Nikolai Gogolin Reviisori-näytelmä kuvaa pikkukaupungin korruptoituneissa virkamiehissä syntyvää hysteriaa, kun he saavat tietää, että tuntemattomana esiintyvä reviisori on tulossa tarkastuskäynnille. Samaan aikaan kaupunkiin on majoittunut nuori tyhjäntoimittaja kaverinsa kanssa. Kaksi varavaltuutettua saa päähänsä, että juuri tuo hotellissa elosteleva tyhjäntoimittaja on pelätty tarkastaja.

 

Reviisori%20tk.jpg


 

Nikolai Gogol on kirjoittanut oivan farssin jo vuonna 1836 ja joutui sen ensiesityksen jälkeen pakenemaan ulkomaille.

Lahdessa voi näin käydä kaupungin päätöksistä ja niiden toteutuksista vastaaville, sillä Kari Kitusen ja Tapani Kalliomäen lahtelaistodellisuudelle ei Lahden Lauantainäyttämön esitys anna armoa. Kaupungin hölmöille päätöksille, sen vielä hölmömmille päättäjille sekä täyshölmöille virkamiehillemme saamme vatsat kippurassa kerrankin nauraa. 


 

Sunnuntaina ensi-iltansa saanut Tapani Kalliomäen ohjaama klassikkohuvitelma Reviisori -  tuo silmänpalvojien, takinkääntäjien, salailun ja tyhmyyden pönkittämän arvovallan, ihmisen itsensä tehostamisen paljastava teos - tuntuu harvinaisen tuoreesti Lahteen päivitetyltä kuin kaupunkilaisten silmin nähdyltä ja koetulta todellisuudelta. Nikolai Gogolin tsaarinvallan aikaisesta ei totisesti ole tähän päivään tultaessa yhtään muututtu, ryhdistäydytty tai opittu ainakaan Lahdessa. Päinvastoin.

 

Nyt eletään kaupungin asukkaat täysin sivuuttaen kuin sokeana unelmissa ja sfääreissä epäonnistuneita aikaansaannoksia terveysyhtyuudistuksia, suurkuntavisiota, toriparkkiluolia, kesantopeltokorvaus-matkakeskustoteutusta, Kiinaan päivittäisin kymmenin rekka-autoin rahdattavaa Salpausselän pohjavesi -kaupittelua ja Euroopan vihreäpääkaupunkihanketta kuin euroopanherroina ylistellen.

 


 

Lahden Lauantainäyttämö nousee monta porrasta perustasoaan ylemmäs. Keskeiset roolityöt ovat täydellisiä, hurmaavan kypsiä ja eläviä, näyttämön yhteisote tiivistä ja osaavaa. Gogolin sanoma ihmisen tyhmästä tärkeydestä puree tänäänkin satuttavan kirpeästi Lahtea leimaavan keinotekoisen, ihmisestä vähät välittävän ilmapiirin täydellisesti läpivalaisten.
 

Tapani Kalliomäen teoksen näyttämöllinen jäsennys alun komeista asemoinneista  tunnelmallisin joukkoliikunnoin ja valohämyin luo draaman intensiivisen kiinnostavaksi aina lopun kertautuviin visiokuviin - sitoen esityksen harvinaisen ehyeksi peililavastein, tunnelmallisin äänikulissein, mielikuvitusta rikastavin taustamusiikkivalikoin ja toimivin tehostetaidoin. 

 

Ennen kaikkea Kalliomäen taituruutta on loihtia näyttelijätyöstä, valmiuksiltaan kovin eritaitoisista persoonista persoonallisia hahmoja esitykseen. Hänellä on selvä psykologinen taito löytää ihmisestä tyypillinen olemus, joka tarvitaan. Niinpä yksi ainoa pikku kikka, kuten naurutapa voi leimata kohtauksen aivan hullaannuttavaksi tai ajatus tehdä tyypeistä miltei identtinen kaksospari seikkailemaan koko näytelmän ajan tarinaa kuljettaen. Kaikkiaan tällaisesta näyttelijäpersoonallisuudesta lähtevästä taiteilijakunnasta kasvaa suurenmoinen yhteisnäyttelemisen kirjo ja yhteistaso, jota vielä tarkennetaan sopivanmuotoisella, yksinkertaisella yhteisliikunnalla ja salamanajatuksellisilla yhteisreaktioilla, niin että ote ja jännite kestää hetkeäkään hellittämättä.

 

Kristiina Lanki paljastuu täydelliseksi, temperamenttiseksi sekä hurmaavan eläytyväksi kaupunginjohtaja Aila Kettuseksi. Lankin näyttelijätyö on energisen vauhdikas, hulluttelevan impulsiivinen, älykkään idearikas ja rahankäytössä sumeilematon - johtaja, joita meillä tänäänkin liikkuu riittämiin. Hauskuutta, sielukkuutta, tilanteiden käänteitä, ajatusten fantasioita hän taikoo uskottavan koukuttavasti - ihanan pitelemättömään, loistavasti näyttelemäänsä, rakastettavaan komediennehahmoonsa.

 

Vähintään samoille lukemille näyttämön tapahtumia pyörittää ja hallitsee tyhjäntoimittaja-roolissaan (reviisorina) Janica Pynnönen. Hän eläytyy rooliinsa niin täydellisesti, että näyttämö kuin pyörii hänen imussaan kaikkine esittäjineen, kaupunkilaisineen, herroineen ja narreineen. Pynnönen kieputtaa taitavasti sormensa ympäri kenet vain. Oi, mikä roolityö - renesanssisen rehevä, feminiinisen häpeämätön, häijyn laskelmoiva, sensuellin hemaiseva suurenmoinen näyttelijäluomus.

Henkilögallerian verraton kaksikko, varavaltuutetut Kiiski&Ankeroinen (Tuulevi Annala & Taija Lehtinen) on todellinen ohjaajan löytö tuoda suurta esityksen maailmanluokan komediaa, jossa majakka ja perävaunu -hauskuus toimii ja iskee maukkaan nautittavasti.

Sairaalanjohtajan roolin Katarina Istermaa näyttelee sopivan karakteroidusti, farssiin kuuluvan kulmikkaasti ja tärkeilevän tosikosti. Kari Kitunen luo suorastaan äyräiden yli pulppuavan arkuuden huimasti. Näitä onnettomia, kyvyt ylittävään, väärään tehtävään valittuja epävarmoja koulutoimenjohtajia kaupunkiimme on oikeasti kiinnitetty.

Mikko Hannulan kaupunginjohtajan puoliso näyttää muhkealla äänivalmiudellaan, yksinkertaisuutta tyypittelevällä järkähtämättömyydellään, minkälaista suurenmoista huumoria nämä virkamiesten puolisoiden olemukset voivatkaan tarjota. Tiedotuspäällikkö Aallon (Sanni Immonen) oiva pieni Rotestilaulu ja vielä herkullisempi keino pelkällä naurulla valloittaa kohtaus täydellisesti todistavat Immosella olevan kapasiteettia ja luontaista näyttämötajua. Miikku Tolosen sopivan maistellut Poliisipäällikkö, tyhjäntoimittajan kaveria, hänen juttujaan taidolla paisuttava Krisse (Saara Hurula) tai seudun tuomarin hahmossa Ulla Laakson nautinnollinen käväisy reviisorin haastattelussa täydentävät ohjauksen tyypittelylle ja kokonaisuudelle luomaa eheyttä peililavastein ja ratkihauskoin, osuvin peilinkehysjoukkoreaktioin.

Niko Hietakunnas, kaupunginjohtajan ylioppilaspoika, on näyttelijätyönä täydellisen nössön hurja luomus, konstaapeli Hallamurto (SinikkaTakamaa) ja tarjoilija (Pirjo Suojanen) tuovat tekstiin sopivasti toden tuntua. Esityksen suuri joukkokohtaus, kaupunkilaisten väkevän uhkaava mielenosoitus banderolleineen, iskulauseineen eturivissä Erja Soppi ja Johanna Laitinen, on mitä tutuinta Lahden kaupungintalon edessä vuosien varrella tehdyistä tuloksettomista kaupunkilaisten kannanotoista kaupungin urautuneeseen päätöskulttuuriin ja epäonnistuneeseen  johtamiseen.


 

Voi olla, että tämän riemukkaan osumatarkan satiiriesityksen nähtyään moni viisaampi, esityksessäkin nimeltä mainittu tai muuten tunnistettava kaupunginvaltuutettu jättää tulevissa vaaleissa ehdokkuutensa. Mutta tuskin kaupunkimme virkamiehet tästä totuustykityksestä säikähtävät. Heillä on parkkiintunut nahka, korkea palkka, kaupungintalolla norsunluutorni ja joka vuosi kymmenittäin laajeneva herrainjoukko toistensa suojana sekä silmälaput peittämässä sivuille tai kaupunkilaisiin katsomaan.


 

Lahden Lauantainäyttämön esitys huipentuu tuoreilla näkökulmilla aikakautemme ja kaupunkimme päivänpolitiikkaan kihelmöivän herkullisesti, tajuttavasti ja letkauttelevasti. Silmät kyynelhuurussa, suut ääneen nauraen, väliin niskat kyyryssä kuin mukana tarinan veitsenterävyyttä viilaten ja katsomossa aplodeeraten nautimme kaksituntisesta huippuesityksestä.  

 

Lahden Lauantainäyttämö  REVIISORI - kunnan koukkuja

Ohjaus Tapani Kalliomäki    Sovitus Jukka Aaltosen sovituksen pohjalta Tapani Kalliomäki ja Kari Kitunen   Ohjaajan assistentti Reeta Lyyra   Liikekieli Tapani Kalliomäki ja Laura Huhtamaa   Lavastussuunnittelu Jenni Leppänen ja Tapani Kalliomäki   Pukusuunnittelu Jenni Nousiainen ja Tapani Kalliomäki   Lavastus Jenni Leppänen   Puvustus Jenni Nousiainen   Äänisuunnittelu Tapani Kalliomäki   Ääni- ja valotekniikka Joni Kallio   Kuiskaaja Reeta Lyyra   Juliste ja valokuva Johannes Wilenius   Teaserit Teppo Ruotsalainen

 

Arvio ensi-illasta 17.11.2019 Lahden Pikkuteatterissa

 

https://www.lauantainayttamo.com/

 

Lue myös:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2019/06/riemastuttavaa-teatteria

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2008/03/taiteen-vakevat-voimat

Lis%C3%A4liite.jpg