Malskin%20kuparib.jpg

 

Tunnen yhteisöllistä myötätuntoa Mallasjuoma Oy:n toimitiloihin keskellä kaupunkia. Ne olivat isäni lähes koko työelämän ympäristö yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Itsekin pääsin pariksi kesäksi panimon kaljankeittämöön. Tehtäväni oli puhdistaa kiehutetun kaljan kellareihin pumppauksen jälkeen suurten kuparikattiloiden sakkautuneet keittopinnat harjaamalla ne kirkkaiksi valtavien monenkymmenentuhannen litran pallojen sisällä veteen sekoitetulla suolahapolla ja vesiletkusuihkulla.

 

Mallasjuoma oli voimissaan vielä 1970-luvulla ja nappasi helposti toimitiloikseen teollisuustonttinsa viereisen, uudehkon suuren Keski-Lahden koulun rakennuksen tontteineen, yhden ensimmäisistä työpaikoistani. Sitten olutjano toi Suomen valloitukseen keskieurooppalaiset, kansainväliset valmistajat ja pörssiyhtiöt. Mallasjuoman ahmaisi Hartwall vuonna 1988. Mallasjuomasta jäi jäljelle vain punatiilinen rakennuskortteli, joka tunnetaan vieläkin nimellä Mallasjuoma eli kansan suussa Malski.

796724.jpg

 

Tässä vaiheessa Lahden lasten ja nuorten kuvataideoppilaitoksen ensimmäinen rehtori, taiteilija, taideterapeutti Fransu Keränen ideoi vanhan lakkautetun Mallasjuoman tiloihin Taidepanimoa ja yläkertoihin erilaista taiteellista ja taiteeseen liittyvää toimintaa, ateljeita, näyttelytiloja, tapahtumia. Fransu oli ja on yhä visionääri, mutta itse myös toimija ja toimeenpanija monissa yhteisissä asioissa.

 

1720658.jpg

Elisa Lientolan Satasilmäinen järki Taidepanimon näyttelyn Hunajahuoneessa 2008

 

Alueen tontteja hallitsevat rakennusyhtiöt soivat armon tämän taidepanimo-ajatuksen toimiakin monta vuotta uudisrakentamisen lomassa. Melkoisen esimerkillisesti pitkälti kahden lahtelaisen taiteilijaseuran talkoo- ja vapaaehtoistyönä sekä Lahden kaupunki omalta osaltaan varsin kohtuullisen vuokran maksajana ylläpitivät toimintaa. Panimon ja limonadin valmistamisen tunnelmalliset tiiliset teollisuusseinät kokivat monenlaisia aktiviteetteja ja lahtelaiset alan ihmiset sekä runsasyleisöllisten tilaisuuksien kansalaiset tuntuivat toiminnasta, kulttuurikeskusteluista, teatteriesityksistä ja taidenäyttelyistä nauttivilta ja tyytyväisiltä.

 

1720655.jpg

Merja Nykäsen Installaatiotunnelma Taidepanimon näyttelyn Akkulataamossa 2008.

 

Malskin alueen uusien kerrostaloasuntojen suunnittelijoiden yksi ajatus oli tehdaskompleksin vahvojen, tunnelmallisten seinien säilyttäminen sellaisenaan, samoin noiden upeiden keittokuparikattiloiden ulospäin kiiltävä symbolinäky sekä suuri korkea piippu - jotka kaikki olivat harvinaista, aitoa lahtelaisviestiä tulevaisuudelle entisestä savupiipputeollisesta, työpainotteisesta elämästä kaupungissa. Idea säilyi vuoden pari, kunnes niistä pian päätettiin luopua - piippukin purettiin pian alueen ensimmäisten uudisrakennusten myynnin jälkeen muka turvallisuussyihin vetoamalla. Varsinaiset aidot tunnelmat oikeasta Malskista on siis tuhottu. Nyt kaikki todellinen menneisyys on murskattu. Museovirasto sentään kielsi purkamasta ulkoseinäfasadeja punatiilisinä ajan luomuksina.

 

 

 

TAIDEMUSEO

 

 

Taidemuseo%202%20Ranta-Kartano.jpg

 

Lahden kaupungin maankäyttö on tehnyt Ranta-Kartanon asemakaavamuutoksen havainnekuvan A-2428, josta löytyy läheltä asiakirjan oikeaa alakulmaa, vanhan Linja-autoaseman vierestä harmaalla merkitty kortteli ja siinä nyt mustalla teksti Taidemuseo.

Asiakirja on päivätty 17.9.2008

 

Lahdessa viimeksi järjestetty julkinen arkkitehtuurikilpailu 2000-luvun alussa Rantakartanosta sai palkintoraadilta suitsutuksen Laituri-nimisenä. Kilpailun yksi hienoimpia ideoita oli mm. tehdä alueelle yleisöä vetävä museokortteli taidemuseotoimintaa varten Historiallisen museon viereen - myös huonekalumuseo alkoi saada ideana jalansijaa.

 

Sodanjälkeinen määrätietoinen kunnallispolitiikka on kuitenkin Lahden kulttuurisen ja suurteollisen menestyksen jälkeen koko ajan kuihtunut ja nykypäättäjille sekä suunnittelijoille vieras kulttuurikäsite. Aina vaalien alla yhteinen tahto oikaisee jokaisen puolueen ryhdin, mutta sitten kaikki ideat, ensimmäisinä kaupunkilaisten perustellut arjen ja vapaa-ajan toiveet, unohdetaan. Tälläkin hetkellä kaupunginvaltuustomme on täysin se tyypillisesti selkärangaton, vain neljän vuoden sykleissä omaa erinomaisuuttaan mainostaneiden monenlaisten onnenonkijoiden viraton ja turha, pelkkä valmiiksi etukäteen sovittujen asioiden kumileimasinjärjestelmä.

Niinpä huonosti kävi myös Rantakartanon taidemuseoajatukselle - läskiksi meni.

 

 

 

MALSKI & LAD

 

796724.jpg

 

Kun yksi Rantakartanon rakentamisedellys Taide- ja huonekalumuseo ei sitten toteutunut, yksityiset taiteenagentit ja -ideoijat saivat päähänsä rakentaa lainarahoin taidetilan Lahteen. Malskin taidemuseoajatusta ajoi monta vuotta pitkään, kärsivällisesti ja työtunteja laskematta Juhani Vainio. Hän neuvotteli Mallasjuoman tiloista silloin hallitsevien rakennusfirmojen kanssa, kaupungin halukkuudesta, kaikkien mahdollisten kuntamme asianomaisten viranomaisten, monen yksityisen valtuutetun ja tietenkin taide-eksperttien ja arkkitehtien kanssa. Hänen monivuotinen työnsä ei ehtinyt loppuun saakka elämän 2018 katkettua - mutta yhtiö taidemuseon perustamiseksi ja alustavat piirustukset saivat jo hänen aikanaan sisältönsä ja hahmottelunsa.

Tähän Malski-rakennuskompleksiin kaavaillut erilaiset toimistot ja aktiviteetit vanhojen tiiliseinien kehystämissä tiloissa ovat jo monilta osiltaan valmiit ja käynnissä.

 

MALSKI-sis%C3%A4%C3%A4nk%C3%A4ynti%20b.j

 

Malskin sisäänkäynti on jo lähes valmis Päijänteenkadulla.

 

Itse taidemuseo valmistuu vasta runsaan puolentoista vuoden kuluttua - nimi on LAD.

 

 

Kynä alas.jpg

 

Näinä aikoina eletään verotuloilla elostelevan rikkaan itsemääräysstatuksella korskeilevan Lahden aikaa, joka ulkoistaa kaiken ja maksattaa toimet meillä asukkailla ja piilottaa kaikki päätökset omistamiensa lähes seitsemänkymmenen eri osakeyhtiön yhtiölainsäädännön taakse salaisiksi demokratian ulottumattomiin.

Kaameinta on, että kaupunkimme asukkaille kuuluvat peruspalvelut energia ja vesi, terveys ja hyvinvointi palveluineen on muutettu läpinäkymättömiksi yhtiöiksi.

 

Samassa olemme myös LADin uusien vuokratilojen kanssa, pelkkinä statisteina veronmaksajina ennestäänkin rahoittajan ja vuokranantajan lypsettävänä vihreässä Lahdessa:

- epäonnistuneen Isku-Investin tehtaasta saneeraamassa jo alle kaksivuotiaana sisäilmaongelmaisten Ammattikorkeakoulutilojen suurvuokralaisina

- kehnosti toimivassa koko ajan terveystoimen ja hyvinvoinnin ammattihenkilöitä saneeraavassa PHHYKY-hyvinvointiyhtiössä

- lisälainamiljoonia perustelevassa Green Capital -pääkaupunki -turhuudessa jne.

 

Huippunerokasta on ollut perustaa kaupungille oma, kaupunkilaisten omistama kiinteistöyhtiö Spatium ja piilottaa kaikki tosi hölmö ja mahdollisesti tosi hyväkin sen yhtiösalaisuuden taakse. Kaikki meille kelpaa. Olemmehan asuinpaikkana Euroopan tärkein napa ja me kuntalaiset maailman tyytyväisimmät ja napisemattomimmat veronmaksajat.

 

Niinpä kaupunkimme tilavuokrauksen ja erikoisesti LADin liepeille pesii monenlaista ahnetta ja sutkia ulkopuolista yritystä, Tinnilää, Kinosta, Lahden Vanha Panimo oy:tä, Kielo Trio 4 ja vaikka mitä. Ne ideoivat. Maltalainarahaa saa kuka vaan. Lahdessa ostetaan, myydään ja vuokrataan paikalle rakentaneilta kansainvälisiltä rakennusyhtiökonserneilta, huonosti kannattavilta suuryhtiöiltä (Isku) tai kaupungilta nyt tontteja ja tiloja. Nämä keinotteluyhtiöt myös nettoavat eniten tekemällä vuokrasopimuksia kaupungin kanssa vuokraamalla kymmeniätuhansia neliöitä kaupunkikonsernin käyttöön. Rakennussoppa on täysin hallitsematonta. Siihen pistää ison kauhansa nyt vielä byrokraateista byrokraatein Lahden Tilakeskus sekä sen ja Lahden museon asiantuntevuudessaan epäluotettavat päälliköt Jouni Arola (mm.Töyrykadun mökin asiantuntemus) ja Timo Simanainen (päätökset museoiden sulkemisesta pyhiksi, museokortin hylkäämisestä ja Kukkatervehdys-veistoksen romuttamisesta). Vuokrabisnekselle operoivat yhtiökeisarit osaavat lypsää lahtelaispäättäjiä ja lahtelaisvirkamiehiä suurilla lupauksilla ja suurilla selityksillä.

 

Kynä 2.jpg

 

 

 

LADISTA PUHKEAA RYHTILIIKE

 

Liikunta- ja kulttuurilautakunnan ryhmäkuva

Lahden kaupungin nykyinen liikunta- ja kulttuurilautakunta

 

 

Apila.jpg

 

Malskin LADista on tullut nyt kuitenkin tarpeellinen tienhaara tälle lypsytoiminnalle.

Suuri ja tärkeä yritys edes jonkinlaiseksi taidemuseoksi on valmistumassa siis runsaan vuoden päästä. Olen seurannut tuttavani, ammattitaiteilijana ja taideopettajana pitkään toimineen taiteilijasielun raportointia tulevista tiloista. Niistä tulee erinomaiset. Luotettavaa, monikymmenvuotista ystävääni uskon.

 

Apila.jpg

 

Nyt nämä vuokraajayhtiöt keksivät, ettei sovittu kaupungin lupaama vuokrasumma tule riittämään ja tinkivät kaupunginvaltuuston jo vuonna 2018 tekemän kaksipuolisesti sitovan ja allekirjoitetun kumppanuussopimuksen vuokraa vielä vaan ylemmäs. Valtuustomme on jo myöntänyt taidemuseoajatuksen toteuttamisen lupaamalla 60 000 = kuudenkymmenentuhannen euron kuukausivuokran tilasta, jossa on huippumodernia uutta tilaa kolmisentuhatta neliötä Ladia varten.

Tuon taloudellisesti tuhoontuomitun uhkayrityksen takaamme me demokratiaan uskovat Lahden veronmaksajat. Olemme sitoutuneet maksamaan tiloista 60000 euroa kuukaudessa kahdeksikymmeneksi vuodeksi. 60000 euroa on nelinollainen luku, vuodessa se on 720000 euroa ja kymmenessä vuodessa seitsemänmiljoonaakaksisataatuhatta euroa - pelkästään meiltä asukkailta kerättyinä veroäyrituloina.

Jos haluamme päästä vielä sisälle museoon, meidän on maksettava pääsyliput. Jos vaikkapa päivässä kävisi 100 maksavaa katsojaa, niin vuodessa se tarkoittaisi 360x100=36000 eli kolmekymmentäkuusituhatta katsojaa. Pääsylippuhinta voisi olla kympin/nenä, silloin tuloja tulisi vuodessa 36000x10€=360000 euroa. Me jäisimme siis vielä tappiolle 720000€-360000€ = eli saman verran kuin jo veroina olemme maksaneet.

 

 

 

Välistälypsäjiä

 

 

Lypsämisellä on taloustieteilijöiden mukaan aina jo ennakolta havaittavat ominaisuudet. Lypsämisen alkumanöövereillä tarkoitetaan sitä, että hyvien kavereiden kanssa neuvotellaan ja sovitaan asiat rehellisesti silmästä silmään ja kättä päälle. Varsinkin rahapuoli on aina jämptisti sovittu.

Vasta toiseksi tapahtuu itse lypsäminen. Se on sitä, että sitten kun alkaa kaikki olla enintään viittä vaille valmista vuokranantajan puolelta todetaan, etteivät tilat valmistukaan sovitulla aikataululla ja hinnalla, vaan tarvitaan lisää euroja. Nyt neuvotellaan vuokranantajan ehdottamien kaupungin edustajien kanssa, toisten hyvien kavereiden kanssa samoista asioista. Ja syitä ylihinnalle ja lisätarpeille löytyy taatusti näiltä ammattilaisilta lukuisammin kuin mitä satusetä Topeliuksella riittää satuja.

 

 

 

Apila.jpg

 

En uskonut, että tästä virkamieskunnan ohjailemasta ja kasvattamasta yhtiösotkujen sotkusta löytyisi enää yhtään euroa demokraattisesti päätettäväksi.

Löytyi sentään pieni muodollinen hyppysellinen. Lahden liikunta- ja kulttuurilautakunta päätti kuluvan kuun kokouksessaan mielipiteenään, ettei lisävuokrarahoja Ladille tipu. Lahden päätöskulttuurissa se olisi ensimmäinen ryhdikäs kansanvallan palautuspäätös vuosikymmeneen.

 

Apila.jpg

 

 

 

Kaupungin%20kolmikko.jpg

 

Epäilen ryhdikkyyden kuitenkin tuhoutuvan jo laitostuneeseen Lahden virkakoneistotapaan, sen neljän lainoppineen päivätyökseen pönkittämien lakisaivartelujen satojen sivujen päätöskoukerofarisealaisuuksiin. Eivätkä Eduskunnan oikeusasiamiehen moittimien sivistysjohtaja Tiina Granqvistin, saman oikeusviranomaisen useasti huomautuksia saaneen ja suurista raha- ja päätösmunauksistaan ilman vähäisintäkään punastumista aina luikahtavan Lahden konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen tai koko ajan julkisuuteen kuin pelkkänä huvipuistona Lahtea esilläpitävän ja omissa päätöksissään jatkuvasti mokailevan kaupunginjohtaja Pekka Timosen toimet ja näiden johtavien virkamiesten päätösesittelyt tuollaiseen ryhdikkyyteen anna pienintäkään toivetta.

Jäämme jännittämään demokratiayrityksen kohtaloa.

 

Lis%C3%A4liite.jpg