Surrealismin ensi kosketukseni

 

Surrealismi on määritelmä taiteesta, jolla ei ole minkäänlaista tiettyä lukittua muotoa tai tyyliä. Nuorempana luin ahkerasti Väinö Kirstinän runoja - Luonnollinen  tanssi -runokokoelma oli käänteentekevä teos minulle lausujana ja runojen tulkitsijana. Kirstinän runoilla ei ollut koskaan ajatuksissani selkeää logiikkaa, realismia tai naturalismia. Ne herättävät lukijassa oman tulkintansa, omat tunteensa ja selittämättömät rinnastuksensa ja ihastuksensa.

 

KUKA KUKIN ON

Nelijalkainen rakastavainen pari

käveli

tuhatjalkaisessa kansanjoukossa.

Viserryskone viserteli.

Pilvet valkenivat hienotunteisesti,

bimvalkoiset bamsinisessä.

Vihreä torstai seurasi mustaa perjantaita.

Minä olen runo, sinä olet runo, hän on runo.

Kuka minä olen? missä minä olen? kuka kukin on?

 

Eeva-Liisa Manner oli toinen kirjailija, jonka väkevät otteet ja runous ovat mielestäni sitä samaa, suurenmoista täysin omanäkemyksellistä surrealismia, johon mahtuu kaikki logiikattomuus ja järkeilevä järjettömyys.

"Surrealismi riitelee kaikkea ihmisen latteaa logiikan rakkautta vastaan,” Manner itsekin on sanonut.

 

Myöhemmin sain vielä 1980-luvulla kutsun ammattiteatteriin näyttelijäksi tekemään mielestäni surrealistisen näytelmäkirjailija-runoilija Pirkko Jaakolan näytelmän ”Kuninkaat kylillä” kantesityksen. Nuorille oppivelvollisuusikäisille esitettynä teatterina se oli hauskuudessaan, päättömyydessään selvää surrealismia – mielikuvitusrikasta ja ajatteluttavaa tekstiä sekä näkyjä ja erilaisia rinnastuksia täynnä.

 

 

 

 

Linnovaara.jpg

 

Juhani Linnovaara: Aurinkokuningas.1966. Öljy kankaalle, 130,5 x 119,5 cm. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen.
 

Kuvataiteista suomalainen surrealismi on itselleni vieraampaa. Kuvataiteiden suomalaisikonin Juhani Linnovaaran (1934-) työt elävät omaa surrealismiaan, mihinkään tyyliin mahtumattomina, mutta silti jo kaukaa linnovaaralaisiksi töiksi tunnistettavina. Hänen töitään olen nähnyt Hämeenlinnan taidemesenaattiparin Henna ja Pertti Niemistön kokoelmassa Hämeenlinnan taidemuseossa runsain määrin. Linnovaaran töistä oppii surrealismin ominaisuuksista jotakin olennaista.

 

 

Kansainvälinen surrealismi

 

Surrealismin%20manifesti.jpg

 

Surrealistisen taidesuuntauksen lonkerot ovat historiallisesti kovin nuoret. Nekin alkavat kirjallisuudesta, virallisesti ranskalaisen kirjailija André Bretonin 1924-25 julkaisemasta Surrealismin Manifestista, jossa luetellaan surrealismiin kuuluvat taiteilijat Dantesta alkaen sekä surrealismin tunnusmerkit. Surrealismi jatkuu edelleen kuvataiteissa, filmitaiteessa, kirjallisuudessa. Sen selviä jälkiä tai tunnusmerkkejä ei nykyisin aina edes erota.

 

Taidenäyttelyihin eksyessämme tai sanomalehdistä nykyisin aika usein välttämättömät taidesivut vilkaistessamme vilisee niiden näyttelymainoksissa erilaisia taiteen termejä - surrealismikin. Taiteilijaniminä kansainväliset Salvador Dali, jopa Picasso ovat jotenkin lukijansilmään ja muistikuvin tuttuja nimiä.

 

Surrealismi levisi kaikkiin taiteisiin Euroopassa 1920-30 -luvuilla. Tehtävänään se piti kaiken realistisen ja naturalistisen taiteen väheksymistä ja uuden, rajaamattoman ilmaisun tuomista kaikissa taiteissa esille. Myös kubismin se hylkäsi kuvataiteissa. Joskus syntyaikojensa manifestin ja maailmansotien välissä sitä on käytetty myös politiikan määrittelynä sodan ja militarismin vastaisena liikkeenä ja surrealisteja omana taiteilijaryhmittymänään. Surrealistinen filosofia on vallankumouksellinen joka tasolla ja se asettuu väkisinkin vastakkain porvarillisen taidekäsityksen kanssa.

 

 

 

Amos%20Rex%20-n%C3%A4ytelyn.jpg

René Magritte  8.2. - 19.5.2019

Taidemuseo Amos Rexin uusin näyttely kertoo maailman tunnetuimman, kansainvälisimmän surrealistin, belgialaisen kuvataiteilija René Magritten (1898-1967) elämästä ja työstä.

 

Oikeaan surrealismiin ei tietenkään kuulu lukkiutua johonkin tyyliin. Niinpä näyttelyssä on nähtävänä koko Magritten elämän taiteilijaviiva, monenlaista jaksoa hänen surrealismikausistaan, elämästään ja hänen taiteensa muuttumisesta.

 

Viisauden%20nkasvot.jpg

 

 Le Visage du génie (Viisauden kasvot), 1926 on Varhaiset surrealistiset työt -kaudelta (1926-1930)

 

 

 

Liisa%20ihmemaassa.jpg

 

Alice au pays des merveilles (Liisa ihmemaassa), 1946 on "Renoir-vaiheelta" (1943-1947)

 

 

 

 

Sikailukausi.jpg

 

Les Voies et les Moyens (Keinot ja välineet), 1948 on "Sikailukaudelta" (1948)

 

 

Yhteistä Magritten teoksille on vain silmiähäikäisevä ja ajatusta virkistävä ennalta-arvaamaton poikkeavuus totutusta. Magritten töitä katsoessaan tulee usein niiden väriraikkaudesta ja oudoista rinnastuksista hyvälle mielelle. Poikkeavat asetelmaratkaisut ja hullaannuttavat rinnastukset elävään ja kuolleeseen saattavat usein katsojansa ymmälle  ja jokainen kokija laatii teoksista oman käsityksensä. Toisinaan teos on erittäin hienosti esteettisen taitavalla tekniikalla toteutettu luomus, toisinaan taas pirullisen alkeellinen, täysin vailla minkäänlaista hyvää makua. Surrealismi ei kuitenkaan Magrittella ole mitään pelkkää fantasiaa. Jo teoksen nimestä voi päätellä, että se on taiteilijan kannanotto vakavaan asiaan. Ja samalla tarkoituksena on avata katsojan oma kannanotto, suhde tai ymmärrys.

 

René Magritte belgialaisine surrealistipiireineen erosi kuitenkin joukosta käyttäessään todellisuutta välineenä kyseenalaistaessaan itse todellisuuden. Magritte ei ollut niinkään kiinnostunut alitajunnasta, vaan tutki taiteensa kautta todellisuutta epäluotettavana ja ideologisena rakenteena. Sen elementtejä pilkkomalla ja lainaamalla oli kuitenkin mahdollista lähestyä ihmisen olemassaoloon liittyviä perustavanlaatuisia kysymyksiä, Magritten sanoin - maailman mysteeriä.”

 

 

Oma%20marguirrite.jpg

 

Kun vaelsimme näyttelyhalliin, kaukaa sen takaseinältä loisti komea veistos – arviolta yli kolmemetrinen, häikäisevän kaunis, hienosti tyylitelty pronssisen kultainen, neljäosainen teos. Pienelle lapulle teoksen viereen oli kirjoitettu veistoksen nimeksi Mona Lisa.

 

Juuri tuo silmät lumoava, kiinnostuksen herättävä kauneus on teoksessa vähintään yhtä suuri kuin Pariisin Louvren Leonardo da Vincin Mona Lisassa.

 

Hämmästelin ensi ihastuksesta selvittyäni teoksen ympärille rakennetun aitauksen vieressä kolmen virkapukuisen museovartijan määrää. Paikalle saapui Amos Rexin uusi palvelumuoto, museoneuvoja, joka kertoi teoksen olevan amerikkalaisen yksityishenkilön omaisuutta ja tähän näyttelyyn saamisen edellytys oli saada näyttelyajaksi Suomen valtion 200 miljoonan euron takaus vakuudeksi.

 

Suomen moderneimmassa taidemuseossa Amos Rexissä saa täyden kuvan monipuolisen poikkeavasta taidesuuntauksesta, joka on todella kaukana realismista -  mutta pitää ihanasti otteessaan ja laittaa katsojansa aivot askartelemaan moneksi toviksi, viikoiksi ehkä vuosiksi.

 

https://amosrex.fi/magritte/

 

Lis%C3%A4liite.jpg