Lahen uutisia pyrkii ymmärryksensä mukaan kohtaamaan näin presidentinvaaliemme kynnyksellä tänne Lahteen poikkeavia presidenttiehdokkaita, kuuntelemaan ja tunnustelemaan heidän todellista persoonallista sanomaansa ja erottelemaan siitä pois puoluepoliittisen tendenssin. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen käynti eilen Lahdessa on tämän sarjan ensimmäinen.

Teatteri Vanha Jukon ala-aulan täytti ääriään myöten aidoista kahvimukeista (mikä alkaa olla harvinaisuutta yleisötilaisuuksissa) kahveja ja teetä hörppivä sekä maukasta vehnästä haukkaileva puheensorinainen kansa. Sen ikärakenteesta - keski-ikä lähempänä seitsemääkymmentä - päättelimme, että vasemmistopolitiikan vanhat aateihmiset olivat paikallesaapuneet sanankuuloon.

 

Työväki on sivistynyttä

Kahvinaromi kielellämme siirryimme teatterisalin puolelle. Sali täyttyi lähes viimeistä paikkaansa myöten ja havaitsin siinä aulaväkeen verrattuna huomattavasti myös nuoria kansalaisia.

images?q=tbn:ANd9GcQMTeRtLaAt1bnSNyQ8DHU

Lahden valtuuston viidenkymmenenyhdeksän jäsenen fiksuuden ja tyhmyyden aikalailla entuudestaan tuntien minulle ei ollut yllätys, että Antti Holopaisen illan avaus ja Lahden poliittisen, varsinkin sen kulttuuri-ilmapiirin, sekä tietenkin suomalaisen yhteiskunnallisen ajattelun kartoitus oli terävästi piirrettyä, hillittyä ja älykästä, ymmärrettävää puhetta - ilman papereita. Liikkeensä oman ehdokkaan merkitystä hän perusteli mm. sloganilla presidenttiehdokkaista: kolmas paavo toden sanoo.

 

Radio Jerevan taas monilla työväenhenkisillä, rytmisesti vauhdikkailla esityksillään todisti, kuinka ammattimaisella, hyvätasoisella teatterilla on mahdollisuus innoittaa ja valaista kansaa erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä ymmärtäväksi: niin vapauden kaihot kuin Brechtin laulutkin teatterin ydinryhmä (Jussi Sorjanen, Hannu Salminen ja Minja Koski) tulkitsi mieleenpainuvasti, tunteella ja iskevän sanomallisella paatoksellakin.

 

Paskapuhe ei ole tätä päivää

Sitä vastoin savolaissyntyiseksi itsensä esitellyt nimetön naisjuontaja tuntui täysin urittuneen entiseen proletaariyhteiskuntaan. Hänen - moneen kertaan kuluneet - vitsihuumorinsa pyöri järjestään paska-sanan tai kirosanojen ympärillä. Olisihan sitä voinut kirjoista etsiä nykypäiväisempää ja sivistyneempääkin naurattamista.

On nimittäin tuo ulostetehokeino totta Lahdessa ilman puhettakin, ei vain vitsinkertojan tehokeino.

Lapsuudenkodissani, menneitten aikojen työläiskaupunginosassa, nykyisessä hienostokaupunginosa Pyhättömässsä isäni Aleksanteri, sekatyömies kun oli, vaikkei mihinkään puolueeseen koskaan kuulunutkaan, ymmärsi työväen ilmaisuvapauden konkreettisesti aina vappuna. Virtasen huussin hän talven tavarasta siirsi jok´ikinen vappu tonttimme peltotilkulle syksyllä valmiiksi kaivamaansa kuoppaan. Tämän haisevan vastalauseen saivat pyhättömäläiset kokea nenässään vielä pitkään vapun jälkeenkin. Ei tarvinnut puheissa paskatella tai kiroilla silloin, eikä olisi nytkään tarvinnut.

 

Arhinmäki  presidenttiainesta


Paavo Arhinmäen tapa puhua, olla läsnä yleisönsä edessä, keskustella sen kanssa on vastustamattoman luontevaa ja aitoa. Hän on selvillä maailman, Euroopan, Suomen jopa osin Lahdenkin viimeaikaisista tapahtumista, kulttuuritapahtumistakin. Osaa kakeltelematta, sujuvasti vaan ei lörpötellen vastata yleisön kysymyksiin, liittää aina niihin niin omat kuin myös edustamansa poliittisen liikkeen periaatteet ja suuntaviivat. Hän on nuori, presidentiksi juuri sopivan ikäinen, esimerkillinen kasvissyöjä, fiksu ja sympaattinen. Vakuuttava.

Arhinmäki puhuu myös papereitta, usein käsillään sanomansa tehoa alleviivaten. Hän liikkui puolituntisessa puheenvuorossaan monilla yksittäistä kansalaista kiinnostavilla alueilla. Hän puhui ihmisen, suomalaisen, eurooppalaisen tulevaisuudesta, sivistystasosta kriisien hallinnan merkittävänä ratkaisijana, Suomen tehtävistä YK:ssa, yhteiskunnan todellisuusennusteista, luokkajaoista, köyhyydestä, uhkakuvistakin.

Oma mielenkiintoni kohdistui hänen katsaukseensa suomalaisen maailmankuulusta sivistyneisyydestä, johon hän on joutunut  ministeriasemassaan usein vastaamaan muiden maiden diplomaateille heidän udellessaan suomalaissivistyksen salaisuuksia. Kaikille maan lapsille ilmainen yhtäläinen perusopetus koko maassa, hyvinkoulutetut pätevät opettajat, maksuton kouluruokailu sekä ilmainen lukio- tai ammattikoulutus. Noissa kriteereissä useimmilla maailman valtioilla, jopa sivistysvaltioilla on paljon Suomeen nähden petrattavaa. On hienoa olla suomalainen.

Arhinmäki oli jonkin verran selvillä Lahden ammattikorkeakoulun kulttuuritapahtumista, joihin hän oli jo teatteri Jukon ensi-illassa käyntinsä jälkeen saanut lisäinformaatiota kulttuuriministerin postilleen. Hän ei sitä vastoin tiennyt, eikä suuri yleisökään, että esittelijät, jotka asiaa ensin ammattikorkeakoulussa esittelivät, eivät tunne Lahtea: rehtori Risto Ilomäki on Tampereelta ja Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja Arvo Ilmavirta on kirjoilla Iitin kunnassa. Nyt kulttuuriministeri varmaan ymmärtää, ettei näitä kulttuurilinjojen lakkautusta esittäneitä vähääkään kiinnosta Lahden kaupungin ja lahtelaisten kulttuuri saati kulttuurikoulutuksen merkitys. Paavo Arhinmäki päivittelikin aivan oikein juuri esittelijöiden hätäisyyttä nuijia ilman laajempaa keskustelua ja valmistelua päätökset kulttuurikoulutuksesta.

Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani annan presidenttiehdokas Paavo Arhinmäelle Juko-vierailustaan 5.1.2012 arvosanan 9+.

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/2883744/puoluenokkien-puhetaito/