Berliini siltoineen, Spree-jokensa unelmaisine kanavineen ja laivareitteineen, laajoine puistoineen ja jälleenrakennettuine vanhoine rakennuksineen on yksi maanosamme unohtumattomia ihmisluomuksia, kaunis kokonaisuus. Berliinin, viisimiljoonaisen asukkaan kaupungin rauhaisa meno, täsmällisesti, selkeästi ja joustavasti toimiva joukkoliikenne metroine, junine, busseine ja raitiovaunuineen yllättävät luotettavuudellaan, nopeudellaan ja toimivuudellaan. Tungos on poissa, polkupyörät ajelevat samassa liikenteessä, jalankulkija saa tosin hieman kiiruhtaa liikennevaloissa, mutta suurkaupunki herättää kokonaiskuvallaan sympatiamme.
Museoiden maailmanluokan mittaamattoman arvokkaaseen sisältöön, taidemuseoiden ennenkokemattoman rikkaaseen ja monet aikakaudet sisältävään aarteistoon ei viidessä vierailupäivässä ehtinyt tutustua kuin pintapuolisesti hipaisten. Ihmisen vuosituhantisesta pätemis- ja herruusmahdista saamme tässä maantasalle pommitetussa kaupungissa jälleen havaita, miten maailman vallan keskittymisestä kertovat taistelut tähänkin kaupunkiin ovat tuoneet jo ennen Hitleriä, preussilaisvallan aikana, mittaamattomat ryöstö- ja sotasaaliit pysyvästi kaupungin maaperälle: vuosituhanten ikäistä ihmisen arkkitehtuuria ja taitoa ihailla, päivitellä ja hämmästellä.
Monet vanhan Berliinin museot sekä myös melko uusien taidemuseoiden ainutkertaisen tasokkaat maailman taiteen huipputeosten kokoelmat ja modernismin etunenässä kulkevat aikalaistaiteilijoiden tätäpäivää peilaavat teokset viestivät taiteen pesivän juuri täällä Berliinissä. Taidemuseot ja kansainväliset galleriat ovat maailman ehdotonta huippua: tämä kaupunki on taiteen metropoli. Tänne on palattava vielä uudestaan tänä rajallisena elinaikanamme.
Berliinin ensikohtaaminen onnistuu hyvän oppaan kanssa. Heti lentokentältä kaupunkiin tultaessa saimme lähes neljätuntisen opastuskierroksen olennaisimpaan Berliiniin bussissa istuen sekä moniin meille täysin tuntemattomiin kohteisiin jalkautuen.
Oppaana oli 28 vuotta Berliinissä asunut ja siellä aikanaan arkkitehdiksi opiskellut Mikael Merenmies, suurenmoinen tietäjä, joten varsinkin rakennuskulttuuri sai aivan loisteliaan esittelynsä.
Tässä muutama tärppi
Evankelinen Keisari Wilhelmin uusi muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirche) kaupungin lähes viisikilometriä pitkän liikekadun, Kurfürstendammin alkupäässä on ainutlaatuinen nähtävyys. Se valmistui vuonna 1961 suunnittelijoittensa arkkitehti Egon Eiermannin ja lasitaiteilija Gabriel Loiren yhteisluomuksena ja sen sinisyys lumoaa kävijänsä täydellisesti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Kaiser_Wilhelm_Memorial_Church
Aivan pienen kävelymatkan päässä on ns. Sony-keskus, jonka modernit kateratkaisut ja kymmenien elokuvateattereiden ja filmiasiantuntemuksen keskittymä ovat maailman huippuesimerkki teknologian täydellisestä vallankumouksesta.
Alueen pilviin kohoavien korkeiden lasisten rakennusten näyttävyys huimaa ja niiden paino on valtava. Saksalainen insinööritaito on ratkaissut useimpien lasiseinien tärinävaimennuksen, jouston ja kestävyyden resonoimalla ne mahtavin jousituksin.
Euroopan juutalaisten kansanmurhan - holokaustin - muistomerkki, 20.000 neliömetrin laajuinen suurten suorakaiteiden muodostama betonijärkäleinen 2711 kivipaaden käytävistö lähellä Brandenburgin porttia on vaikuttavan pysähdyttävä ja puhutteleva hiljaisella sanomallaan. Sen amerikkalainen suunnittelija toivoi, että se ei muistuttaisi hautamuistomerkkejä, vaan olisi toimiva kuurupiiloleikkien, eväiden nauttimis-, ihmisten seurustelu- ja kohtaamispaikka.
http://www.aviewoncities.com/berlin/holocaustmemorial.htm
Brandenburgin portti (Brandenburger Tor) on ollut yli kaksi vuosisataa Berliinin tunnetuin maamerkki. Preussin kuningas Fredrik Wilhelm II rakennutti portin, sen päällä nelistää voitonjumalatar hevosvaunuissa. Portin suuri symbolimerkitys konkretisoitui viimeksi kylmän sodan aikana tiukasti suljettuna Berliinin muurin kulkiessa suoraan sen edestä. Berliinin muurin murruttua 1989 portti avattiin. Kuvassa on menossa perinteinen Berliinin juoksu juoksijoiden saapuessa portin alta. Nykyisin molemmin puolin porttia on laajat kävelyaukiot.
http://en.wikipedia.org/wiki/Brandenburg_Gate
Muutaman kymmenen metrin päässä Brandenburgin portista tulemme suuren puiston laitaan. Seutu on entistä Berliinin muurin aluetta ja puiston verkkoaitaan on ripustettu muistoristejä stalinistien uhreille, jotka saivat surmansa vartijoiden luodeista pakoyrityksessä Itä-Berliinistä länteen. Viimeisin risti on vuodelta 1989.
On Euroopan historian paradoksi, että juuri näille jalansijoille ovat keskittyneet myös nykyisen Saksan valtiollisen vallan symbolit ja rakennukset.
Saksan pääkaupunki muuttui Bonnista Berliiniksi 1999 liittopäivien kokoontuessa ensi kertaa yhdistettynä Saksana kunnostettuun valtiopäivätaloonsa. Talon lasinen kattokupoli näkyy berliininkävijälle kauas ja sen erikoisuus on lasikaton reunoilla kulkevat kävelykäytävät, jonne suurella yleisöllä on mahdollisuus päästä hissillä, sen kahvilaan ja sen lasisia käytäviä pitkin seurailla alapuolella pidettäviä liittopäivien kokouksia. Käynnit ovat niin suosittuja, että pääsyliput turvatarkastuksineen vaativat pitkän jonottamiskyvyn ja suurta kärsivällisyyttä.
http://www.bundestag.de/besuche/
Siegessäulen (Voitonpylväs) lähes 70-metrinen torni kertoo Preussin voitosta 1871 päättyneessä sodassa. Sen huipulla on kahdeksanmetrinen voitonjumalatar. Tornin jalustan reliefit kertovat preussilaisten rohkeudesta ja raakuudesta. Torni näkyy Brandenburgin portilta kahden kilometrin päästä. Sen sijainti on viiden suuren kadun risteyksessä ja ylös torniin pääsee vain kävellen.
http://www.berlin.de/orte/sehenswuerdigkeiten/siegessaeule/
Muutaman kilometrin päästä kannattaa etsiä yksi maailmanhistorian puhuttelevimmista näkymistä, jäänteet Berliinin muurista (1961-1989), joka 155 kilometrin pituisena jakoi Berliinin kahtia: Länsi- ja Itä-Berliiniksi. Ensikertalainen hämmentyy ymmärtäessään muurin todellisen leveyden: muuriseinien välillä oli 100 metrin ei kenenkään kuolemankäytävä, jota vartioitiin tiukasti. Sitä pitkin oli mahdoton selvitä hengissä idästä länteen.
Nyt muurin jäänteet erilaisine taideteoksineen, muistoineen on turistikohde, jossa maailman eri puolilta saapuvat kansalaiset kuvauttavat itsensä ihmisen vallanhimon typerimmän rakennelman muistoksi. Kilometrin pituista muuriseinää kutsutaan East Side Galleryksi, koska pitkälti yli sata kansainvälistä taiteilijaa maalasi muuriin omia töitään Saksojen yhdistyttyä. Maalauksista puhuttelevin on Dmitri Vrubelin teos kommunistijohtajien, Neuvostoliiton Leonid Brežnevin ja DDR:n Erich Honeckerin, suudelmasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Berliinin_muuri
Alexanderplatzin aukion maamerkki, 365 metrin korkuinen tv-torni näkyy kaikkialle. Sen kävijämäärä on ylittänyt ajat sitten miljoonan. Alkuaan DDR:n puolelle 1969 valmistuneesta tornista näkee hyvällä säällä neljäkymmentä kilometriä, ja sen parinsadan metrin korkeudessa pyörivä ravintola on todellinen Berliiniin tutustumisen aitio. Useiden metroreittien, raitiovaunujen sekä vilkkaimpien katujen risteyspaikka, kaupungin korkein hotelli, liikekeskittymät sekä asema ovat vanhan ja uuden Berliinin todellinen toimiva, ihmiskuhinainen nähtävyys.
http://en.wikipedia.org/wiki/Alexanderplatz
US Army Checkpoint oli USA:n ja Neuvostoliiton alueiden välinen rajanylityspaikka jaetussa Berliinissä. Pieni rajavartiokoppi on jätetty museaaliseksi nähtävyydeksi. Liittoutuneiden sotilaat valvoivat omalla puolellaan rajanylitystä ja ovat tänäänkin eräänlaisena turistipyydyksenä kertomassa länsivaltojen tehtävästä Berliinissä. Turistit käyvät näiden vartiosotilaiden keskellä kuvauttamassa itsensä asian muistoksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Checkpoint_Charlie
Toimivan monipuolinen Berliinin päärautatieasema on jo ulkoapäin katsoen harvinaisen ehyt lasinen, lähes kaunis suuri kokonaisuus. Sen sisältä löytyvät kaikki junat ja yhteydet Eurooppaan, Berliinin eri osiin, metrolaiturit, useilta rakennuksen eri tasoilta lähtevine, moderneilla hisseillä tavoitettavine lähtö- ja saapumislaitureineen ja tietenkin lukuisat sähköiset, ajantasaiset aikataulut ja infopisteet. Asema on mitä erilaisimpien myymälöiden tavaratalo monessa kerroksessa, huippumuotiliikkeet, merkkiliikkeet, kulta- ja korukalleuksien erikoisliikkeet, monet erilaiset pikkumyymälät, halpatarjoustalot, kioskit, eri kansallisuuksien ruokamakuihin perehtyneet ravintolat, pikaruokailupaikat, lehdet, kirjat, kortit, muistoesinemyymälät, postimerkitkin tavoitamme täältä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Berliinin_p%C3%A4%C3%A4rautatieasema
Ensitutustumiskierroksemme Berliiniin päättyi viehättävään hotelliimme, Romantik Kronprinz Berlin, Charlottenburgin kaupunginosassa.
http://www.kronprinz-hotel.de/
Historian ja taiteen täyssyleilyssä
Historian aarteita
Deutsches Historisches Museum (Saksan historiallinen museo) on laaja museokokonaisuus. Sen perusnäyttelyssä saa selkeän kuvan Saksan valtion yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta menneisyydestä aina 1500-luvulta 2000-luvulle saakka. Näyttely on jaettu selkeisiin, yhteiskunnallisista muutoksista kertoviin ajanjaksoihin.
Pelottava esimerkki kansanjohtajasta on tietenkin näyttelyosa, jossa useiden näyttelyhuoneiden laajuudella kuvataan hitlerismin nousua ja Saksan vaiheita 1933-1945.
Tämän osaston kokonaisuudessa on monenlaista merkittävää tietoa ja esinedokumentteja mm. Hitlerin taidekäsityksistä, propagandakoneiston valtavasta henkilöstöstä - monia niistä tarkoin eritellen ja kolmannen valtakunnan teknisistä keksinnöistä maailmalle näytettäväksi.
Museon modernissa uudessa osassa oli mielenkiintoinen saksalaisten matkailumainosten laaja historiallinen näyttely. Yksi erikoislaatuisimmista oli saksalainen mainos vuodelta 1940 Helsingin olympialaisista, (joita ei lainkaan pidetty, vaan peruutettiin maailmansodan vuoksi).
Toisessa uuden osan näyttelyssä on matkaamme selkeästi tahtomattammekin hallitseva pysyvä saksalaistendenssi kunnioitettavasti esillä: juutalaisten kohtelu ja kohtalo. Näyttelyn monet autenttiset kirjeet ja kertomukset yksilötasolla ovat koskettavaa ja syvältä kouraisevaa maailmanhistoriaamme.
Historiallisen museon moderni tekniikka, tasokkaan ravintolan herkullinen anti palveluineen ovat nekin maailman huippua.
Museosaari
Museosaarella (Museuminsel) on todellinen museoiden keskittymä. Pergamon Museum, Bode Museum, Alte National Galerie sekä Neues Museum ovat jo niin laajoja kokonaisuuksia, että oli välttämätöntä tyytyä valitsemaan vain pari museoista.
Pergamon-museo
Pergamon-museo koostuu antiikin, Lähi-idän, islamin ja itämaiden teoksista. Siellä on aina myös vaihtuvia näyttelyitä. Pergamon-museo on saanut nimensä sen arvokkaimman aarteen, Pergamonin alttarin mukaan. Alttari on kooltaan aivan valtava ja täyttää kokonaan yhden näyttelysaleista. Se on peräisin nykyisestä Bergamasta Turkin länsirannikon tuntumasta ja omistettu Zeukselle ja Athenelle. 1800-luvulla Bergamassa tuhottiin vanhoja esineitä polttamalla ne kalkiksi. Saksalaiset arkeologit hirvittelivät tätä ja saivat Turkin hallitukselta kaivausluvan ja toivat valtavan määrän esineistöä Berliiniin. Kuvan 2200 vuotta vanha Pergamonalttari on museon ehkä suurin ihmettelyn ja jatkuvien kansainvälisten vierailijajonojen ihailun aihe.
Pergamon-museon aarteisto on saanut matkata paikasta toiseen: väliin piiloon maan alle tulevan sodan vaurioita peläten, väliin sodan voittajavaltio on vienyt aarteita mukanaan sotasaaliinaan. Pergamon-museon lähihistoria kertoo viimeisen sodan jälkeen Neuvostoliiton ryöstäneen kaiken pommituksissa Saksassa ehjänä säilyneen liikuteltavan esineistön (vaikka osa esineistöstä evakuoitiin 1939 ennakkotoimenpiteenä sodan tuhoilta pommisuojaan). Turkki on jo pitkään vaatinut Pergamonin esineitä takaisin itselleen.
Pergaman rauniojäänteistä on rekonstruoitu pienoismalli kuvaamaan aikaa ja seudun valtarakenteita parisataa vuotta ennen ajanlaskuamme.
Osa esineistöstä palautettiin DDR:lle, kuten yllä näkyvät Pergamonalttariin liittyvät reliefit.
Museo on täynnä mitä mielikuvituksellisimpia arkeologisia esinelöydöksiä, todellisia silmää hiveleviä muotoilun ja arkkitehtuurin koruja, esimerkkinä roomalaisesta yksityiskodista löytynyt lattiamosaiikki ajalta hieman ennen Kristuksen syntymää.
Muinaisen Lähi-idän aarteiston kauneus on suurta, kuten Babylonin kaupunginportti todistaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pergamon-museo
Neues Museum (Uusi museo)
Museosaaren viimeiseksi (2009) avautuneen museon kokoelmat vievät meidät vielä kauemmas menneisyyteen. Menemme ajanlaskumme alkua kauemmas, dynastioiden aikakaudelle. Arkeologiset harvinaisuudet kertovat meille ihmisten ja valtiaitten suosimien taiteilijoiden muototajusta ja kauneuden ymmärtämisestä mitä mieleenpainuvimmin.
Amuletti 3500 v.eKr ja kaksi äitihahmoa lapsineen n. 3000 v.eKr
Muumiomaski-hautalöydös 5.Dynastian ajalta 2504-2347 ennen Kristusta
Olen edellä vain muutamin välähdyksin herättänyt lukijani ja itseni Pergamon-museon ja Neues Museumin esittelemää menneisyyttä kokemaan, esimerkkini ovat vain vähäinen murto-osa näkemästämme ja kokemastamme.
http://en.wikipedia.org/wiki/Neues_Museum
Junia elämään, junia kuolemaan
Aivan Berliinin keskustassa, ihmisten kiireiden keskellä, vilkkaan liikekadun vilinässä, metro- ja juna-aseman sisäänkäynnin vieressä on matkamme puhuttelevin veistos: se kohtaa berliininmatkailijan monta kertaa päivässä.
http://de.wikipedia.org/wiki/Z%C3%BCge_ins_Leben_%E2%80%93_Z%C3%BCge_in_den_Tod:_1938%E2%80%931939
Taidekokemusten rikastama Berliini
Berlinische Galerie on modernin taiteen, valokuvauksen ja arkkitehtuurin museo. Sen kaksikerroksinen, uudentuore museorakennus on toimiva, moderni ja kaunis luomus, jossa hyvällä tekniikalla ja valaistuksella esitellään Berliinin modernia taidetta.
Iwan Puni Synteettinen muusikko vuodelta 1921
Arthur Segalin kubismia 1920-luvulta
Werner Heldt Berlin am Meer (Das Cafe) 1950
Museon monet tilat käyvät läpi Berliinin taiteen vuosilta 1880-1980 ja huipentuvat ilmaisussaan 2000-luvulle vaihtuvissa näyttelyissään: kansallissosialismissa, sosialistisessa realismissaan se näyttää taiteen etuoikeutetulla suvereenisuudella uudet tendenssit aikakauden modernista ilmaisusta.
Katja Strunzin teoksia 26.4.-2.9.2013
http://www.berlinischegalerie.de/
Museum für Gegenwart
Museum für Gegenwart (Nykytaiteen museo) lähellä päärautatieasemaa on saanut kodin entisestä Hampurin aseman rakennuksesta.
Suuri modernin taiteen esittely on kattava. Taidemuseon suuret hallit ovat täynnä museon pysyviä kokoelmia ja muuttuvia näyttelyitä.
Andy Warholin jo klassisiksi muuttuneet työt saavat ansaitsemansa, monen näyttelyhallin seinät iloitaksemme ja ajatellaksemme maailman menoa.
Anselm Kieferin mielenkiintoista esinemaailmaa, pintoja, luonnonmateriaaleja ja ajatuskuvitelmia pohdimme ihastuneina.
Taidemuseossa on käynnissä taiteen ja esineiden entistämisesittely: arkipäivisin yleisö voi osallistua esineiden erilaisten entistämistekniikkojen käytännön työhön yhdessä alan eksperttien kanssa - tätä työtä maantasalle murskatussa Berliinissä riittää.
http://de.wikipedia.org/wiki/Hamburger_Bahnhof_%28Berlin%29#Museum_f.C3.BCr_Gegenwart
Berliinin teatterikasvot
Lopetan Berliini-kertomukseni tutuimpaan taiteenlajiini, teatteriin. Jo Suomessa ostimme netistä mittavanhintaiset liput, tosin esityksen lippuhinnoittelun neljänneksi halvimmasta kategoriasta, Friedrichstadt Palastin musikaalin ”Show me” -näytökseen, jonka ajattelimme antavan meille täysannoksen elämässämme vielä kokematta jäänyttä kuuluisaa pahamaineista berliiniläistä, suorapuheisen revittelevää yökerhokabareeta ja revyytä maailmanluokan Las Vegas show -markkinointinimellään, tietenkin maailman tunnetuimpien tähtien tuikkiessa valovoimaisina esiintyjinä meille ja 2000 muulle teatterin katsomon jokaisen paikan täyttäneelle.
Esitystila oli odotetusti loistava sali (ei mikään jääkiekkoareenamonttu) nousevine tyylikkäine aitio-katsomoineen, huipputeknisine laitteineen, valoineen, äänentoistoineen, tehosteineen, tyylikkäine lämpiöineen, kohteliaine henkilökuntineen. Jo ohjelmalehtinen pröystäili musikaalin valmistusbudjetin olleen Berliinin teatterihistorian kallein, kymmenenmiljoonaa euroa, ja taiteilijamäärän pariksi sadaksi. Mitä saimme?
Enintään toisenluokan monista irrallisista sirpaleohjelmanumeroista kokoonpannun sirkuksenomaisen saippuoperettisen ja imelänmakean shown, jonka ainoan laadukkaan yhteisesitys-ohjelmanumeron idea ja tunnelma oli lainattu vanhapariisilaisesta Punaisesta Myllystä: kolmenkymmenen taitavan tanssijattaren pelatessa kunniakomppanioitakin täsmällisemmin, puolipukeisesti tismalleen, samanlaisissa vähäkankaisissa asuissa tanssinsa sekunninsadasosan tarkalla yhteisrytmillä ja sykkeellä - esitys jonkalaista emme ennen olleet taatusti kokeneet. Muut tanssinumerot olivat lähinnä pukija-ammattilaisten krumeluurauksia, kangasmetrimääriä säästämättä valmistettuja koketeeraavia luomuksia kantajiensa yllä, tansseista ei paljon ollut mihinkään. Itse musikaali, vaikka taustalla soittikin elävä orkesteri kapellimestareineen, muodostui kyllä aikalailla toistaitoisista saksalaistähdistä, jotka englanniksi oli pistetty (ilmeisesti turistipyydyksenä) laulamaan yhtyeissä tai yksin. Lähes parikymmenmetrinen ja 10 metriä leveä korkeuksista virtaava vesiseinä oli tietenkin saksalaisinsinöörien keksintönä upea, mutta sen edessä esitetyt liikunta-akrobatiat olivat sitäkin vaisumpia ja melkoisen vaatimattomia taidonesityksiä sinänsä suurelta akrobaattiryhmältä.
Vain yksi maailmanluokan tähtipari sentään nähtiin: se oli trapetsipariskunta Marie-José Adrover ja Robert Bouchez, huimilla, hengenvaarallisilla, aidoilla sirkustempuillaan näyttämön viisitoistametrisessä avaruudessa. Oli toinenkin kaksi ja puolituntisen ohjelmakokonaisuuden ihan mukiinmenevä esitys: taikuri Fan Yang, joka teki itsensä kokoisia saippuakuplia, tosin monesti niissä myös epäonnistuen. Semmoinen ätläkkä, tyhjää kalisevan pinnallinen musikaalikokemus!
Maxim Gorki teatterin Studio
Aivan toista tasoa, teatteritaiteen hurmaa, inhimillisyyttä ja laulamisen raikkautta, laulutekstien yhteiskuntaa pistelevää runoutta sitä vastoin saimme kokea teatterin ammattilaisiksi valmistuvien opiskelijoiden Szenen und Lieder -näytelmäkatkelmien ja laulujen sytyttävän sykkivässä, impulsiivisessa ja hallitussa esitysillassa.
Leipzigin Musiikki-ja teatterikorkeakoulussa opiskelevat, Maxim Gorki -teatterissa harjoittelijatyötään tekevät teatteri-opiskelijat esittivät ensin viisi, pääosin klassikkoteksteihin pohjautuvaa, komeaa kohtausta, valmiusnäytettä ilmaisullisesta tasostaan. Eugene O´Neillin Pitkän päivän matka yöhön isän ja pojan keskustelu oli näkemistäni kohtauksista väkevän vaikuttava välienselvittely - meille kaikille elämämme keskusteluopiksi malliksi. Valmis, vaikuttava teatterituokio oli myös Ödön von Horváthin Kasimir ja Karoliina -näytelmän kohtaus, jossa ihmisten jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin tulkittiin herkästi, katkerasti ja aidosti. Tuntui, että tekstin yli seitsenkymmenvuotinen teema on tänäänkin mitä ajankohtaisin.
Puoliajan jälkeinen laulukonsertti pianistin säestyksellä sisälsi mm. Brecht/Eislerin ja Georg Kreislerin monia sävellyksiä. Heittäytyvä, syvältä sielusta saakka pulppuava tunne ja elävä koskettavuus leimasi jokaisen yksittäisen laulajan virittäytymisen, yleisönsä kohtaamisen ja rakensi kokonaisuuden unohtumattomaksi, yhteiskunnalliseksi uudeksi puheenvuoroksi, kuin opiksi entisistä totuuksista aikamme nykyilmiöille: hervottoman hallitusti luonnosteltuja ihmisfiguureja, äärimmäisen hellyttäviä tunnelmia koko ilta.
Ei mennyt Berliinin teatteritarjonta kohdaltamme sittenkään hukkaan, kolmen euron lipulla saimme tuhatkertaisesti kulttuurisesti täysipainoisen kokemustuoton!
Katukilpi itäisessä Berliinissä
Sisukkaat lukijani, olette joutuneet seuraamaan epätasaista, viisipäiväistä, harrastuneisuuteni rajoittamaa kulttuurimatkaamme Berliinissä. Matkanteko Lahti-Berliini vie reilut kolme tuntia: maailmankulttuuri on niin lähellä tavoitettavissa.
Olen liittänyt tarinaani linkkejä tutustuaksenne kohteisiin tarkemmin. Matkan monet arjen havainnot ovat jääneet mielenmaisemaamme vahvistamaan Berliinin kauneutta, toimivuutta, ystävällisyyttä, edullisuutta, luonnonmukaisuutta ja kulttuurista ilmapiiriä. Musiikkitaide tästä kertomuksesta puuttuu miltei kokonaan - ehkä siihen tulee tilaa toiste. Kiitän lukijansietokyvystänne!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.