Tampereen Teatterin Frenckell-salilla on mainiot katsomo- ja näyttämöpuitteet. Teatterikesäfestivaalien monet kuulut, usein pitkään jo ohjelmistoissa olleet, hyvin kypsyneet vierailuesitykset suomalaisista eri teattereista ympäri maan ovat saaneet tässä teatterisalissa oivalliset tulkintansa.

Rovaniemen Teatterin, Lapin alueteatterin Minna Rytisalon palkittuun romaaniin perustuva näytelmä - jo näytäntövuonna 2020 ensi-iltansa saanut Lempi - on Sodankylässä syntyneen ja Kuusamossa asuvan Minna Rytisalon samannimisestä esikoisromaanista (2016) dramatisoitu näytelmä. Esitys on kiertueteatterina vieraillut pandemia-ajan sääntöjen puitteissa ja  puristuksissa jo monissa Lapin kunnissa.

 Jo ennakkoon Lempi-näytelmän katsomopaikat olivat jokaista sijaa myöten täynnä.

Itse esitys sisällöltään, ohjaukseltaan, näyttelijätyöltään lappilaiselta näyttämövisualisoinniltaan muodostui Teatterikesän täystunnelmaiseksi aikamme esittävän puheteatterin suomalaiseksi teatteritapausyllätykseksi.

 

Valokuva Petri Teppo

Rovaniemen kauppalassa kauppiaan kaksostytöt Lempi ja Sisko nauttivat nuoruudestaan saksalaisten sotilaiden huomion keskellä. Sisko on jo oman onnensa löytänyt ja hän yllyttää Lempiä lyömään vetoa, kykeneekö tämä hurmaamaan ensimmäisen miehen, joka kauppaan astuu. Pursuojan nuori isäntä Viljami on arkiseen tapaansa menossa ostamaan suolaa ja valkoista maalia, kun hänet pysäyttää Lempin katse, jota ei voi ohittaa. Erikoisella elämänviivalla tuomittu Elli otetaan Pursuojalle töihin auttamaan nuorta isäntää ja tämän kaupunkilaisrouvaa, jonka hymyssä on jotain vierasta. Juuri kun kaiken pitäisi alkaa, sota paiskaa nämä ihmiset eroon toisistaan ja kaiken keskellä Lempi katoaa. Missä hän on ja mitä hänelle on tapahtunut? Entä miten käy heille, jotka jäävät jäljelle?

 

Rovaniemen teatteriversio on kolmen vahvan näyttelijän tiheätunnelmainen, kiinteä ja koskettava draama. Yllättäväksi sen tekee teatterikatsoja - ystäväni kanssa esityksen dramatisointia analysoidessamme esityksen ytimeksi paljastuva uussävyisen tuore, kiehtova näyttämöpuhe: se ei ole rooleiksi kirjoitettua perinteistä dialogia, vaan jokaisen läsnä olevan rooliluomuksen suusta pulppuavaa kirjan epiikan kertomista, rooliin liittyvän henkilön sisäistettyä ajattelua. Puhe tuntuu täyttävän koko esityksen, mutta niin taitavasti näyttelijälle kirjoitetulta sanomiselta, hyvältä, ilmaisevalta, jokaisen rooliluomuksen suuhun sopivalta, että näyttämö on täynnä vereslihaisesti eläviä ihmisiä elämäntoiveineen ja pettymyksineen - vaikkei heitä näyttämöllä olekaan kolmea enempää.

Näytelmän yhteiskunnallinen kehys sota tuo sen ensin Suomen Lapin sodan aikaan, mutta heijastaa sisältönsä sodan arvaamattomilla seurauksilla tähän päiväämme entistäkin koskettavammin kaikkialla maailmassa. Se kertoo ihmiset lähentävästä rakkauden voimasta ja elämänpyrkimyksistämme, jotka sota sekoittaa riistäen meidät eroon toisistamme, ja seuraukset ovat arvaamattomat. Elämäntavoitteemme murentuvat, elämämme yhteisissä tavoitteissa petymme ja elämme arkeamme yksin ajatuksinemme kuin oman elämämme sivuhenkilöinä. Pienessäkin yhteisössä syntyy osallisten ja osattomien taistelu mielekkäästä elämästä - näin myös Lempi-näytelmässä.

Paula Miettinen on esityksen voima, sielu, herkkyys ja uskottavuus. Hän Sisko-roolissaan todistaa sodan mielettömyyden muuttavan oman ja toisten ihmiskohtalot. Roolityöstä välittyy meitä kaikkia aina elähdyttävä rakkauden voima, läheisyyden onni ja sitä kannattelee usko kaiken muuttumisesta vielä paremmaksi suurten vaikeuksienkin jälkeen.

Miika Murasen Viljami on äärimmäisen keskittynyttä, luontevaa läsnäoloa esityksen ilojen hehkuun ja masennuksen syvyyksiin saakka - miltei pelottavan omasisäisesti, vahvasti eläytyneenä, herkästi ja antaumuksella.

Helka Periaho tekee osattomasta Ellistään kaikessa, unelmissaan epärealistisen, vihassaan ja arkisuudessaan kulmikkaan, mutta roolityönä täydellisen hahmotelman. Hän luo esitykseen tarvittavaa vahvaa sisäistä pienen perhekunnan taka-alalla kytevää, omalähtöistä, tulehduttavaa jännitteisyyttä, jonka sotainen maailmantilanne nostaa keskiöön. Mira Luoti on ääninäyttelijänä pienessä Lempin roolissa.

 

Upeat kankaiset, elävät luontointeriööriheijasteet ja tapahtumien äänimaailmat sekä ajankuvaan iskostava selkeä puvustus tuovat esitykseen tarvittavaa realismia, kauneutta ja syvyyttä.

 

TYÖRYHMÄ

Alkuperäisteos: Minna Rytisalo
Dramatisointi: Miika Muranen ja Sinikka Sanelma
Ohjaus: Miika Muranen
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Reija Hirvikoski
Rooleissa: Paula Miettinen, Miika Muranen ja Helka Periaho
Äänirooleissa: muusikko-esiintyjä Mira Luoti sekä Rovaniemen Teatterin näyttelijöitä

 

Arvio esityksestä Tampereen Teatterikesässä Frenkell-salissa 3.8.22

 

https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/

https://www.rovaniementeatteri.fi/?cookies=1