Tavallinen kansalainen voi vielä kokea mielen valaistumista, menneitten aikojen liikunnallista ja musiikillista kansankulttuuria suomalaisen kansantanssin ja kansanmusiikin syksyisessä koleudessa, yli viikon pituisessa, kansainväliseksi mainostetussa tänään avattavassa Hollo & Martta -festivaalissa.

Päijäthämäläisittäin yksi oma pankkimme, yksi oma osuuskauppamme, yksi ainoa vuosimaksullinen sanomalehtemme, kaksi kuntaamme (Hollola ja Lahti) ja kuusi niiden yritystä sekä vielä Opetusministeriö sponsoroivat tätä festivaalitapahtumaa asiakasbisneksensä voittorahoilla sekä meiltä saamillaan verokertymillä. On hieman noloa, ettei syksyisinä, koleina päivinä ole kuin kolme pääsymaksutonta Hollo & Martta -tilaisuutta: kaksi Hollolan kirjaston 120 paikkaisella tapahtumatorilla ja yksi Hollolan kirkossa - näiden kokemiseksi osallistujan on kuitenkin kustannettava omat matkakulunsa tilaisuuksiin. Tosin me äveriäämmät voimme viikon seitsemään maksulliseen tilaisuuteen pulittaa, jos oikein haluamme, vaikkapa runsaat 150 euroa pääsylipuista kaikkiin viikon tapahtumiin päästäksemme.

Kansantanssi ja kansanmusiikki on paljolti hyvällä tavalla harrastamisen mennyttä aikaa ja yhteisöllisyyttä nykyiseen tv-sohvaistumiseen verrattuna. Viimeisen seitsemänkymmenen vuoden ajanjakson alussa Lahden lähialueiden kunnissa Etelä-Hämeen Nuorisoseurojen Liiton alueella oli kymmeniä nuorisoseuroja, Lahden kaupungissakin vireästi toimivia peräti neljä. Niissä harrastettiin paitsi tanhuja, myös monia muita kulttuurisia tapahtumia, illanviettoja, kesäteatteriesityksiä, näytelmäiltoja, kansanmusiikkikonsertteja, kulttuurikilpailuja. Nuorisoseurojen kulttuuriharrastuksista tuli monille vapaa-ajan tapa ja niihin vakavasti paneutuneille useille muusikoille ja harrastajanäyttelijöille myös ammatti - esimerkkeinä vaikkapa näyttelijän ammatti, kuten Simo Tammisesta Kansallisteatteriin ja Kaarina Turusesta Lahden kaupunginteatteriin.

Nuorisoseurat ovat olleet jo heti sotien jälkeen pääosin palkkakuluitta toimivia yhteisöjä, vapaaehtoisuuden ja talkoovoimaisuuden sekä nykyisinkin pyyteettömien puurtajien kunnioitettavia yhdistyksiä. Hollolan Nuorisoseura on ollut aina vahvoissa käsissä nuorisoseura-aatteen eturivissä maakunnassamme – sekä myös oman kuntansa poliittisissa päättäjäkokoonpanoissa, mutta silti nuorisoseuratyössä politiikasta riippumatonta yhteistyötä osaavaa symppisjoukkoa.

Kansainvälisyys on kaikessa olemisessamme tänään aikamme huutoa, samoin pyrkimys yhteistyöhön niin liike-elämässä kuin harrastamisessakin. Urheilu on noussut tässä kansainvälistymisessä ylivertaiseen pääosaan. Sanallinen uutta luova kulttuuri, paljolti kielemme harvinaisuuden vuoksi, on jäänyt kansainvälisyydessä taka-alalle. Tanssi sekä musiikki ovat kansainvälisesti ymmärrettävinä kansantaiteina sitä vastoin olleet menestyksekkäitä lajeja harrastaa sekä kokea kulttuuria kansainvälisesti. Tanssitaiteen maisteriksi voi tänä päivänä opiskella akateemisesti  Aalto-yliopiston Teatterikorkeakoulussa, mutta toistaiseksi tiedän vain yhden tanssitaiteeseen ammattikoulutetun kansantanssiin pohjautuvan, moderniin aikaamme kansantanssia varioivan tanssiteatterin - Tsuumin - toimivan Suomessa ja vievän ammattiesityksiään myös ulkomaille.

Tänään alkavan kansainvälisen Hollo & Martta -festivaaliviikon toivoisi vastaisuudessa kohtaavan tavallisen kansalaisen lapsista eläkeläisiin myös useammassa kuin vain kahdessa lämpimässä yhteiskunnan eli meidän kaikkien omistamassa  tilassa. Kuntien asukkaat, monet perheet joutuvat nyt kaiken yhteisen verovaroin tapahtuvan kulttuurin vähentämisen aikoina kymmenien eurojen hintaiset pääsyliput ja matkarahat edellyttäviä maksuja tarkoin harkitsemaan.

Järjestäjien soisi tulevina vuosina tarjoavan pääsymahdollisuuden tällaisen kulttuuriviikon sinänsä hyvin suunniteltuun tosi suomalaiseen ja kansainväliseen kansankulttuuriseen Hollo & Martta -festivaaliin – antamalla katsomopaikkamahdollisuuden elämänkokemukseksi niukkavaraisemmillekin.

 

https://www.hollojamartta.fi/