Miehen%20kylkiluu%20kuva.jpg

Raisa Vattulainen, Liisa Loponen, Mikko Pörhölä, Anna Andersson, Lumikki Väinämö  Kuva Johannes Wilenius

Lahden kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä Maria Jotunin Miehen kylkiluu -esityksestä

 

Kuluneena kesänä Lahti kulttuurikaupunkina paljasti kasvonsa suomalaisen kesäteatterin todellisena mekkana. Kaikkiaan Lahden seudun eri kesäteattereita esiintyi lähes kymmenen erilaista, eritasoista teatterituotantoa: tarjontaa oli yli väestömäärän tarpeen, mutta jokaiselle valinnan onnistuessa jotakin viihdyttävää kesävirkistystä kumminkin.

 

Eilen illalla Lahden kaupunginteatteri raotti harjoituksissaan tulevaa syysnäytäntökautta ja oli kutsunut yleisöä tähän ohjelmistonsa esittelytilaisuuteen.

Vuosi sitten teatterin vastaava esitystilaisuus suorastaan innosti: meille luvattiin aitoa karjalaista syväpohdintaa, siis Lahteemme ja sen syntyyn liittyvää evakkotarinaa, ja monenlaista mielenkiintoista teatterisisältöä. Silloin pitkästä aikaa tuntui, että Lahti on löytämässä vihdoinkin omailmeisen teatteritehtävänsä jo valtakunnallisessa teatteritarjonnassa. Myös odotuksemme toteutuivat aiheeltaan: karjalaisnäytelmä saatiin ja sen mukana Lahteen suuntautui bussiryhmiä ympäri maan tuota evakkotaivalta loppuunmyydyin katsomoin tunnistamaan tai evakko-asiaa ensi kertaa kohtaamaan niin, että näytelmä jatkaa vielä kuluvan syksynkin teatterimme ohjelmistossa.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/01/evakkotyton-tarina

 

Eilisessä yleisötilaisuudessa sitävastoin selvisi, ettei mitään suurta, houkuttelevaa, uudenlaista elämystä jäänyt odotettavaksi teatterimme syyskaudelta. Meille luonnosteltiin Lahden kaupunginteatterin syyskauden sisällöksi mieltämme ja mielialaamme sekä naisen ja miehen välisiä suhteita käsittelevät teemat. Jäin esittelytilaisuuden lopputuloksesta hieman hämmentyneeksi. Ainakin sen miltei uneliaaksi tuudittava verkkaisuus olisi tarvinnut huomattavasti temperamenttisemman juontajan, joita lava näytti olevan pullollaan. Sinänsä joviaalin teatterinjohtajamme juonto oli kyllä asiallisen perusteellista, jopa liiankin harjoiteltua esiintymistä, jossa spontaanin, innostavan inspiraation liekit eivät vain hehkuneet katsomoon.

 

Lahden%20t-syksi2016.jpg

Housut Pois ei tragikomediallisessa kohtauksessaan suuremmalti hauskuutta katsomoon kantanut. Kuvassa Tuukka Leppänen, Panu Kangas, Mikko Jurkka

 

Teatterityötä elämäni seuranneena itselleni jäi tilaisuudesta epäily, että näytteiden ja harjoituskatkelmien keskeneräisyys esitystaidollisesti ja musiikillisesti oli sitä luokkaa, ettei niitä olisi pitänyt suurelle yleisölle vielä tarjoilla. Jäikö eilisestä teatteriesittelystä mitään sellaista koko suuren Juhani-salin täyttäneelle yleisölle mieleen, miksi suunnata nyt syksyllä omaan teatteriinsa?

Housut pois, suuremmissa Suomen kaupungeissa (Helsinki, Oulu, Kuopio, Pori, Tampere, Turku ym.) jo pitkään mennyt musikaaliksi nimitetty musiikkihuvittelu samannimisestä elokuvaversiosta ei juurikaan kansaa kaupunkiamme kauempaa enää vedä. Iso paha susi, (Katja Krohnin uudelleen kirjoittamia punahilkkaisia satusovituksia) on jo Lahden lähiympäristön ei-ammattiteattereissa sekä useissa maamme teattereissa kulutettu viime vuosina lähes loppuun.Okko Leon Orkesteri -näytelmää lavan takahuoneen yhteisön esiintymistunnoista - on nähty, kuunneltu radiossa ja luettu pääkaupunkiseudulla sekä esitetty mm. Hämeenlinnassa, Joensuussa.

 

Eniten odotan syksyn esityksistä Alfred Hitchcockin elokuvaan perustuvalta Vertigo-jännäriltä, jossa korkeanpaikan kammo ja muuta hitchcock-jännityspsykologiaa toteutetaan Lahden kaupunginteatterin pienen Eero-näyttämön teatteriversiossa ensi kertaa Suomessa.

 

Ja yksi hyvä suomalainen huvinäytelmä, Maria Jotunin Miehen Kylkiluu! Siinä hyvin rakennettuna ja näyteltynä on klassista hauskaa suomalaista näytelmää aina annettavaksi ja katseltavaksi. Uutuusilmeen takaa koko näytelmän kattava Esa Helasvuon säveltämä näyttämömusiikki.

 

L-KAUP.T.OHJAAJAT.jpg

Lahden kaupunginteatterin syksyn 2016 uudet näytelmät ja niiden ohjaajat

 

En voi välttyä ihmettelemästä, että koko tilaisuudessa, joka kesti runsaan tunnin, ei esittelypuheenvuoroa saanut yksikään nainen. Tulevan ohjelmiston esittelijät ja syksyn näytelmien ohjaajat, kolme vierailijaakin, ovat kaikki miehiä. Toteutuuko nais ja mies -teema pelkkien miesten ajattelemana?

Tuleeko teatteristamme kohta jotakin yhtä jymähtänyttä ajattelun yksinkertaistamista ja monopolisoitumista kuin mitä on löydettävissä Lahden kaupunginhallituksen silmäätekevien palkattujen luottamusmiesten troikassa, joka sekin on täysin pelkkien miesten miehittämä yksinvaltainen yksinkertaisuus?

 

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-ja-kalenteri