Nina ja Kostja   - Aino Sihvonen ja Jesse Palosaari

Lahden kansanopiston Lokkiorkesteri on harvinaista, hetken mielijohteista, tajunnanvirtaista, ilmaisurunsauden loistokkuutta rönsyvä, tuhansia tunnelmia tihkuva, mielenmaisemiltaan ylitäysi, huumaavan kaaoksellinen esityskarnevaali, jolla useimmiten ei ole näyttämöleikissään päätä eikä häntääkään. Semmoiselta katsojasta tuntui olla kahdeksantoista taitavan esittäjän ja heidän ohjaajansa päiden mielikuvien sisässä kaksi ja puolituntia. Kokemusta leimaa kuitenkin täydellinen esittäjien näyttämötaidollinen ja persoonallinen lahjakkuus, hellittämätön tiivis eläytyminen, kyky ja taito, jotka vievät mukanaan meitä näyttämön laidasta laitaan, ajatusimpulssiensa tuhatpisaraisessa, tihkuisessa sateessa, hahmojensa mielikuvituksellisissa teelmissä meidät läpimäräksi kastellen. He taitavat ryhtyä miksi vain, tuosta vaan. Oikeastaan tuo nimitys impressionismista on tälle teokselle ja sen tekijöille osuva - niin impulsiivisen selittämätön, sekavan huohottavassa vauhdissa ja mielikuvituksessa se on, mutta aivan kiehtovan lumoava lyhyissä, kovin harvalukuisissa seestyneissä hetkissään.

 

Näytelmäkäsikirjoituksena sen voisi mieltää eräänlaiseksi konseptiksi, käsikirjoitusmateriaalin suuripinoiseksi, muodottomaksi, kattoihin ulottuvaksi järjestelemättömäksi pinkaksi satoja tekijöidensä moninaisia ideoita, aivokuoriensa sisältöä, jopa niiden muistijäämiä - estoitta, kritiikeittä sitten samaan teokseen esitykseksi kaikki sijoittaen.

Esitysvalmiuksissa tämä kahdeksantoista teatteritaiteilijan teatteri on niin eläytyvää, kaikkeen mahdolliseen ilmaisuun yltävää, että se jo sellaisenaan vakuuttaa teoksen katsottavuuden ja ohjaajan loputtoman mielikuvituksellisuuden toteuttamisen.

 

 

Tsehovin Lokin Kostjan, Ninan ja Arkadinan kohtaukset lehahtavat tämän tästä karnevaalista sen komeimmiksi kukkasiksi, todellisen draaman ja tunteen voimakkaasti katsojan koettaviksi: jopa läheissuhteen tulehtuneen polttavaksi omakohtaisen koskettavaksi. Samoin ne herkkyydessään välittävät sukupolvien jännitteen ja taiteen tuhon kuoleman läheisiksi hetkiksi.

Kuolemat - Helmi Kokko, Santeri Tamlander, Sofia Motturi

Tsehovilaiset kirjailija-ajatukset aivan hurmaavat toukkamaisesta Liisa Ihmemaan tarinan roolihahmosta suollettuina pulpahtaessaan. Hienot, vaikuttavasti mietityt hahmot ja taitavat roolivaihdot, useat näytelmän upeat kohtausvisiot täyttävät tunnelmillaan onnistuneesti esitystä. Ajantasainen musiikillinen äänikulissi toimii. Rekvisiitta viikatekantajineen, tuonelan soittimineen, unelmapilvineen, rooliasutoteutuksineen ankkuroi esitystä tiiviisti impressionismiin. Elävän orkesterin ja solistien osuus onnistuvat nekin, erityisesti ohjaajan sujuviksi suomentamin laulusäkein nautittuina.

 

Lokkilauma

Moni koko lokkilauman yhteisrintamallisista joukkokohtauksista on taiten toteutettu, kuten alun siipinen joukkoäksiisi lokkikielisine komentoineen - vaikuttavan hieno ja tehokas sisäänmarssi esitykselle. Lopun tarkoituksellisen rauhoittamisen ja lässähtämisen esittäjät jo itse toteavat epilogissa tahalliseksi - olkoon se sitten tämän näytelmän vieraannuttamisen muoto, ajattelin.

 

Tietenkin perinteiseen teatteritajuun tottunut kokija toivoisi tälle kokonaisuudelle paljon keskittyneempiä nousuja ja laskuja - ja uskoo, että nähty kokonaisuuskaaos tulisi useammissa seesteisissä kontrasteissa nähtyä toteutusta vaikuttavammaksi. Nyt se tahtoo turruttaa loputtomassa impulssimäärässä kokijan vastaanottokyvyn.

 

Kyllä noista ihmisten omimista järvien ja merien rannoista, satamista ja niissä pesivien, inhoamiemme lokkilaumojen eläinkaaoksesta, niiden sielunelämästä tämä esitys kertoi vaikuttavasti. Lokkien ajatukset, mahdolliset eläinten joukkosopimukset, ihmiselle etevyytensä näyttämisen ilmapommituksin ja täsmäiskuin esitys huumorillaankin todisti. Mitä muuta? Aika paljon katsojalle karttui aina tarpeellista päänvaivaa ottaa esityksestä oma olennainen käsityskykynsä kokoinen pala. Tsehovin onnellisuutta ja elämän merkitystä pohtivaa vaikuttavuutta koimme, esittäjien taiteellista voimauttavaa valtavaa kapasiteettia saimme nauttia.

Meille jokaiselle muotoutuu Lokkiorkesterista omanlaisemme teatterikokemus eikä se välttämättä heti kirkastu. Se on hyvän taiteellisen esityksen merkki.

 

Tanjalotta Räikkä & työryhmä

LOKKIORKESTERI

Ohjaus: Tanjalotta Räikkä
Koreografiat: Tanjalotta Räikkä ja Salla Santanen
Tanssin opetus: Salla Santanen
Kappaleiden sovitus ja musiikin opetus: Virva Immonen
Ohjaajan assistentti: Clarissa Rosi
Julisteiden kuvat: Elisa Kohtanen
Julisteiden grafiikka: Vincent Kinnunen

Teatteriarvion valokuvat: Jani Enqvist

Lahden kansanopiston teatteri II  Ensi-ilta 13.11.2020

Näyttämöllä Teija Asomäki, Mette Heinikainen, Emma Johansson, Julius Kalliokoski, Irinja Karttunen, Helmi Kokko, Frida Krohn, Reeta Manninen, Sofia Motturi, Jesse Palosaari, Tiina Romppainen, Aino Sihvonen, Sulo Siikaranta, Janika Suopanki, Santeri Tamlander, Johanna Tapio, Myrsky Virmavirta Eemeli Väisänen

 

PS Impressionistisen tyylikkkään käsiohjelman vaalea teksti on mahdoton katsojan lukea esitystä hahmottamaan tai informoimaan.

https://www.teatterikoulutus.fi/

 

Olen ensimmäisen Lokin nähnyt juuri täysi-ikäisyyden saavutettuani, Kansallisteatterin Eino Kaliman uudelleen ohjaaman Anton Tsehovin Lokin sain kokea vuonna 1962. Sen vertaista, koko elämäni teatterisykkeeseen polkaissutta Tsehov-tulkintaa ei mikään tunnu ylittävän tai saavuttavan - Eeva-Kaarina Volasen, Tarmo Mannin, Joel Rinteen ja Rauha Rentolan näyttelijäilmaisun tähdittämine ikimuistettavuuksineen. Pidän yhä Lokkia, sen rakennetta ja sisältöä maailman näytelmäkirjallisuuden mielinäytelmänäni.

Nyt nähdyn Tsehovin Lokkiin pitkälti pohjaavan esityksen Lokkiorkesteri on Tanjalotta Räikkä valmistanut. Klassikon vaikuttavuus kestää, vaikkapa - kuten Lokkiorkesterissa - vain muutamin repliikein lainattuna. Yritän tässä arviossani jättää sivuun kaikki monet näkemäni harrastajien ja ammattilaisten Lokit, jopa reilun kymmenen vuotta sitten näkemäni Lahden kansanopiston komean Lokin - ja unohtaa nuoruuteni nostalgian.