Taide ja yhteiskunta
Maailman teatteripäivän aattona lahtelaisilla oli tilaisuus jälleen kohdata naapurimaan ja eurooppalaisittainkin merkittävä taiteilijavieras.


Hardi Volmer Lahdessa 26.3.2009 Tuglas-seuran vieraana

Hardi Volmer, eestiläisen elokuvan, animaatiotekniikan guru, Eestin television huima satiirikko viikottaisine animaatiohauskuuksineen, Viron Taideakatemian opettaja ja legendaarisen rockyhtyeen ”Singer Vinger” laulaja-johtohahmo, käsikirjoittaja, ohjaaja ja skenografi, kirjailija.***

Volmer oli juhlistamassa Viron 90-vuotisjuhlavuodesta valmistetun filmin Kartuliaasta maailmanensi-iltaa Lahdessa. Filmi oli niin tuore, ettei sen tekstitys tai tekijäluettelo vielä ollut valmistunut.

Kartuliaasta (Perunavuosi) –filmi ei ole Volmerin filmityö, hän esiintyy filmissä lähinnä haastattelijana ja keskustelijana, yhtenä filmissä näkyvänä toimittajana.
Kartuliaasta paljastui karhealla filmitekniikalla tehdyksi dokumentiksi, jossa niin maan valtaapitäviä, älymystöä kuin erilaisia merkittäviä kansallisia, henkisen voimannäytteen tapahtumia, kansaa, kansanjuhliakin väläyteltiin juhlavuoden ajalta Viron eri kolkilta, tunnetuimpana sotilaspatsasjupakka patsaan olinpaikasta Tallinnassa. Filmin perusteella eestiläisten ajatus tulevaisuudesta ja lähisuurvallasta on miltei uppiniskaisen rohkea.

Itsestäni tuntui filmin edetessä, että urhokekkoslaista poliitikkoa tarvittaisiin juuri nyt Eestissä tasapainottamassa suurvaltasuhteissa kapaloistaan kuoriutuvaa maata.
Viron kansalaisille dokumentti on itsetuntoa kohottavaa, puhuttelevaa, muistiinpantua lähihistoriaa, tarpeellinen. Viron kieltä ymmärtämätön saati kansan syviä tuntoja oivaltamaton saa dokumentista otteen vain sieltä täältä. Vahinko kielitaidottomalle itselleni.

Hardi Volmerin  omaa tuotantoa illassa edusti kaksi nukkeanimaatiota, toisen puhekieli englanti. Ne osoittivat Volmerin yhdeksi eurooppalaisen nukkeanimaatiotaiteen mestariksi.

Taiteilijan kaksi animaatioteosta kertoivat niin ilmaisun ja tekniikan monipuolisuudesta, tyylivaihtelun täydellisestä hallinnasta kuin myös rajattoman mielikuvituksen toteuttamismahdollisuuksista. Ja vielä, että kaiken takana kuitenkin aina löytyi tarinan älykäs sanottava ja tunnelataus.
Lukijoillani on viikoittain tilaisuus seurata yhtä eestiläisten viikonpuheenaiheiden suosituinta televisio-ohjelmaa Pehmeed ja Karvased .***


Hardi Volmer TV-työryhmineen valmistamassa Pehmeed ja Karvased-animaatiota

Se on Hardi Volmerin ja hänen työryhmänsä ideoima päivän politiikkaan liittyvä mainio satiirinen, rohkeaakin rohkeampi hauskuus ja pyörinyt jo seitsemän vuotta Viron TV:n kotiruuduissa. 

Viisitoistaminuuttinen pehmeitä ja karvasia antaa tuoreen kuvan virolaisten arjen ajattelusta ja vallankäytön akuutista viikkotilasta - niin ja nauruhan se pidentää meidän molempien veljeskansojen ikää!
Harvinaisen taitelijavierailun  järjesti Päijät-Hämeen Tuglas-seura ja Päijät-Hämeen elokuvakeskus.


http://etv.err.ee/index.php?0538843     **

http://www.youtube.com/watch?v=pWh8Qbxwgoo   ***

 



.
Maailman teatteripäivä 27.3.2009

Maailman teatteripäivänä Lahden kaupunki suorastaan kuhisi mielenkiintoisia teatteriesityksiä. Teatteri Jukon Optimisti, Lahden kaupunginteatterissa  Piaf, Rakkausjuttu, Huomenna hän tulee, Nuorisoteatterissa Lysistrate, Pikkuteatterissa barokkiooppera Dido ja Aeneas ja naapurikunta Orimattilassa Hölmölä olivat katsojien koettavissa. Oma teatteripäiväni sujui flunssan  kourissa.



Vuosisadan teatteritapaus
Toipilaanakin on kuitenkin mahdollisuus nauttia teatterista sohvatasolla.
Yksi suomalaisen teatteritaiteen kehityksen viime vuosisadan  kulmakivistä, Turun kaupunginteatterin Långbackan-Holmbergien kauden Seitsemän Veljestä  näyttäytyy  televisiostani 37 vuoden takaisena teatteritaltiointina.

Kalle Holmbergin ohjaama Turun kaupunginteatterin Seitsemän Veljestä vuodelta 1972: eturivissä Esko Salminen (Juhani) ja Juha Muje (Eero)

Raikas, nuorekas ja aleksiskivimäinen esitys valloittaa taltiointinakin meidät. Luukkuteatterina –kamerat katsomossa – turkulaisten Seitsemän Veljestä on vitaalinen ja elinvoimainen, suomalaisen ruisleipäinen ja haltioittava katsottava.

Vuosikymmenetkään eivät ole tuota riemua haalistaneet. Esimerkki on yksi parhaista teatteritaltioinnista kautta aikain, yleensä Tv-taltiointi kun laihentaa, pienentää ja mitätöi teatteriesityksen ainutkertaisuuden. Turun Seitsemän Veljestä vuodelta 1972 on kuitenkin toista maata. Sen sisällöllinen riemu tartuttaa ja sen esityksellinen vauhti, runsaus, raikkaus pistää vieläkin suomalaisihmisen liekehtimään, omaan kansallistuntoonsa ylpeistymään.


http://yle.fi/teema/lauantai/id17372.html

 


Oopperankin  ystäväksi ?

Länsimaisen teatteritaiteen historia kulkee rituaalien ja orgioiden kautta kirkonmenoihin. Ooppera on yksi askel teatterin historiapolulla, alkuaan valtahovien viihdykkeeksi tehty, yleensä vallanhistorian  pienellä juonella kerrottu sävellysteos

Henry Purcellin Dido ja Aeneas on vanhin englanninkielinen ooppera. Siihen kuuluu prologi ja kolme näytöstä. Nahum Taten libretto perustuu Vergiliuksen Aeneas-eepokseen. Kantaesitys oli Lontoossa v. 1689. .


Dido ja Aeneas
tapahtumapaikkanaan muinainen Karthago, kertoo kuningatar Didon  ja Aeneaan, Troijan prinssin, rakkaudesta. Kun Aeneas lähtee Italiaan täyttääkseen säädetyn tehtävänsä, Rooman perustamisen, Didon rakkaus muuttuu vihaksi, ja kuningatar surmaa lopulta itsensä. Laivamatka, tanssit, salaperäiset noidat, oraakkelit, paholaismetsät reunustavat tämän rakkaustarinan puitteet.





Vaarallisen kiinnostava oopperatyö


Purcellin barokkioopperan lahtelaistoteutus on hallittu, kiinnostava ja teatterilliselta anniltaan monipuolinen.

Natalie Ball (Spirit)  ja Joonas Asikainen (Aeneas)

Sen sopusuhtaista painoarvoa lisäävät suuren kuoron tapahtumia alleviivaava ja esityksen rytmiä jäntevöittävä liikekieli, kruunuinaan kuoron mallikkaan valmiit, täsmälliset, elävöittävät lauluosuudet.

Yksittäisistä roolitehtävistäkin monet persoonalliset laulajat ansaitsisivat kiitoksensa.
Suorastaan vastustamattoman nautittava tunnelma oli noita-velhojen kehystämässä metsäkohtauksessa, jossa myös esityksen pelkistetty lavastus tunnelmoivine valoineen lähes salpasi kokijan hengitystä.
Hienona musiikillisena ja visuaalisena koruna koin Natalie Ballin tulkitseman Spirit –jumalhahmon oraakkelikohtauksessaan: jäntevää, puhdasta ja maagisen vetovoimaista laulamisen vastustamatonta mahtia, vastavoimanaan Joonas Asikaisen lähes hauras Aeneas -prinssi kauniisti soivalla baritonillaan.


Tämän kamarioopperan keskushahmoksi huipentui, libretonkin pohjalta kuningatar Dido.

Aino Konkka (Dido)

Kokemassani esityksessä osan tulkitsi dramaattisesti, voimakkaan keskittyneesti ja eläytyvästi Aino Konkka. Hänen metsosopraanonsa soi laadullisesti valmiina instrumenttina, didomaisen sieluunkäyvästi, sydäntäsärkevästi. Didon kuulu loppuaaria oli Aino Konkan tulkitsemana musiikillisesti ja ammatillisesti valmis työ.


Lahden Ammattikorkeakoulun oopperaesitys oli kaunis, ehyt, monivivahteinen, kuoron pikkunyansseissakin, tansseissaan kekseliäs, eloisa kokonaisuus.
Heittäytymisellään taitavasti kokonaisohjattu parikymmenpäinen esiintyjäjoukko sai aikaan musiikkinautinnon, joka alkoi minua, oopperatuotantojen tähänastista vastustajaa, viekoitella lähes oopperataiteen ystäväksi. Vaarallisen kiehtovaa musiikkitaidetta.


Dido ja Aeneas

Lahden Ammattikorkeakoulun Musiikinlaitoksen tuotantoa

Ohjaus, koreografia Mia Liski, Musiikin ohjaus Sirkka Parviainen  Piano Rauno Jussila, Valot Arto Vuorinen

Valokuvat  Marjo Leppä

Rooleissa:Aino Konkka, Joonas Asikainen, Mari Karjalainen, Milla Mäkinen, Satu Yli-Suutala, Saara Silvennoinen, Kirsi Erkama, Natalie Ball, MIkael Haavisto

Kuoro:  Natalie Ball, Jenna Pihlaja, Elsa Polvinen, Laura Riihimäki, Saara Silvennoinen, Katariina Airaksinen, Leea Lahtela, Silja Kukola, Satu Strömberg, Minna Vilén, Helena Berg, Jenni Sainala, Johanna Kinnunen, Ville Niemelä, Miikka Wallin, Harri Helin

http://www.lamk.fi/mus/