15.10.2009 klo 5.32
Asunto oli edellisessäkin vuodatuksessani keskeinen aihe: siinä lahtelaiset asunnonomistajat osoittivat, miten juurtuminen kotiseutuun ja kotipaikkaan on myös pientä ylpeyttä arvostaa hyvää ja menneisyyden arvolatauksella silattua omaa asuntoa.
Asunnottomien yksi yösija Lahden asunnottomien yössä viime vuonna Pikku-Vesijärven rannassa
Meistä sadastatuhannesta lahtelaisesta reippaat kaksisataa on tänäänkin vailla asuntoa. Yöpymiset tilapäisyösijoissa, autonromuissa, koloissa ja komeroissa sekä taivasalla ovat tässä hyvinvointi-Lahdessamme totta.
Monelle meistä kaupunkilaisista on tuttu näky kaupungintalon vieressä, poliisilaitoksen edessä autossaan pahvilaatikoiden, vaaterääsyjen peittolämmössä öitään jo useita vuosia talvipakkasellakin viettänyt lahtelaismies.
Vaikka tuo reilu 0,2% lahtelaisista on määränä vähän, laatuna se on mittaamaton ja korvaamaton: yli kaksisataa ihmistä, heidän koko elämänsä ja tarkoituksensa on kaupunkimme unohtanut, heidän ihmisarvonsa on yhteiskunnan kannalta mitätöity. Paitsi että heillä ei ole asuntoa, heiltä puuttuu elämän peruskehys: heillä on ehkä vielä jäljellä joitakin suomalaisen perusihmisen arvopyrkimyksistä uskonto ja isänmaa, mutta kotia heillä ei ole.
ARA:n logo, Kari Salmi ja Lahden kaupunginhallituksen kokoustila
Kari Salmella on kaksi puheenvuoroa asunnottomien yössä: toinen Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa ja toinen Asunto- ja kehittämisrahasto ARAn projektipäällikön ominaisuudessa. Muuttuvatko puheet teoiksi?
Nyt puheissa taas lauantaina 17.10.2009 meille vakuutetaan asioiden pian korjaantuvan: kerrotaan varmasti niistä monista projekteista, joita asunnottomuuden kitkemiseksi on taas kerran käynnistetty: niihin palkattuja vetäjiä ja toimijoita on kymmenittäin...
Kun kaupungissamme on yksi asuntojen saatavuudesta vastaava keskusvirasto ARA, on sillä näytönpaikka pistää täällä asia kuntoon. Rahasta se ei ole kiinni, vaan arvoista ja ihmisen arvostamisesta.
Pikku-Vesijärvemme ranta on jälleen enteellisesti lauantai-illan ja alkuyön puhuttelevan, monisisältöisen ohjelman tilaisuuden tapahtumapaikka. Paikka on parhaillaan käynnissä olevien Ranta-Kartanon ökysuunnitelmien toteutuessa kohta kaikkien lahtelaisten ulottumattomissa. Sinne on taas riennettävä ja uskaltauduttava omantuntonsa kolkutussarjoille: mitä minä voisin tehdä asunnottomien kanssasisarteni ja kanssaveljieni hyväksi.
17.10.2009 klo19 -20.30
Asunnottomat lahtelaiset
Hyisen kylmän rännän ja sateen vihmoessa puolentoistasataa lahtelaista kokoontui viettämään maailman köyhyyspäivää - suomalaisten asunnottomien yötä - Pikku-Vesijärven rannalle.
Tunnelma oli keholla tuntuvaa, kolean koskettavaa. Tällaisessa luonnon kosteassa kylmäsyleilyssä meitä lahtelaisia on kodittomina uutta yösijaa päivittäin etsimässä.
Lämpimien nuotioiden valaistessa pimeyttä kansa siirtyi tapahtumakohteesta toiselle.
Vapaaehtoinen järjestelykoneisto toimi erinomaisesti. SAK:n hernesoppatykki palveli pitkää ihmisjonoa ja antoi monelle päivän ainoan lämpimän aterian. Parturirahaa vailla oleville oli parturi- ja kampaamosoppi, kahvijanoisille kahvia, vaatteettomille lämpimiä vaatteita.
Tietenkin myös virallinen hallintokoneisto oli lupauksin ja toimenpideluetteloin paikalla.
Kari Salmi kertoi palanneensa Helsinki-metropolista konferenssista, jossa ihmisen asemaa pohti valtionkirkon piispat ja muut valtaherrat: asunnoton ei kukaan enää saa virallisesti olla, erityistä huolta kannettiin - kerrankin aivan oikein – lapsista, jotka asunnottomien vanhempien mukana jäävät vaille kotia.
Lahden kaupunki on lakkauttanut asunnottomien asuntolat, joissa sentään sai yösijan ja mikä tärkeintä yhteyden kanssasisariin ja -veljiin. Nyt ollaan tilalle rakentamassa pari rivitaloa täyteen yksiöitä ja niihin Lahden talot hallinnoimaan pitkäaikaisasunnottomia. Muutenkin tällaisia asunnottomille tarkoitettuja pikkuasuntoja on täällä suunnitteilla monessa projektissa.
Ne meistä, jotka ovat kohdanneet vuosien aikana näitä asunnottomia, tietävät, ettei elämänmuoto yksiökopperossa, steriilissä huoneessa helposti luonnistu.Tarvitaan sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisyyttä, tarvitaan neuvoa antavaa ihmistä. Yhä useammat hylkäävät yksiömahdollisuuden ja hakeutuvat jälleen lämpimiin porraskäytäviin.
Itsehallintokunta Lahden arvot sekaisin
Meillä Lahdessa sosiaalitoimi on ollut jo pitkään huteralla pohjalla - se on lääkärivetoinen, taloudellisuuslaskelmin toimiva, siellä ei ihmiskohtaloita ymmärretä.
Vähintään yhtä oudoilla poluilla kulkee koulutoimi koulutoimenjohtoa, kasvatusasiantuntijaa vailla. Nyt projekti-insinöörit rakentamis- ja purkamisvimmassaan tai rehtorit ahneuksissaan määräävät koulurakennukset ja koulumuodot. Yhä suuremmissa ja suuremmissa kouluyksiköissä lahtelaislapset saavat yksilöksikasvunsa opastuksen ja opetuksen.
Miten nurinkurista.
Lapset jo esikouluikäisinä suuriin laitoksiin suureen massaan sekoittumaan ja syrjäytyneet yksiöihin omiin luukkuihinsa happanemaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.