Lahden Runoviikko on lopuillaan. Monipuolinen ohjelma päiväteemoineen, monine matineoineen ja konsertteineen on niin runsas, että vain todellinen kaikenkulttuurin harrastaja jaksaisi kokonaisuuteen osallistua.
Kilpailun harhaa
Tuija Kakko juontaa ja lukee runonkirjoituskilpailun voittajan runoutta Runoja tauotta -tapahtumassa.
Sota-ajan jälkeinen tapa kilpailla henkisissä suorituksissa on iskostunut uudelleen suomalaiseen harrastusilmapiiriin. Runoviikon eräänlaiseksi päätapahtumaksi oli markkinoitu valtakunnallisen runokilpailun palkintojenjako. Elämmekö tässä ajassa vai menneessä, hieman aprikoin. Yli 2500 runon joukosta parhaan runon löytäminen on minkälaiselle palkintolautakunnalle tahansa täysin mahdotonta.
Kaikelle kansalle
Läheisen Harjun koulun 4. luokan jokaisella oppilaalla oli pieni runo tuomisinaan kuulijoille
Omalta osaltani seurasin koko kansalle tarkoitettua päivittäistä Runoja tauotta –hydeparkmaista runojen lukemista kaupunkilaisille ja ohikulkijoille kaupungin keskeisellä kävelypaikalla, Lanun aukiolla.
Avajaispäivän Lahden päättäjiltä ja virkakoneiston latvahenkilöiltä pyydetyt mielirunojen runoluennat jätin väliin: niissä on järjestäjien puolelta turhan valtaanuoleva maku.
Parina päivänä hyinen kevättuuli muutaman plusasteen lämmössä siirsi ajatukset ylistämään järjestelykoneiston vapaaehtoisia sitkeydestä, terveytensä kustannuksella uhrautumisesta ja innostavasta läsnäolosta.
Osmo Hokkanen kuuluttajavuorossa ja tulkitsemassa Pentti Saarikosken Runon synty -runoa
Kevätauringon pilkistykset saivat onneksi yhä useamman ohikulkijan tai paikalle varta vasten kiiruhtaneen kaupunkilaisen kuitenkin toviksi pysähtymään runon äärelle.
Runo on kirjoitettu ajatuskokonaisuus, jonka jokainen lukija käsittää omalla tavallaan. Parasta runoutta olivat ne harvat koululaisten ja aitojen runoilijoiden lukemat omat runot, joita itse kirjoittajat lukivat omilla taidoillaan. Lausuntataiteen – runon tulkinnan – poissaolo kokemissani kuunteluhetkissä ei haitannut. Hienoja ja hauskan persoonallisia olivat tavallisten kansalaisten oman mielirunon ulkoalukemiset mikrofoniin kaiken kansan kuulla.
Lealiisa Kantola ja Risto Ahti ovat kaksi lahtelaislähtöistä, elävää, tuotteliasta ja monipuolista runoilijaa. Risto Ahti on tämänkesäisen Runoviikon sisällön suunnittelija ja runokilpailun päätuomari.
Lealiisa Kantolan runot ja runoilijaksiryhtymisen esittely haastatteluin oli tapahtuman aidointa, luontevinta ja mutkattominta sisältöä runoudesta.
Lahden Runoviikko on maratonmainen tapahtuma. Ajankohtakin oli vielä kovin kylmä, viikon parin siirto kesää kohti ei olisi jatkossa pahitteeksi.
Voisiko tapahtuma sittenkin, tamperelaisen Annikin runofestivaalin tapaan, olla paljon lyhempi, viikonvaihteen pituinen, tiivis yhdessäkokemisen runolle ylistetty kokonaisuus.
Tuntuu jo vähän siltä kuin Lahden Runoviikon laatu korvattaisiin tahallaan määrällä. Miksi suotta!
http://www.runomaraton.com/?p=721
http://www.huviopas.net/tampere/a_annikinrunofestivaalit_1.php
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.