Puolentunnin ajomatka Lahdesta ja kas: sivilisaation menopelien rivistöt hyvässä järjestyksessä laajat sänkipellot täynnä leikkaavat komean suomalaisen koskemattoman järvimaiseman näyn.

Vilkaisu hartian yli toiseen suuntaan ja perinnemaailma mykistää taas lämpimän maalaiskotoisena ja kesäisenä: Mallusjoen Seurantalon piha valoineen, ravitsemuspöytineen, sali kyynäspäätuntumassa täpötäynnä yleisöä kutsuu tulijaa idylliseen tunnelmaansa.

 

Suomalaisen kulttuurikesän kenties omaperäisin ja tiheätunnelmaisin, mielialaa nostattavin kulttuuripläjäys on kaikkien halukkaiden koettavissa koko ensi viikon, sillä huomenna, sunnuntaina 24.7.22 klo 18.00 alkaa Mallusjoen Takinkääntöviikko.

 

Jos et ennen ole siellä käynyt, niin kannattaa edes yksi ilta varata monipuolisesta viikon ohjelmasta ja ajaa surauttaa Mallusjoelle: ennen kokematonta kulttuuria suomalaisen maaseudun sydämessä!

Tässä tämänvuotinen ohjelma:

 

 

 

 

 

 

 

Tiedetään myös kautta maan, että tähän viikon mittaiseen tapahtumaan on maan keskeinen kevyen musiikin tähdistö joka vuosi saatu suosituimmin kärkinimin edustettuna esiintymään - pyrkijöitä kun ei vuosiin ole tarvinnut maanitella tai edes kutsua, sillä monet tähtibändit, suuret iskelmä- ja popnimet odottavat yhä pääsyvuoroaan Takinkääntöviikolle - eivät ole vielä sinne pyrkijöiden jonojärjestyksessä mahtuneet. Mallusjoen takinkääntökeikka kun on eräänlainen kulttimainen etappi suomalaisten viihdetaiteilijoiden repertuaareissa ja urakehityksessä. Siellä on kerran päästävä taiteilija- ja viihdeuran aikana käymään, sen tunnelmaa omalla taiteellisella panoksella värisyttämään ja yleisöä viihdyttämään.

 

 

Viimeksi mm. yhtye UKULELE-ukot vuonna 2019 vieraili yhden illan musiikkivieraana..

 

Nyt koronatauolta palaavaa Takinkääntöviikon ohjelmaa silmäillessä lentää monivuotinen kävijä hämmästyksestä selälleen. Kevyen musiikin kuosi on täydellisesti mullistunut. Laskin, että viikkoja on järjestetty jo runsas kolmekymmentä ja ensi kertaa nyt en ole Aija Puurtista lukuunottamatta valtaosaa vierailijoista kuullut koskaan – olen jäänyt ajasta pahasti jälkeen. Viikko on siis nuorentunut kuosistaan täydellisesti.

Samoin on tehnyt myös viikon jokavuotinen vetonaula Kaj Chydenius: hän on luopunut osuudestaan - ainakin minut se veti pakostakin edellisinä vuosina tänne hänen klassiseksi kauneudeksi kasvanutta koko ajan uutta tuottavaa musiikkiaan ja musisointia huippusolisteineen kokemaan.

Jotakin vanhasta kansanperinteisestä orimattilalaisesta Takinkäännöstäkin on vielä jäljellä. Rasvaista Merosen makkaraa, hapankaalia ja monen lähialueen oluenpanijan olutjuomaa on tarjolla. Tällä kohden siis tunnelma lienee yhä aito, vankka ja takaa joillekin varman lähtemisen tänne Mallusjoen Seurantalolle.