto on Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus. Kilpailun tarkoituksena on tukea ja edistää hyvää journalismia sekä vahvistaa vastuullisen suomalaisen median asemaa yhteiskunnassamme. 

Eilen illalla saimme todistaa yhtä melko lailla politiikassa ja sen vuoksi myös lehdistössä ja mediassa piiloissa ollutta asiaa: sananvapautta estävistä yhteiskunnan valtarakenteita horjuttavista instituutioista, pikkupaikkakuntien ja suurten autoritääristen valtioiden sisään korruptoituneista sananvapausesteistä, joista palkitut toimittajat ovat viestineet meille vuonna 2020 asiat perusteellisesti tutkien ja suoraselkäisesti totuuden paljastaen. Pystyimme aistimaan myös hyvän ja vastuullisen toimituksen yhteishengen palkinnon merkittävänä perusteena.

Journalistipalkinnon kilpailun järjestävät yhdessä YLE, MTV ja Sanoma Oy, vuoden 2020 kilpailun järjestämisestä ja tämän sivun sisällöstä vastasi Yleisradio. Palkintolautakunta valitsi kilpailun voittajat ehdokkaiksi valikoituneista viidestätoista ammattijournalistista.

PALKINTOLAUTAKUNTA

Marja Aarnipuro, päätoimittaja, Apu ja Mondo (A-lehdet Oy)
Arno Ahosniemi, vastaava päätoimittaja, Kauppalehti (Alma Media)
Tomi Einonen, vastaava päätoimittaja, MTV Uutiset
Minna Holopainen, vastaava päätoimittaja, STT (Päätoimittajien yhdistys)
Katriina Kaarre, julkaisujohtaja, Mediaperheet, Otavamedia Oy
Lena Skogberg, ställföreträdande chefredaktör och ansvarig utgivare, Hufvudstadsbladet (KSF Media)
Sanna Keskinen, vastaava päätoimittaja, Kaleva
Pekka Mervola, vastaava päätoimittaja, Keskisuomalainen
Tuomo Mörä, palkintolautakunnan sihteeri, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Riitta Pihlajamäki, palkintolautakunnan puheenjohtaja, päällikkö, Ajankohtaistoimitus Yle
Veijo Hyvönen, pääkirjoitustoimittaja, Turun Sanomat (TS-Yhtymä)
Tapio Sadeoja, päätoimittaja emeritus

 

Kilpailun tulos oli onnistunut. Neljän 10000 euron palkinnon saajan asiakokonaisuudet, sananvapautta puolustava journalismi, henkilökohtainen rehellisyys ja työyhteisön innostunein voimin toteutettu journalismi saivat ansaitut esittelynsä ja kunniansa. Myös yksi suoraselkäinen journalisti rohkeasti mitään pelkäämättä taisteli lehdistön ja sananvapauden puolesta ahtaassa pienen paikkunnan kunnalliselämän korruptiossa, sen omalla työpanoksellaan selättäen.

 

VUODEN JUTTUNA palkittiin Iltasanomien Henrik Kärkkäisen laaja juttu Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurrosta.

Henrik Kärkkäinen paljasti Psykoterapiakeskus Vastaamon joutuneen tietomurron kohteeksi. Hän oli myös sen jälkeen johtavassa roolissa tapauksen raportoinnissa ja uusien tietojen kaivamisessa. Hän kertoi tapauksen laajuudesta, kiristäjän vaatimuksista ja murron tekotavasta. Tietoturvaan perehtyneenä toimittajana Kärkkäinen teki useita kommenttikirjoituksia, jotka avasivat lukijoille tapauksen poikkeuksellisia piirteitä. Kärkkäisen raportointi hyvin arkaluontoisesta ja toimituksillekin uudesta aiheesta oli vastuullista ja asiantuntevaa.

 

Vuoden JOURNALISTINEN TEKO -palkinnon sai Terhi Pirilä-Porvali

Ilmajoki-lehden päätoimittajaa Terhi Pirilä-Porvalia painostettiin olemaan julkaisematta uutista, jossa kerrottiin kunnanvaltuutetun osallistumisesta valtuuston kokoukseen, vaikka tämä oli koronakaranteenissa. Pirilä-Porvali ei taipunut, minkä jälkeen hänet lomautettiin. Myöhemmin hän irtisanoutui tehtävästään. Tapaus herätti laajaa keskustelua ja nosti esiin paineet, joita etenkin paikallislehdistöön kohdistuu. Pirilä-Porvali osoitti, ettei hän sananvapauteen sitoutuneena päätoimittajana voinut tehdä kompromisseja minkäänlaisen painostuksen edessä.

 

Vuoden JOURNALISTISEKSI POMOKSI valittiin Aino Heikkonen

Aino Heikkonen työskentelee tinkimättömästi ja tuloksellisesti lappeenrantalaisen Etelä-Saimaa -maakuntalehden avaintehtävässä, vastuullaan hieman yli 20 hengen toimitus. Verkko edellä työskennellen lehti on koronavuonna onnistunut nostamaan digitilausten määrää yli 30 prosenttia. Heikkosella on sisältöjohtamisessaan sekä inhimillinen ote että jykevä journalistinen pohja. Hänellä on kyky pohtia journalismin eettisiä kysymyksiä niin yhteiskunnan kuin haastateltavienkin kannalta. Alaiset kiittävät häntä järjestelmällisyydestä, hyvästä organisointikyvystä, selkeästä viestinnästä ja siitä, että hän pystyy antamaan myös tiukkaa kehittävää palautetta reilulla otteella.

 

VUODEN JOURNALISTI on Anna-Lena Laurén

Hufvudstadsbladetin ja Dagens Nyheterin Venäjän kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén kirjoittaa asiantuntevasti ajankohtaisista asioista, politiikasta, toisinajattelijoista ja tavallisista ihmisistä eri puolilla Venäjää. Hän tuntee asemapaikkansa monien vuosien ajalta ja jutut avaavat lukijoille venäläistä yhteiskuntaa myös normaalin uutisvirran ulkopuolella. Artikkelit ovat hyvin kirjoitettuja ja niissä on aina kiinnostava näkökulma. Ne auttavat ainutlaatuisella tavalla ymmärtämään, mihin maa on menossa ja mitä tavalliset venäläiset ajattelevat.

 

Onnittelemme!

Ylläoleva artikkeli kuvakaappauksineen on osittain lainaus Yleisradion tiedotteesta eilisestä 10.3.21  TV1-ohjelmasta Suuri Journalistipalkinto.

 

Lehtikirjoittamisen ja median moraali, tutkivan journalismin teho ja sananvapaus on näissä palkituissa journalisteissa korkealla. On merkittävää, että tämä sananvapauteen liittyvä palkinto on nyt kohdannut kaksi varsin pientä maakuntamediaa - meitä lukijoita varoittavan negatiivisesti Ilmajoki-lehden ja positiivisesti Lappeenrannassa ilmestyvän Etelä-Saimaa -lehden.

 

 

 

Siksi palaan tähän piskuiseen Lahden kaupunkiin, jossa julkisen sanan sananvapaus ja moraali ovat melko lailla karanneet totuuden aukottomuudesta monilta kohdin ja journalismin kannalta lähes pelkäksi kahden kaupaksi:

1. Lahden kaupungin monopoliasemaan nostama oma tiedotus on tarkoitushakuista, sen green-city -hölmöys täyttää suhteettoman monet kaupungin tiedottavat sivut eikä tämä valheellinen green-kaupunki-junttaus ota laantuakseen, vaikka toteutus ja tulos - koko maailman yleisömatkaajien Lahti-kohde - on täysin karanteenissa, saavuttamattomissa ja loppuvuosikin 2021 koronan kahleissa. Mutta rahaa kun riittää, niin jaetaan vaikka mihin sitä kylväen. Eikö voisi kerrankin puhua Lahdesta totta - edes meille lahtelaisille.

 

2. Etelä-Suomen Sanomat on pääkirjoitustensa vuoksi ollut jo useasti Lahen uutisia -julkaisun hampaissa. Nöyristelyä noille ilmoituksista maksaville kaupungin itsemääräämisvaltarakenteille, sananvapautta puolustavien kaupungin virkailijoiden kunnian puolustamatta jättämistä ja aliarvioimista - eduskunnan oikeusasiamiehen moitteistakin huolimatta. Takavuosien työelämän suurten epäselvyyksien tahallista hautaamista toimituspöytien nurkkiin (Päijät-Hämeen koulutuskonsernin epäselvyydet) ja muutenkin ajattelematonta kirjoittelua kaupungistamme, sen ainutlaatuisesta luonnosta, ja vaikenemista todellisesta kaupunkimme työttömyydestä.

Hyvät, taidokkaat ESS:n haastattelijatoimittajat ja pakinoitsijat hieman lieventävät lehden luettavuutta, vaikkakin taito ja ymmärrys säilyttää lahtelaisuus ja sen historiallinen omaleimaisuus - kuten Kaupungintalon Eliel Saarisen henki - tuntuvat siirtyneen jo hienostovimmassaan korottuneisiin palatsimaisiin kuparipäällysteisiin ajatuksiin, edes osaavien toimittajien sanallakaan kritisoimatta asiaa.    

Pääkirjoitusten jatkuvat hudit tekevät lehdestä epäluotettavan koko lahtelaisyhteisön kirjon ja lukijoiden kiinnostuksen kannalta. Olemme kuulleet, sähköposteissamme lukeneet, että jopa mielipidekirjoitusten sensuuri - toimittajasta riippuen   - on sananvapautta estäen vallinnut kirjoitusten valinnoissa.

 

Olisiko suuremman tuumailun paikka koko Etelä-Suomen Sanomien linjassa nyt ennen kuin koko lehti laimentuu journalismissaan ja totuuden kiertämisessään merkityksettömäksi. Tuskinpa olemme moneen vuoteen saaneet tässä lehdessä lukea yhdestäkään yllä olevan journalistikilpailun voittajien kaltaisesta rohkeasta, totuutta etsivästä teosta. Plussia ei olisi tullut varmaan keneltäkään palkintolautakunnan jäseneltä ja minultakin pelkkiä miinuksia vuodelta 2020.