TanssiKino -tapahtuma Elokuvateatteri Kino Iiriksessä 27.11.21 tuntui poikkitaiteellisella olemuksellaan viestivän juuri korona-ajan mahdollisuuksista edes hieman raottaa taiteen eläviä, nyt yleisöltä suljettuja kokemuksia.

 

Kehollisia tutkielmia Hiilinielussa

Video sinänsä on varsin tekninen ja kuollut laite. Sillä on totuttu lähinnä taltioimaan elävää esitystä. Leena Keizerin tanssi Taidegalleria Kipinän näyttelyssä hybriditaiteilija Nestori Hellgrenin monitaideteoksessa Hiilinielu oli tällainen - videolle nyt kolmeen eri pätkään ja musiikkiin taltioitu tanssinäytös. Ne, jotka olivat esityksen näyttelyssä onnistuneet näkemään, saattoivat vain todeta: videoesitys on teholtaan laiha elävää esitystä korvaamaan, mutta dokumentoivana taltiointina ehkä tarpeellinen. Hyvin ajateltu, laatuisa Tommi Mattilan taltiointikaan ei tuo tanssiin sen elävää tunnetta ja voimalatausta.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2021/10/hiilinielun-salaperaisessa-kiehtovuudessa

 

ORIGO - osoittautui lähes yksinomaan Sami Leutolan videoteokseksi, jossa videotekniikalla Meri-Tuuli Risbergin sinänsä aina haltioittava, hallittu tanssi-ilmaisu, persoonallinen kehonhallinta oli muutettu hidastuksin, nopeutuksin, taustakuvin kuvitelmaksi painottomassa tilassa. Siinä videointi ja sen tekniset mahdollisuudet olivat pääosassa ja itse tanssija vain yksi pieni osa - täysin videon liikuteltavissa. Tanssiteokseksi sen teki lähinnä taustarytmin sopiva, vaihtuva, kiinnostava rumpuinen syke, josta syntyi Origoon avaruudellista dramaattisuutta.

Kokeiluna tietenkin tällainen yhteisteos avartaa sekä kuvanveistäjän että tanssijan repertuaaria, yhteistyön mahdollisuuksia. Aikaisemmin näkemieni Risberg&Leutola installaatiomaisille kokeiluajatuksille tanssin ja kuvanveiston yhteistyöstä Origollekin sen suo vallitsevassa maailmantilanteen hengenvaarallisessa tautisessa realismissa. Live-tanssiesitykselle se on vain laiha lohtu elävästä tanssitaiteesta - pelkkä kokeileva, elokuvallinen, videotaiteellinen teos.

 

Kino Iiriksen suurella valkokankaalla nähdyt molemmat esitykset olivat ehdottomasti parhaimmassa elokuvallisessa muodossaan koettavina. Parempi nekin oli nähdä kuin ei mitään.