maanantai, 13. syyskuu 2021

Tolstoin Sodan ja rauhan inhimillisyys

Sota%20ja%20Rauha%20logoB.jpg

 

Pasi Lampelan ja Lahden kaupunginteatterin luoma Leo Tolstoin käsitys ihmisestä sodan jaloissa on vaikuttava ja niin rakastettavan sydämellisesti, tunnepitoisesti katsojaa koskettava, että sen teatterillinen muoto tuntuu iskevän sielumme ja omatuntomme syvimpiin juuriin. Miten on mahdollista, että teatteri - tuo viihteeksi, elämäntarkoituksen turhuudeksi, pintahauskuudeksi tarkoitettu, ajankulun täytteeksi luokiteltu taide - voi tavoittaa ihmisen peruskysymykset ohi uskonnollisen, taloudellisen, aatteellisen, isänmaallisen tai filosofisen tiedon ja taidon?

Lahtelaistulkinta karistaa sodalta kaiken turhan isänmaallisuuden, sankarillisen romanttisuuden, kuvaa ihmisten elämän tarkoitusta, rakastumisia, perheen merkitystä ja niiden voimakenttiä tutun lämpimästi ja sydäntä särkevästi, että yhtä aikaa ihastuu ja sattuu, eläytyy todellisuuteen.

Sota%20ja%20Rauha%206a.jpg

 

Tässä Lahden kaupunginteatterin kaksituntisessa tulkinnassa, on Tolstoin 1500-sivuisen alkuperäisteoksen viidestä perheestä kuvattu kolmen aatelisen perheyhteisön elämä sodan jaloissa ja sen lähimmäisten perhesuhteissa, täynnä elämänkaipuuta, pettymyksiä, onnen tunteita, rakkautta janoavia, olemassaolonsa tarkoitusta etsiviä ihmisiä.

Lahtelaisesityksen vaikuttavassa toteutuksessa - kenties ehyimmässä, tyylikkäimmässä suurteoksen näytelmällisessä luomuksessa koskaan Lahdessa - teatterityön tärkein, tekstin upea, ihmismielen, sen toiveisiin ja pettymyksiin keskittynyt, niistä lähtevä ja niihin päättyvä maailma on keskeinen sanoma.

Teatterin suuren lavan teho on ohjauksen taituruutena katsojalle mittasuhteiltaan ihailtavan selkeästi todennettu - puheet, keskustelut, rakkaudentunnustukset tapahtuvat ei totutun läheisen kuiskuttelevan keittiörealismin, vaan kypsien roolitöiden koko estradin täyttävien suurten välimatkojen takaa nautittavan tehokkaasti, sisäistyneesti, elämääkin elävämmin.

Kaikki kuluneet teatterielementit - henkilöiden nimikonkretia, paikkasidonnaisuus, luokkatietoisuus, epookki venäläisyys ovat kuin poissa. On vain tusina yksinäisiä, etsiviä, riutuvia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä toiveineen, rakkaus- ja sankaruushaaveineen ja ne kolme teoksen perhettä ristikkäisten rakastumisten, elämän tilitysten, pettymysten ja onnen toiveiden tunneaallokoissa suurin tulevaisuuden odotuksin.

 

Sodan merkitys vallankahvan näyttäjänä on yksiselitteinen. Ihmisyydestä ja elämäntoivosta se ei kerro tavuakaan. Ainoa päämäärä on viestiä vallasta ja vallanpitäjistä, sotasankareista ja markkinoida niistä maailmalle, ihmisestä, henkilöstä piiruakaan välittämättä. Rauha on tuon maailman juhlapuheiden todellinen fraasi, koskaan toteutumaton todellisuus. Lahden kaupunginteatterissa teoksesta katsotaan perusteellisesti Sodan ja rauhan toinen, tärkein puoli, perhe-elämä, tunteet, ihmissuhteet. 

Minna Välimäen lavastus on kuin suuri koti, josta ohjaus sulkee ovet ympärillä tapahtuvalta sodalta ja suurentaa ihmisten sisäisen elämän tässä ja nyt sodan kiroja vasten simultaanisesti keskeiset perhekunnat persoonineen kaiken kokemaan, tuntien, rakastuen, haaveillen, näytelmän eetosta suurta inhimillisyyttä tulkiten, katsojien ajatusta, silmää ja korvaa, sielua ihanasti möyhentäen.

Tilan ja katsojan hallitsevana suurteoksena Lahden Sota ja rauha -tulkinta tarjoaa näyttelijäilmaisun, jossa näkemyksellinen ohjaus, salamaiskuiset kohtaukset leikkaava loistelias ja puhdaslinjaisen avara lavastus kohtalokkaine korkeine portaikkoineen, sen valot ja äänet levittävät ja valottavat koko teoksen tapahtumat upeasti, enteilevästi Suuren näyttämön laidasta laitaan.

Janna%20R%C3%A4s%C3%A4nen%20ym.jpg

Janna Räsäsen Natasha tuo näytelmän keskipisteeseen modernin, valoisan, musikaalisen ja iloisen naisen nuoruuden tunnekuohut, haaveet, rakastumisen avoimen tunnevaltaisesti naapurin komeaan Andreihin. Suhde jumalaisen kauniin, valloittavan Natashan kanssa on näytelmän lähes jokaisen miehen tavoitteissa, kunnes yllättäen avioliittohaaveiden kynnyksellä elämäähehkuvan naisen ilon keskeyttää aikalisää vaatien Andrein isä. Räsäsen tulkitsemana aidon nuoruuden vilpitön rakastuminen muuttuu hetkessä päämäärättömäksi räjähtäväksi voimaksi, äärimmäisiä tunnekuohuja ja räiskyvyyttä täynnä olevaksi koko suuren näyttämön täyttäväksi kaaokseksi. Näytelmän energisesti hurmaavassa ja rakastettavassa roolityössä hän yrittää todistaa rakkaudenjanonsa ehdottomuuden - pakenemalla kodista tunteittensa korvikkeeksi nuoren Anatolin kanssa.Teoksen lopussa Räsäsen tulkitsema sensuelli nainen kuin seestyy ja löytää takaisin tunteiden tasolle nyt toisen kohteen, Pierren turvalliseksi muuttuneeseen maailmaan.

 

Mikko%20P%C3%B6rh%C3%B6l%C3%A4n%20Pierre

Mikko Pörhölän Pierre on se valittu, jolle on pedattu taloudellinen, asemallinen loistokkuus suvun (aviottomana) perillisenä, joka aikoo porskuttaa ilman vaikeuksia läpi koko elämän. Pörhölä tulkitsee luonteeseensa hyvän, sosiaalisen ihmisen, joka pyrkii kaikessa olemaan toisille hyödyksi, samalla omissa sukupuolisissa irtosuhdenautinnoissaan myös hekumoiden. Elämänmuodon tuoma onni on kuitenkin kovin pinnallinen, laiha, tempoileva ja Pierren, vilpittömän idealistin, persoonallisuudella on helppo kokeilla elämän kaikkia mahdollisia täyttymyksiä monin maailmantuulissa leijuvien menestyjien, kuten Napoleonin esimerkein ja aattein sekä pettyä kerta toisensa jälkeen. Lopuksi usko rakkauden kaikkivoivaan naisen lohtuun haaksirikkoutuu, rakastuminen silmittömästi Natashaan tuo omantunnontuskia ja toivottoman raskaan pettymyksen. Pörhölän kamppailussa kaikki se, mitä ja miten hän ajattelee ja mihin uskoo, paljastuu joutavaksi roskaksi, tarkoituksettomuudeksi, elämän täydelliseksi epäonnistumiseksi. Tuskinpa tällaiset persoonat harvinaisia ovat. Maailman vallanpitäjät ovat kautta aikain nujertaneet ja vankiselleihin sulkeneet nuo idealistit.

 

Tapani%20Kalliom%C3%A4ki%20Sota%20ja%20R

Tapani Kalliomäen Andrei Bolkonski, orjallisesti ja perinteisesti isänsä jälkiä seuraten, ottaa elämäntiensä majakaksi isänmaan velvollisuudet, niiden toteuttamiset sotatantereilla ja unohtaa julkisuuspyrkimyksissään muut elämänarvot perheen, läheisensä, syntyvän lapsensa niiden merkitystä ymmärtämättä. Noiden näennäisten velvollisuuksien takaa Kalliomäki tarkasti protokollaa noudattaen paljastaa myös omat pyrkimyksensä tulla yhdeksi aikansa sankariksi sodan täyttämässä maailmassa. Tuossa elämäntarkoituksen periytyneessä sankaruustavoittelussa hän vielä rakastuu tavoittelemaan Natashaa. Lopulta sota haavoittaa hänet ja hänen elämänilonsa lohduttomaksi ihmisraunioksi. Kalliomäen sankaruuden hehku ja elämän tragiikka tuovat koskettavan hienosti näytellyn, satuttavan elämänkaaren esitykseen.

 

Aki Raiskio luo ulkonaisesti komean verevän, itsetyytyväisen perinteisiin ja tapoihin kasvaneen perusihmisen, miesmäisellä komiikalla silatun patriootin, periaatteiltaan ehdottoman jäärän, jolle tärkeintä on suvun hänelle suoma kunnioitus, pojan ammatin valinta ja kuuliaisuus.

Mikko Jurkka näyttelee ammattisoturin, sotapäällikkö Kutuzovin, yhden asian miehen, sodan läpitunkeman, ihmisyydestä tietämättömän, vain sotatantereet kotielämässäänkin näkevän ja tuntevan sodan leimaaman, yksisilmäisen sodan invalidisoiman, läheisten tunteille kylmenneen sielun.

Eeva-Kirsti Komulainen loihtii palan lähivuosisadoista teokseen - kreivitär Rostovan, hovitapojen elegantin, lapsiaan hellästi rakastavan, äidillisen hahmon paneutumisellaan ja eläytymisellään vakuuttavasti, Laura Huhtamaa näyttelee teoksen miehet vamppaavan Helenen, alkoholisoituneen, läheissuhteista, sodasta välinpitämättömän naisen riipaisevasti.  Saana Hyvärisen siskoluomuksessa on hienovireistä lähimmäisyyden tunnetta ja yhtä aikaa rakastumisen hillitöntä hysteriaa koko ehyen hahmotelman uskottavuuteen saakka, Miila Virtasen äitydessä lohdutonta epätietoisuutta tulevaisuudesta, Henri Tuomisessa rakastuvaa nuorta sydäntenvalloittajaa liikuttavine rakastumisahdistuksineen ja sota-ammatin hetkellisyyksineen. Yksityiselämän tarkoituksettomuus todentuvat Tomi Enbuskan roolityössä, jossa kaikkinainen irstailu ja naisten nauratus saa ryyppyveikokseen Tuomas Korkia-ahon näyttelemänä sota-aikaisen atmosfäärin henkeä jatkuvissa maljojen nostelussa ja sotilaselämän joutilaassa kuolemanpelossa, naisjuttujen toteutumattomissa kuvitelmissa rypien.

Esitys päättyy Natashan taivaallisen kauniisti (englanniksi) tulkitsemaan lauluun. Sen heleys ja koreus on kuin musiikillinen todiste sodan julmuuden kontrastiksi teoksen inhimillisyyden sanomasta, sodanvastaisuuden pyyteettömästä rakkaustunteen kauneudesta.

 

Sota%20ja%20rauha%20rrr.jpg

Lahden kaupunginteatterin Sota ja rauha järisyttää, ihastuttaa, puhututtaa ja johdattaa ajatuksen elämästä ja maailmasta suoraan elämäntarkoitukseemme tässä pikkukaupungissa, maassa, Euroopassa ja koko maailmassa. Sodat ovat elämämme jokapäiväinen puheenaihe, usein täällä rauhaisessa pohjolassakin tarpeellinen, päivittäinen välttämätön varjo elämämme arjen sivussa.

Läheisen suuren Venäjän vallanhaluinen todellisuus toisinajattelijat murskaten on median välittämänä jokaisen kansalaisen pohdittavana, suuren lännen Amerikan katastrofit vain kaksikymmenvuotispäiväänsä puhuttelevana ihmiskunnan katastrofina muistojuhlittavana - molemmat sotien seurauksina valtiomahtien tarkoitushakuisina etäännyttämässä omaa elämäämme tarkoituksestaan puheenaiheillaan. Eikä Afganistanin tilanne yhtään hellitä jokapäiväistä maailmaamme sodista erkaantumisesta.

Lampelan dramatisoinnin Lahden kaupunginteatterin Sota ja Rauha -sovituksesta Tolstoin venäläisklassikon sisältä löytyvät ihmiset ja heidän maailmankäsityksensä, rakastumisensa, pettymyksensä ja viimein koko elämän tarkoitus niin ihailtavan todesti kuin se tänä päivänä vain on mahdollista.

 

SOTA JA RAUHA

Kirjailija Leo Tolstoi
Sovitus ja ohjaus Pasi Lampela
Lavastus ja pukusuunnittelu Minna Välimäki
Valosuunnittelu Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu Tatu Virtamo

Rooleissa

Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Tapani Kalliomäki, Oliver Kollberg, Tuomas Korkia-Aho, Eeva-Kirsti Komulainen, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio, Janna Räsänen, Henri Tuominen, Miila Virtanen

Artikkelin kuvat käsiohjelmasta (Tommi Mattila)

 

Esitysarvio ensi-illasta 11.9.2021 klo 19.00 Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä

 

Lis%C3%A4liite.jpg

Kommentit

Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Ladataan...
  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com