Jo lapsuudenkotini luetuin kirjallinen tuote oli Etelä-Suomen Sanomat. Tuo lehti tulee nykyiseen kotiimmekin aamun hiljaisen postiluukkukolauksen ilmoittamana. Lehden sisällöstä vuosikymmenien aikana vastanneet niin päätoimittajat kuin toimittajatkin ovat tulleet meidän lukijoitten lehtituttaviksi nimillään ja kirjoituksillaan; toistuvasti pidämme joitakin heidän kirjoituksiaan sisällöltään jopa fiksuina.  Takavuosien lehden päätoimittajista Olli Järvinen ja Tauno Lahtinen olivat ihan tervehtimis- ja kuulumistuttaviani sekä varsin monet kulttuuritoimittajat jopa tuttaviani: he joutuivat olemaan yleisönä kulttuuritilaisuuksissa, joissa me taiteilijat esiinnyimme, tai istuimme yhdessä kulttuuritapahtumissa ja keskusteluissa sekä esittävän taiteen raadeissa kollegoina mm. Sirkka Henttosen ja varsinkin Kalevi Salomaan kanssa. Vaan aika muuttaa ihmiskuntaa, jopa toimittajakuntaakin: toiset lähtevät ja toiset tulevat tilalle.

Kun ESS kolme vuotta sitten kertoi perustaneensa Aukusti-kulttuuripalkinnon ja sen valintaraadiksi lehden kulttuuritoimituksen, esitin tässä Lahen Uutisia -julkaisussani jyrkän paheksuntani sisäsiittoisesta kulttuurimonopolista. Perustan sen vieläkin suppeaan omaan näkemykseeni viimeisten vuosien ESS:n niin kuvataide- kuin teatteritoimituksenkin kirjoitusten tasosta, joka on ollut pitkään mielestäni lievästi sanoen kyseenalainen.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1140301/kansalaisilla-on-oikeus-saada-tietää/

Ensimmäinen Aukusti-palkinto toissavuonna annettiin teatteritalkootyölle, Pesäkallion kesäteatterille. Valinta oli kulttuurin perustason puurtajien palkitsemiseksi onnistunut. Viime vuonna palkinto annettiin niin ikään taiteen uhkarohkealle kuvataideyritykselle suomalaisen korven keskelle: Padasjoen Ars Auttoinen on kahden hengen huimanrohkea, suuri, tasokkaaksi osoittautunut kuvataidekeskusyritys - loistovalinta taiteen kannalta.

1294383654_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun tänään luen aamulehdestäni Aukustin myöntämisestä Pyhäniemen kartanolle, koen maakuntalehtemme taideymmärryksen tason pettävän pahemman kerran, samoin lehden käsityksen lukijoittensa taiteen ymmärryksestä. Pahasti nenääni haisee ESS:n ilmoitus- ynnä muun rahantulon piilokäryä: miksi lehti palkitsee jo ennestään rikkaan mesenaatin (sekä siinä samassa pääsylippuhinnoin vain maksukykyisille taiteen ystäville rajatun taiteen)? Vielä äidyn paasauksessani: näin ESS antaa Pyhäniemen yläluokan oopperalla kuorrutetulle pukeutumisnäyttäytymis-tapahtumalle varauksettoman tunnustuksen sivuuttamalla lukijaäänestyksen ylivoimaisesti eniten ääniä saaneen ehdokkaan täysin.

Oma rakas lehteni on valinnallaan todistanut yhteiskuntamme nykytilan luokkajaon: rikkaille kuuluu antaa rikkautensa vuoksi päältä kaikki kerma jopa vaikka taiteen nimissä. Lehden valinta on kumarrus rahalle, mutta härski pyllistys taiteelle.