Mauno ja Tellervo    - Tapani Kalliomäki ja Laura Huhtamaa

Eilen 26.1.2023 Lahden kaupunginteatteri nousi suomalaisen valtiomahdin, presidentti-instituution arkirappuset presidentinpuolison elämään. Saimme uppoutua ja eläytyä presidentinrouvan toimiin, vaikutusvaltaan, tässä tapauksessa Tellervo Koiviston mutkattomaan persoonaan. Tutustuimme teeskentelemättömän, kansansuosion jo aikanaan saaneen Mauno ja Tellervo Koivisto -presidenttiparin monenlaisiin arkisen elämänkulun käänteisiin, paljolti myös määrätietoisen naisasialiikkeen hiljaisen uudistajan elämänpyrkimyksiin, ja varmasti meidän - kenen tahansa arkipuolen hellyttävän tuttuun suomalaisuuteen.

Heti alkuun on sanottava, että näytelmä on kaukana tavanomaisista kiiltokuvista, pönäköidyistä, silkkihansikoiduista presidenttipuolisoiden esittelygloorioista, suitsutuksista ja liioitteluista.

 

Minä, Tellervo -näytelmä on lämminhenkisen sympaattinen katsojan kokea, rikas yhden naisen arjentilityksessä, hauska monissa todellisissa tapahtumissa, viihteellisen raikaskin näytelmäkirjoittajan ja näyttelijätaiteen avulla menneet arjenkokemukset hetkiksi farssisen hauskoilta jälkikäteen näyttäessään. Ennen kaikkea näytelmä on totuudellisen uskottava, kuin minkä tahansa suomalaisperheen jokaisen jäsenen, sinkunkin, samaistaa ja rinnastaa oma elämänsä, kotinsa henki meille kaikille yhteisessä karikkoisessa ja yhtäaikaa tähtitaivaisessa arjessaan.

 

Teatterityönä se on uudenlainen persoonallisuuskuvaus, perustuu Tellervo Koiviston laajaan päiväkirjateokseen elämästään, hänen pakinoihinsa Suomen Kuvalehdessä noilta Koivistojen presidenttiajoilta. Sopivan kronikkamainen seurata ja simultaanisin kohtauksin katsojan silmin ajatuksin ja kokemuksin nauttia. Käsikirjoitukseen tosiasiat on huolella tutkittu, monet maukkaimmat elämänkohokohdat ja portaat kartoitettu, totuuden sinetiksi toviksi elämän korjaamattomiin loukkoihinkin hetkiksi pysähdytty. Suomalaiseen teatterikirjallisuuteen on jälleen saatu hieno näytelmä harvinaisella, autenttisella tekstillä ja viihdyttävän lempeällä, nautittavalla näyttämötoteutuksella toteutettu teos. Mikä tärkeintä, kohteen itsensä suostumuksella.

Näytelmänä tarina tuo henkilönsä koko elämänhistorian sopivan pieninä ryytiannoksina - syrjäisen Suomenkolkan maalaistuvan karjatilallisen rappusilta, ensimmäisenä kylän ylioppilaana ja viimein presidentinasunnon portaitten johtaessa elämän toisenlaiseen arkeen, väliin temmatessa politiikkaankin muuten julkisuudesta mielellään syrjään vetäytyvän suomalaisen ykkösnaisen.

 

Huolellinen käsikirjoitus, hieno simultaanisesti limittyvä kohtausrakenne, episodimaisuus, laatuisa näyttämöpuheen asu ovat kirjoittajan suuria avuja. Mitään en oikeastaan jättäisi pois, vaikka yhden puhejulistuksen lyhentäisin - niin kokonaisvaltaisen ehyeksi, mielenkiintoiseksi käsikirjoitus on laadittu.

Näyttämön asemointi, kohtausten vaihdot ja tuo aikakausien simultaanisuus tuovat esitykseen lisää mielenkiintoisuutta ja yllätyksellisyyttä. Pitkälle yksilölliseen näyttelijäilmaisuun harjoitettu sivuosien hauska karrikointi tuntuu tosi virkistävältä tällaisessa asiatekstissä. Humaani ohjaustyö voisi olla paras ohjauskokonaisuuden määre.

 

Kaikki kahdeksantoista näytelmän roolityötä sujuvat viiden näyttelijän voimin tasokkain, tutkituin heittäytymisin hahmogallerian rajun persoonallisiin tyyppeihin.

 

Liisa Vuori, Laura Huhtamaa, Annukka Blomberg, Tapani Kalliomaa, Anna Pitkämäki

Annukka Blombergin esittämä Vanha Tellervo on teoksen tosi ja vaikuttavin näyttelijätyö jo käsikirjoituksen osalta. Blomberg on valtaosan esitystä koko ajan näyttämöllä. Hillityn eläytyneesti, sydämellisellä huumorilla, uskottavasti tätä päivääkin ja sen menoa tulkiten presidentin iäkkäänä leskenä hän tuo esityksen tähän päivään. Tellervoa keski-ikäisenä näyttelee Laura Huhtamaa. Hänen hahmottelemansa Telle on yksi esityksen kulmakivistä presidentinpuolisona, sen olemisen autuudesta ja tuskastakin, vaan ennen kaikkea Koivistojen perhe-elämän sujumisesta. Tihkuupa roolin rivien väleistä myös hänen aktiivisuutensa ja aloitteellisuutensa vaikuttaa aikakautemme naisasialiikkeessä ja miehensä tuttaviin aina hallitusten muodostamisiin saakka.

Pikku Tellenä ja nuorena Tellervona Liisa Vuori antaa teokselle raikkautta sekä varsin aitoa nuoruuden paloa ja rakkauden voimaa uuden yhteiskunnan avautuessa maalaistytölle. Vuoren sivuosa Tellervon luottokampaajana on hauskanraikas työ. Tapani Kalliomäki on nuorena Mauno Koivistona vauhdikkaan optimistinen, rakastettava ja nautittava tyyppi eleissään ja temperamentissaan. Hänelle näytelmä tarjoaa myös eräänlaisen roolikaaren, jonka hän taitavasti rakentaa presidentin tehtävien lisääntyessä, kodin ilmapiirin ja tehtävien karsiutuessa. Eikä Kalliomäki sivurooleissaan, ensin Tellervon isänä, sitten päätoimittaja Tujusena tai valtuustotoverina tarinan juonnetta enää hersyvämmällä ja herkullisemmalla komiikalla voisi esitykseen loihtia.

Yllätykseksi myös Anna Pitkämäen kiireellisesti työtään tekevässä näytelmäkirjailijapersoonassa välittyy nykyaika sanankäytön hektisyydessä, malttamattomuudessa, työnsä turhautumisen reaktioissa kiroilutermejään myöten. Pitkämäen taito puuttua esityksen kulkuun tuntuu hienonhallitulta. Hänen monista sivuosistaan kaikki, mutta varsinkin naistenmies Helelä saa katsojat täyteen naururyöppyyn esityksen yhtenä komiikkahuippuna.

 

Vielä elävän ja vireän, yli 90-vuotiaan Tellervo Koiviston elämäntarina saa Lahden kaupunginteatterin kantaesityksenä hämmästyttävän tuoreentuntuisen, elämää, arkea ja ajatuksia, suuria ja pieniä pitkän elämänmittaisia omakohtaisia tuntoja täynnä olevan ainutlaatuisen sympaattisen henkilötulkinnan. 

Yleisö eli mukana ja palkitsi runsain taputuksin.

 

 https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/mina-tellervo/