Salpauksen Sirkusartistikoulutuksen EL TORO -esityksen tummanpuhuvaa, taivaan lakiin yltävää, maan tasossa pyöreää sirkusareenaa reunustaa liki pari sataa esityksen alkamista odottavaa kuusivuotiaista kahdeksankymppisiin lahtelaista, keski-iältään reilusti alle kolmekymppinen yleisö. Tunnelma on jännittyneen odottava, koronamaskipeittynyt katsomo näyttää aavemaiselta, arvaamaton esitys on parin minuutin päästä alkamassa. Olemme kuin suuressa kokemuskirnussa, silti voimme vielä pitää istumalihaksemme tuoleissa tiiviisti kiinni porrastetun katsomon neljän seinän meidät yhteensitovassa turvallisuudentunteessa.

El Toron espanjalaisen härän tulon jännittämisen odotus on käsinkosketeltavaa, salaperäistä, odotettua, kuhisevan malttamatonta yhteiskokemisen harvinaistunnetta. Sitten pörähtää aloitusrytmiinsä koko kirnun täydeltä espanjalaisrytmit tuoleihin asti räväyttäen.

 

Lahtelaisen maailmankuulun sirkuskoulutuksen ensimmäisen vuoden sirkusopiskelijoiden luomaa sirkusnäytöstä leimaa ja kiehtoo pauloihinsa espanjalaisuuus, härkätaistelumainen, eläinsuojelun vuoksi jo kielletty, nyt teatterillinen lähihistoriallinen aitoakin tunnelmaa vahvempi, tuimuuden, veitsenteräisen jännittävyyden, silmittömän huimapäisyyden, henkeäsalpaavan vaarallisuuden, notkearytmisen kehon taipuisuuden ja yhteisliikunnan täydellisyyden, täsmällisyyden ja ilmaisevuuden realistinen, ei kuviteltu, esitys nostaen kokemuksemme koko syksyn viimeisimmäksi, tuoreudessa, omaperäisyydessä, synnynnäisessä esittäjäkarismassa täydellisimmäksi taidenautinnoksi.

Me tämän lahtelaiskoulun monivuotiset ihailijat tiedämme, minkälaisin pääsykokein monen sadan pyrkijän joukosta valittu uusi oppilaskerta on saanut opiskelupaikan. Valtava kehonkielen hallinta, ilmeisen pitkä jo lapsena ja nuorena jatkunut perusteellinen ja paneutunut sirkusharrastaminen sekä monella aivan selkeästi synnyinlahja kehon äärimmäiseen hallintaan on jälleen tuonut Lahteen harvinaisen taiteen - sirkuksen - lumoavan neljäntoista oppilaan ryhmän ja nyt ensikokemuksiksi sirkuksen taiteelliset tulokset nähtäväksemme.

 

El Toro -esitys perustuu herkkyyden, yhteisesiintymisen ja persoonallisen ilmaisun keskittyneeseen kokonaisuuteen: espanjalaismaisen vaarallisuuden ja arvaamattomuuden tunnelman välittäminen on esityksen juonellinen jännite, jännitys ja härnäävä huumori. Harvinaista on koko taiteilijajoukon pitkälle ajateltu, treenattu ja toimiva yhteisilmaisu - jopa illan kymmenen ohjelmanumeron johdattelut toteutuivat episodimaisin yhteisesiintymisin, välillä täynnä hersyvää huumoria, toisinaan jännitystä lataavin liikunnallisin, sanattomin, musiikkitehosteisin tarinaherkuin.

Ilta on harvinaisen monipuolinen ja taidokas, monet esittäjistä valmiudeltaan pitkälle itsekouliutuneita artisteja, mutta nyt jokainen kuin sielullisessa yhteisrintamassa meille kaiken osatun ja opitun nautinnolliseksi yhdessä tarjoillen.

 

Rhea Siuruaisen &Totti Baerin pariakrobatia on häikäisevä kahden ihmisen täydellinen kehonhallinta toisiinsa. Valtavan hieno, vaikeiden pariliikkeiden ajoitus, kehon lihasvoima ja äärimmäisen kaunis yhteistyö luo täydellisen taideteoksen. Tuskinpa tällaista taidenautintoa Lahdessa on koskaan ennen saatu kokea: herkistymme sen luonnon antamaan, opetuksen jalostamaan täydellisyyteen.

Milja Jaskari & Venla Luusua & Emma Ollikainen tuovat harvinaisen kolmijäsenisen rengastrapetsin hienona, koko ajan liikkeiltään muuntuvana, kauniina koreografiana ja vaativan trapetsisena taituruutena sirkusillan yhdeksi kohokohdaksi. Sonja Heikkilän maailman taipuisin kehon notkeus lumoaa omassa soolossaan ja tarinan kujeilevassa näennäishelppoudessa sekä monissa illan yhteisnumeroissa ihailtavalla, luontevalla valmiudella. Samoin Siiri Tuunasen riemukas hauskuutus tasapainoköydellä on myös valloittavan onnistunut koko artistijoukon yhteisnumero omine huutotehoisteineen ja juonikehittelyineen.

 

Täysin uutena sirkusvälineenä Janita Rauhalan ropedart tai paremmin meteorivasara lisäsi illan jännitystä. Siinä pitkän vahvan narun varassa 5-6 metrin säteellä taiteilija pyöritti hallitusti eri jäsenillään pientä raskasta painoa, joka osuessaan kohteeseensa pystyy sen vangitsemaan tai tainnuttamaan, niinpä myös muu taiteilijajoukko oli yhteisesityksessä salamannopean taitava tätä itsepuolustusvälinettä väistellessään.

Linda Ylisirkka & Helmi Malinen vannenumerossaan taipuivat valmiuksissaan mihin vain, jopa lattiatasolle vannepyöritystään jatkaen ja Anniina Tuokkolan pyöriminen straps-laitteet ranteissaan ja Sanni Mäkisen lyrataiteilu tuntuivat jo hurjilta vauhdilta ja hallinnoiltaan.

 

Aina odotettu sirkusareenan katosta alas putoava hulmuava punainen vertikaalikangas on näyttävä ohjelmanumero. Kun sen trapetsisen jännittävään elementtiin Elli Jukkala  ja Olivia Vitikainen loivat tapahtumallisen kohtauksen, arvaamaton ja uhkarohkea espanjalaisuus ei enää vaarallisemman ja jännittävämmän tuntuista voinut olla äkkipudotuksineen - yleisön kauhukarjahdukset olivat spontaaneita.

 

Vaan olipa kuitenkin vieläkin vaarallisempi ja uhkarohkeampi kaikkien esittäjien toteuttama vaikuttavan huimapäinen, millintarkkaa otetartuntaa ja sekunnin sadasosan täsmällisyyttä vaativa Korealainen kehto -ohjelmanumero.

Sen käsittämättömän korkealla ilmassa tapahtuneet lennot, käännökset, hypyt, voltit ja ilmalentokaaret ja koko taiteilijaryhmän tarkka yhteistyö on suurten sirkusten parhainta, yksilö- ja yhteistaidon kuninkuutta. Sellaiseksi myös Salpauksen ensimmäisen vuosikurssin uskaltavan Korealaiskehdon esityksen todisti koko suuri yleisö loppumattomilla suosionosoituksillaan.

 

Illan sirkustaiteen onnistumisen aikaansaaja on yhteistyö: Täydellisen sirkusesityksen ovat saaneet aikaan tietenkin lahjakkaat sirkusopiskelijat ja taitavat, empaattiset ja vaativat sirkusohjaajat Lionel Lejeune, Kazimir Kolesnik, Jukka Juntti ammattitaidolla, henkilökohtaisella koulutuksella ja määrätietoisella opetuksella. Eikä illan eheys ilman Sari Loukon (koreografia) ja Salla Santasen (kokonaisohjaus) taiteellista, espanjalaista näkemystä olisi  saanut näin eheän täydellistä ja viimeisteltyä kokonaisuutta aikaan.

 

Tällaisen sirkusesityksen yksi tärkein osa on sen puvustus, johon ovat osallistuneet Salpauksen tarpeistovalmistuksen opiskelijat Tanja Cederlund, Liisa Toiviainen, Niko Raita, Helmi Rautkoski, Senja Paljärvi, Alina Lehtonen, Emilia Savolainen, Minna Kaipainen.

Esityksen keskeinen lavaste Härkä EL Toron ja minotaurokset  Maria-Johanna Peura.

Yleistuotanto Krista Virtanen

Artikkelin valokuvat Oskari Juhonen

Viimeinen esitys 15.12.21 klo18.00

[email protected]