MIka Piispa työttömänä mediatyöläisenä rakentaa maailman herkullisimman nössömiehen ajatustemme iloksi, sympatiasolujemme sytykkeeksi ja Tapani Kalliomäki Aalto-yliopiston profesorina tempaa hurjalla manipulaatiokeksinnöllään (ja villinhauskan. tuhatimpulsiivisen roolityönsä mukana) meidät ja adrenaliinimme mukaansa tunteiden bioteknisiin innovaatioihin.

Valokuva Lauri Rotko

 

Laadukas, ajankohtainen sekä yleisön odotukset moninkerroin ylittävä, viihdyttävä esitys - siinä tämänajan teatterin elinkelpoisuuden ja menestyksen takeet. Lahden kaupunginteatterin tuottama näytelmä ihmisolemuksen lähitulevaisuudesta on ainutlaatuisen rohkea teatteriteko Suomessa: meidän lahtelaisten on syytä olla ylpeitä teatteristamme, olemme jälleen pitkästä aikaa se kirkkaasti säihkyvä loistevalo, suomalaisen teatterin tulevaisuudennäkyjen ensiairut maamme teatterikartalla.

Miko Kivisen käsikirjoittama ja Samuli Reunasen ohjaama kotimaa@taakse.jai on ihmisenmakuiseksi tekstiksi luotu, suomalaisyhteiskuntaan sijoittuva, esittäjilleen räätälöity, verrattoman taitavan näyttelijätyön, lasertarkan replikoinnin iskuvoimaista, lämminhenkistä, yleisönsä taitavasti mukaansatempaavaa näyttelijäntaidetta, sydänjuuriin saakka hauskaa, vietävän vauhdikasta komediaa aikamme monenkirjavista ihmiskriiseistä.

Niin viereiset yli kuusikymppisten katsojien rivistöt kuin myös katsomon toisen laidan täyttäneet murrosikäiset päästelivät tämän tästä kireimmätkin nauruhermojensa säikeet täysin valloilleen ja myötäelivät esityksen nautinnollisen nykymenomme extreemissä, mielettömässä, herkullisessa hahmotelmassa kasvojen uurteet aurinkoisiksi pyöristyneinä, vatsat ja rintakehät hetkottaen.

Hieman vakavoiduimmekin, sillä näytelmän ajankohtaisuuden lähitosifantasia tulevaisuudestamme - aivosähkömanipulaatiotekniikan mullistaman tunne-elämän kätevästä käytännön muuntelusta - herätti meidät havainnoimaan manipuloinnin nähtyä tekstifantasiaakin lähempänä, hätkähdyttävän lähellä.

Näytelmän jälkipuolisko avasi tulevaisuuden näkyjä eläimen etevämmyydestä ihmisen ohikin - jos kohta orwellilaista maailmanjärjestystä eläinten vallankumouksesta meille ounastellen. Tuo toisen jakson verkkainen tunnelma, harsomaisine hämärine kangastustunnelmineen kellopelien kumistessa, tuntui vain yhdeltä vaihtoehdolta selviytyä manipulaatiolla johdetun maailman todellisuudesta ja kovin harmoniselta, jäniksenmäisen leppeältä, pitkäenteisen tapahtumattomalta, banaalilta ratkaisulta. Ehkä juuri siksi tuo auvoisen autuas, tapahtumattoman herkkä, alkuosan vitaalisesta näyttelijäilmaisusta tyystin loitonnettu tunnelma ja näytelmän jäniksen viimeinen, hädintuskin kuuluva repliikki hätkähdyttikin hektisen, aikataulutetun, nettiorjuutetun, stressaantuneen, normitetun nykyihmisen, oravanpyörässä juoksevan: Hyppää pois!

Esityksen tulkinnallinen voima, sen hauskuuden ainutlaatuisuus jäävät kuitenkin päällimmäisiksi. Kun tunnistamme tekstistä meidän jokaisen elämänpiiristä napsittuja hetkiä, faktaa tunne-elämämme  raadollisuudesta, nykyhetkemme kotimaisesta perheonnesta, emme turhalle nauraneet - absurdille, sekopäiselle itsellemme, lähielämänpiirillemme sen teimme. Ja makeasti.

 

Lahden kaupunginteatteri

kotimaa@taakse.jai

KÄSIKIRJOITUS Miko Kivinen OHJAUS Samuli Reunanen LAVASTUS JA PUVUT Samuli Halla VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo

ROOLEISSA Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki, Lumikki Kouki, Liisa Loponen, Mika Piispa, Anna Pitkämäki, Jari-Pekka Rautiainen ja Elsa Saisio

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/31