Tampereen Teatterikesän pyöreän, kangasseinäisen sirkusmaisen Ohjelmateltan valoissa ja varjoissa, sen matalan katon alla, kaupungin keskustan äänekkään liikenteen psyykkisessä mielenmaisemassa sai yli satapäinen tuoppi- ja viinilasinen teatteriyleisö kokea harvinaisen näyttämöteoksen vankan rehellisyyden ja aitouden ylivertaista voimaa.
Vereslihaisen koskettava sairaskertomusdokumentti kertoo toimittaja Kimmo Oksasen piilossa pysyneen herpesviruksen uudelleen aktivoitumisesta vuonna 2008. Sama virus iski Oksasen ihoon jo nuorena ja vei sairaalaan. Silloin hän selvisi ehjin nahoin, nyt oli mennä henki bakteerin tunkeutuessa syvälle ihoon ja tuhotessa sen kudokset ja vaurioittaessa kasvot pysyvästi muodottomiksi ja tunnistamattomiksi. Sympaattisista kasvoista sairaus muotoili hirviömuumion kasvot.
Kasvonsa menettänyt mies -kirjassaan (2016 /WSOY) Kimmo Oksanen kertoi koko rankan tarinansa - ja paljon muutakin. Kuuden vuoden aikana sairauden mukanaan tuomia seuraamuksia riitti ja riittää lopun elämän:15 leikkausta, kymmeniä erilaisia lääkintäkokeiluja, perheen hajoaminen, ystävien katoaminen, työnteon mahdottomuus nollasivat elämisen mielekkyyden.
Itse esitys elää kahden suurenmoisen esiintyjänsä tulkitsemana sympaattista, luontevaa, väliin kirveleviä elämisensä yksityiskohtia ekonomisin rekvisiitoin kuvittaen ja demonstroiden, mutta perään heti hymyilyttävän lämminsydämisesti tekstinsä tunteisiin ja tunnelmiin eläytyen, maulla ja huumorilla lempeään bluesiin soimaan tai laulamaan syttyen, aiheensa hirveyksiin hetkeksikään mässäilemään erehtymättä.
Puntti Valtosen suurisieluinen habitus välittää meille kuin tunnistettavan samaistavasti lapsuuden äidin sylin lähtemättömät tunnemuistot jos kohta myös kontrastisen taitavasti elämän sisäiset henkiset kipukohdat, hoitojärjestelmämme tuloksettomuuden pirullisesti pyörivän noidankehän: molemmissa Valtonen osaa pyörähdellä tai kompastella miten tahtoo tekstin kulkua meille johdatellen tunteittensa aitoudella roolinsa niin inhimillisen uskottavaksi silaten.
Safka Pekkosen monet näytelmän henkilöitymien tyypittelyt, lääkärit, hoitajat, lähimmäiset, hoituvat pienin viittein, mutta ennen kaikkea sävelet, Safka Pekkosen dramaturgisen tarkat sävelkulut ja rytmijuoksutukset luovat osaavasti yksityiskohtiin tunnelmaa ja tehoa.
Kari Paukkusen osuus paitsi perusteellisen hienossa henkilöohjauksessa tuntuu syvällä teoksen vakavan tekstin muokkaamisessa virkistävädetaljiseksi ja kasvaa huumoritäyteiseksi draamaa taitavasti rytmittäväksi komeaksi, tyylikkään elämänläheiseksi, sympatiaa tulvivaksi, terapoittavaksi kokemukseksi.
Ohjaus ja sovitus Kari Paukkunen
Musiikki Safka Pekkonen ja Puntti Valtonen
Lavastus Jarkko Räsänen ja Kari Paukkunen
Videosuunnittelu Jarkko Räsänen
Äänisuunnittelu Tuomas Fränti
Valosuunnittelu Lari Palander
Pukusuunnittelu Anu Pirilä
Maskeeraus Tuija Luukkainen
Naamiot Ilmo Paukkunen
Metallityöt Hannu Räisänen
Esittäjät Puntti Valtonen ja Safka Pekkonen
Arvio esityksestä 8.8.2017
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.