Tove J.jpg                  Kuutti2.png                  

Taiteisiin liittyvissä jutuissani olen yrittänyt määrätietoisesti todistaa olemattomaksi rajan ammattitaiteilijan ja harrastajan välillä. Etenkin näyttämöllisissä tai kuvallisissa luomuksissa työn tulos liiankin usein todistaa väitteeni todeksi. Varsinkin teatterissa, jota paljon seuraan ja näen, olen saanut kyllästymiseen saakka kokea leipiintynyttä ammattimaisuutta. Siksi hiuskarvani nousevat yhä pystyyn, kun teatterit tänäkin kesänä pyrkivät teostensa ennakkoesittelyissä jatkuvasti muistuttamaan tekijöidensä ammattilaisuudesta. Miksi tuo mainostettu ammattilaisuus ei näy eikä vakuuta itse esityksessä ja tunnu katsoja-kokijassa?

Musiikissa, jota vähemmän tiedän ymmärtäväni, olen myös tuntenut, että jopa pelkällä teknisellä osaamisella tai luonnonlahjakkuudella pystytään piirtämään ammatillinen raja täysin näkymättömäksi.

Erillinen asia on sitten itse ammattilaisuus: julistautua alan ammattilaiseksi, saati elää ja elättää läheisensä taiteellaan. Useimmalle tuhansista suomalaisista kuvataiteilijoista se on täysin mahdotonta - on siis haalittava erilaisia rahaksi muutettavia työmahdollisuuksia, haaskattava luomisaikaansa toimeentuloon taideosaamisen sivuammateilla, kuvittamalla teoksia, tekemällä työtä mainostoimistoissa, opettamalla tai hoitamalla ihmisten mieltä taiteella ja taideosaamisella.

Tässä artikkelissa kuvaan tuntemuksiani ammattitaiteilijavanhempien lapsena syntyneen kahden suomalaisen taidemaalarin näyttelyistä. Molemmat näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 saakka.

 

Tove Jansson (1914-2001)

Tove%20Jansson%201930-normal.jpg

Nuoren Tove Janssonin Mystinen maisema 1930-luvulta on ajan surrealismia ja kauneudessaan ja enteellisyydessään jännittävän kiehtovaa kuvakerrontaa.

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttelyssä Ateneumissa 14.3. - 7.9.2014  katsojan ei tarvitse kärventää sieluaan jonninjoutavilla taide- ja mukataidepohdiskeluilla. Omalla kohdallani Janssonin juhlanäyttely on laajin, upein, koskettavin ja inhimillisin katsaus yhden suomalaisen suuren taiteilijan taiteesta, taiteilijaelämästä, työstä, ahkeruudesta  - työntuloksista, ja johdattaa ajatuksemme todella syvälle aidon paljastavasti yhden merkittävän taiteilijaelämän realismin ja mielikuvituksen maailmaan.

images?q=tbn:ANd9GcTpTPmrPcnglldIYjAyptq

Oma tuntemukseni Tove Janssoniin on tähän asti ollut tuoreimmillaan muumihahmojen luokkaa, nekin lähinnä japanilaisten animaatiofilmien yksinkertaistamaa, sinänsä kaunista ja toimivaa piirrosfilmitekniikkaa. Jansson tunnetaan muumeistaan tietenkin ympäri maailmaa. Tuo pikkufilosofien yhteisökatras on ikuistettu mukeihin, lautasiin, muihin esineisiin, painotuotteisiin, leluihin, kirjoihin, se seikkailee Tove Janssonin kirjoittamissa saduissa ja tarinoissa, pakinoissa, runoissa, kirjoissa, näytelminä, jopa  filmeinä ja oopperoina ympäri maailman - myös nyt koettavassa näyttelyssä muumit saavat ansaitsemansa sijan näyttelyhuoneiden ja vitriinien kuva- ja teosnäkyminä.

Mutta vain kaukaisimmillaan yhdistän Janssoniin joitakin viestejä pilapiirroksista ja toisenlaisesta, aidosta, etäisestä, taitavasta ja tuntemattomasta taidemaalarista vuosikymmenten takaa.

Tove%20Jansson%205Garm-normal.jpg

Siksi yllätyn nähtyäni hänen ruotsinkieliseen Garm-lehteen piirtämänsä lukuisat täysin sodanvastaiset, häijysti hitlerismiä ruoskivat piirrossarjansa, hän myös myös kuvitti lehden kannet aina 1950-luvun alkuun saakka. Myös muumit alkoivat näkyä hahmoina lehden pilapiirroksissa. Tove Jansson oli edistyksellinen ajattelija, muttei koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen, vaan vihasi niitä.

Tove%20Jansson%20monumentalistina-normal

Janssonilta tilattiin monia suuria teoksia julkisiin tiloihin, mm. 1947 nämä suuret freskot Helsingin Kaupungintaloon.

Miltei humallun hänen upeisiin, suurten seinien kokoisiin freskoihinsa Juhlat kaupungissa sekä Juhlat maalla, hirtehisen hauskoihin tai terävän kriittisiin omakuviinsa elämänsä eri vaiheissa. Saati kantaaottavat muotokuvat ja niiden henkilöiden karakteria - suurta taidetta kaikki. Tottakai hänelläkin on pitkän elämänsä aikana ollut luomissuvantoja, joista varsinkin 1960-luvun lopun tuotanto kertoo inhimillisestä kuvamaailman hetkellisestä tavoittamattomuudesta.

Tove%20Jansson%20asetelma%201945-normal.

Tove Jansson Asetelma vuodelta 1945

Ennenmuuta koen hänet nyt hienovireisten, tunnelmoivien, värikkäiden maisemien ja silmäähivelevän sommitelmallisten asetelmien suomalaistaiturina. Suomalaisista taidemaalareista ja taiteilijoista tunnistan näyttelyn jälkeen hänet kenties ahkerimmaksi, tuotteliaimmaksi, monipuolisimmaksi, itsenäisimmäksi ja yhteiskunnallisimmaksi, riippumattomimmaksi, moderneimmaksi, taiteen läpitunkemimmaksi ihmiseksi - suurten kultakauden mestareittemme rinnalle nostettavaksi taidemaalari-filosofi-klassikoksemme.

Tove%20Kanssonin%20perhe-normal.jpg

 Perhe-maalauksessa vuodelta 1942 omasta perheestään Tove Jansson on kuvannut sota-ajan tunnelmaa voimakkaasti: itsensä hän on pukenut mustaan surupukuun, piirtäjä-kuvittaja-äiti Signe katsoo tiukasti tytärtään ja kuvanveistäjä-isä Viktorin katse on jossakin epätietoisessa kaukaisuudessa, veljet Lars ja Pehr Olov pelaavat symbolisesti kuolemanpeliä shakkia, mustin, valkoisin ja verenpunaisin nappuloin....

Tove%20Janssonin%20omakuva%20vuodelta%20

Omakuva vuodelta 1975 on mielivalintani Tove Janssonin muotokuvien ja maisemakuvausten monistakymmenistä teoksista. Siinä Jansson ikäänkuin  tilittää oman elämänsä saldoa: tunnelma on äärimmäisen satiirinen, hauska, tosi ja koskettava.

Harvinaisen rohkeasti hän sijoittaa teoksiinsa oman elämänsä, sen henkilöt, sen suuret tunteet, ilot ja surut. Siksi näyttely on tavattoman avoin ja rikas kokemus tunnelmista, kriittisestä ehdottomuudesta, totuudesta ja avarakatseisuudessaan filosofinen, raikas ja tuulettava saarna kokijalleen. Taidenäyttelyistä puhuttaessa Tove Janssonin näyttely on valtavuudessaankin inhimillinen ja suurenmoisin koskaan kokemani.

 

Ateneumin näyttely on osa Tove Janssonin juhlavuoden ohjelmaa: www.tove100.fi

Tove Jansson
14.3.-7.9.2014

Ateneumin taidemuseo, Kaivokatu 2, 00100 Helsinki, www.ateneum.fi
Aukioloajat: ti, pe 10-18; ke, to 9-20; la, su 10-17, maanantaisin suljettu
Liput: 12/10 e, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy.
Ennakkoliput: Lippupalvelun toimipaikat ja verkkokauppa www.lippupalvelu.fi

 

 

Kuutti Lavonen (1960-)

Kuuttu2014-3-normal.jpg

Helmi  (2014 lyijykynä, pastelli)

Kuutti Lavosen näyttelyssä 6.6. - 7.9.2014 Jyväskylän taidemuseossa suurikokoiset teokset kolmenkymmenen vuoden ajalta kertovat tänään jatkuvasti luovasta ja elävän muuntuvasta, vakuuttavasta viivankäsittelyn suuresta taikurista. Yhtä aikaa viivan täydellinen, niukan ekonominen ja tarkka tarkoituksellisuus sekä viivarunsauden määrittelemätön rikkaus samassa teoksessa on lumoavinta, ominta, jäljittelemättömintä ja ihastuttavinta Lavosta.

Kuutti2014-2-normal.jpg

Poika ja enkeli  (1994 tempera kankaalle)

Eikä hän ole unohtanut antiikkiin ja jumalaisiin olentoihin viittaavaa eurooppalaisuuttaan: uskonnollisiin ajatuksiin ajatuksemme  johdattelevia ihmisfiguureita, joiden kasvojen plastisissa kaarissa, asennoissa, nenänmuodoissa tunnemme historian havinan koskettavuutta.

Kuutti Lavosen upeat piirrokset ovat nyt harvinaisen onnistuneina kivipainotuotteina niin Pariisin kuin Helsingin upeajälkisten, taitavien kivipainotaideasiantuntijoiden valmistamina näyttelyssä serigrafioina nähtävänämme.

Kuutti2014-1-normal.jpg

Pieni Amanda  (2014 mustaliitu, punaliitu, pastelli, olkoumé-vanerille)

Kaiken tuon viivaisuuden kautta Lavonen tunnelmoi kasvotutkielmillaan, tuo menneisyyden ja oman elämänkulkumme risteyksiin taidettaan meille pohdittavaksemme, välillä järkyttäen, välillä taas herkistäen ymmärtämään elämän ja taiteen suurta illuusiota ja todellista merkitystä.

http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/nayttelyt/2014/kuutti_lavonen

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2008/11/aikamme-suuri-taiteilija