2.jpg

Me lahtelaiset olemme saaneet jo usean vuoden ajan todistaa Tero Poralin tuottamia, kirjoittamia ja ohjaamia laadukkaita lastennäytelmiä niin Lahden Radiomäellä, Svinhufvudinkadun sisäpihalla kuin kiertävinä esityksinä kaupunginteatterin tiloissa ja ympäri kaupunkiamme. Lahtelainen teatteritarjonta lapsille on ollut viime aikoina todella niukkaa, sattumanvaraista ja usein vain velvollisuudesta tehtyä, sillä kaupallisuus on vallannut ammattiteattereittemme ohjelmistot. SUPERTEATTERIn esitykset arkena ja viikonvaihteina myös sunnuntaisin ovat lahtelaista odotettua perheteatteritarjontaa parhaimmillaan.

Teatterin uuden uutukaisella studionäyttämöllä on teatteria tämän kevään ajan koko perheellle: lapsille, nuorille tai aikuisille tarkoitettuja esityksiä sekä useita musiikillisia vierailuesityksiä. Lisäksi sama superteatteritaiteiljoiden joukko on jo parina kesänä tuottanut myös laadukasta ja hauskaa suomalaisaiheista kesäteatteria Myllysaareen ja tekee tulevaksi kesäksi heinä-elokuuksi jälleen Myllysaareen uuden kesänäytelmän Maalta kaupunkiin.   http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/03/super-teatteri-lahteen

Aleksanterink.33a.jpg

SUPERTEATTERI Aleksanterinkatu 33

 

Kun tärkeä ja harvinainen lastenteatterisädekehä sekä lahtelaisittainkin merkittävä teatteri-ilmiö on nyt saanut melkoisen vakiintuneet esitysareenansa, lienee paikallaan teatteriryhmän esityksiä kokeneena tehdä päätelmiä tästä teatterista ja sen tasosta myös kriittisin havainnoin. Teen ne nyt miltei kymmenen menneitten sekä parhaillaan ohjelmistossa pyörivien esitysten katsojana saamieni näkemysten oikeuttamana. 

Parasta lahtelaisteatteritarjontaansa Superteatteri edustaa ohjemistoaiheillaan ja omintakeisuudellaan. Sen tekstit ovat itse tehtyjä. Teatterin markkinointi on taidokasta, nettisivut esimerkillisen onnistuneita ja informoivia.

 

 

Terveiset Saturnuksen mummolle

Super%20robotti.jpg

Superteatterin lapsille välittämä ensikosketus teatterin lumoihin näytelmällään Minä ja robotti antaa lapsille ja lapsenmielisille pienen, kuvitellun tuokion maailmasta ja meitä ympäröivästä avaruudesta. Sieltä saapuvien olioiden ja meidän ihmisten ystävyys on kaikkein tärkein kokemisen ja olemisen perusta, Superteatteri valistaa. Vierailuesityksille Lahden kaupunginteatterin aulasoppi tuntuu luontuvan erinomaisesti. Vanhariimisen turvallisia laulutekstejä ja koreografian voimistelumaisia yksiyhteen liikesarjoja sekä nauhoitetulla säestyksellä jumputtava laulumusiikki on jo teatterin pitkäaikainen tavaramerkki. Perusidealtaan teksti antaa sopivasti impulsseja mielikuvitukselle lähteä lentoon, teatteriesityksen jälkeenkin. 

Olisiko jo tuoreempaa teatteri-illuusiota pienille lapsille nähdä teatterissa jotakin aivan muuta kuin samaa, mekaanista, musiikillista sanoitushytkettä? Kuulla vaikka paljon tasokkaampaa täysin livetulkittua teatterimusiikkia ja tunnelmoivaa laulua? Tai antaa lasten vain katsella teatteria ja sen nyt nähtyä tyypittelyä moninverroin pidemmälle jalostettua teatteri-ilmaisua? Voisihan noista tyypeistä muokata ohjauksella eläviä, rakastettavia, mielikuvituksellisia, ainutkertaisia, hurmaavia, unelmoivia, tavoiteltavia, sadun henkeen uskottaviakin - eikö vain? Siis: teennäiseltä tuntuivat ulkonaisesti onnistuneetkin hahmottellut, kun hahmoilta puuttui vähinkin sielullinen keskinäinen jännite ja aito elävyys.

Minä ja robotti ROOLEISSA Anni-Maija Koskinen, Anssi Hyvönen

 

 

Hienon uuden teatteritilan ihanuudessa


Hurha%20h%C2%B4lda.jpg

Naapurin Hurja Hilda on triangelista nähdyistä esityksistä tuoreajatuksisin ja tasokkain, elävin ja mielenkiintoisin kokonaisuus. Sen tarinan juonenpoikaset, tavanomaiset kerrostalon naapuruusongelmat eivät sinänsä kummoisiksi kasva, mutta keskeisen näyttelijätyön riemukas meno kohoaa väliin niin tarttuvaksi, että yltää jo katsomoon saakka. Laulutkin, pari oikein useammassa stemmassa tulkittuina, sujuivat mallikkaasti. Esitys on ensikosketus teatterin uuteen omaan tilaan, viehättävään pikkunäyttämöön Aleksanterinkadun ja Saimaankadun risteyksessä.

Ehkä tässäkin näytelmätulkinnassa vielä se tärkein – luonteva yleisökontakti – etsi edelleen muotoaan. Ei riitä, että silmät lautasina katsahdeltiin tuon tuostakin yleisöön, semmoinen oli turhaa pikkuyleisön kosiskelua, eikä meitä isompiakaan lapsia moinen kiinnostanut. Mielenkiintoisempi tarina ja uskottava dialogi näyttelijöiden kesken sekä täydellinen heittäytyminen roolihahmojen olemuksiin olisi vakuuttanut juonen kiinnostavuuden ja esityksen seurattavuuden.

Naapurin Hurja Hilda ROOLEISSA Aino Paranko, Anni-Maija Koskinen, Anssi Hyvönen

 

Aluevaltausyritys aikuisille

Don%20Quiote.jpg

Teatterin uudessa studiotilassa kokeillaan pelkästään aikuisille tarkoitettua tekstiä.                Don Quijote seikkailee yhteiskunnan byrokratiakoneistossa, sen ansoissa ja umpisokkeloisissa, sosiaalisen auttamisen viidakoissa. Teoksen aihe on tärkeä ja aina ajankohtainen - kannanotto yhteiskunnasta pudonneen tai pudotetun yksilön kuntoutuksen toimimattomuuteen.

Superteatteri ottaa Don Quijotensa sosiaalisen puheenvuoronsa henkilöksi. Laitostuminen, laitoskierre, avustusjärjestelmämme, loputtomasti toistuva yksilön psyykkisen tilan kartoitus ja apuahakevan pompotus viranomaisten luukulta toiselle ovat esityksen donquijotemaisen tarkastelunäkökulman lähtökohta. Hallusinaatio olla joku muu kuin mitä on tässä mielettömässä yhteiskunnassa, on Superteatterin asiantunteva diagnoosi syrjäytyneestä, sairastuneesta yhteiskuntamme jäsenestä. Positiivista tulkintakokonaisuudessa on myös - ensikertaa superteatterilaisesta tavaramerkistä poiketen - käytetty musiikki, joka välittää ämyreistä  lavastuksenomaisia tunnelmia kuin ääniä ihmismielen reaalitason ulkopuolelta.

Valitettavasti kuitenkin on heti todettava, että intiimi tila on vaativa, pienikin falskius paljastuu, eleet ja ilmeet sekä liikkeet ovat havaittavissa filmin laajakuvan tarkkuudella. Niinpä nähty esitys jäi kovin kankeaksi, naiiviksi tyypittelyilmaisuksi, yleismeno ja näyttelijätyö vaille teatterillista taitoa, uskottavaa sisäistä eläytymistä ja sujuvuus sekä tempo sietämättömän hitaiksi. Samoin esitykseen ohjatut monet interiöörien vaihdokset olivat nolon seuranäyttämöllisen alkeellisesti toteuttuja ja kömpelöinä aikaavieviä.

Kenties yksi tärkeä elementti, käsikirjoitus kovin stereotyyppisen kliseisistä ajatuksistaan, ei antanut roolityölle riittävästi aineksia, vaan tekstitaso olisi vaatinut syvempiä ulottuvuuksia tullakseen eläväksi. Näin itse esitys jäi teoreettiseksi, monien kohtauksien muodostamaksi pelkäksi haparoivaksi kuvitukseksi tärkeästä asiasta. Esitys ei tällä kertaa ollut ohjausjäljeltään valmis vaan raakile.

Don Quijote  ROOLEISSA Petri Knuuttila, Anssi Hyvönen, Jori Lahtinen

 

Kynä als.jpg

SUPERTEATTERIN päätähdet Anni-Maija Koskinen ja Anssi Hyvönen ovat uhrautuvia, moniosaavia, innostavia näyttämöllisiä persoonallisuuksia.Teatterin sielu Tero Porali on jaksanut uupumatta tehdä valtaisan arvokkaan kulttuurityöpanoksen: kirjoittanut kaikkien näytelmien käsikirjoituksen, laatinut niiden musiikin, ohjannut esitykset ja järjestänyt teatteritilat.

Olen tahallisesti yrittänyt tässä artikkelissa välittää tekijöille katsojan kiitokset ja kritiikin: kiitoksia on toivottavasti moninverroin kritiikkiä enemmän. Jälkimmäistä tarvitaan aina ja tarvittaisi ammattitaiteessa paljon nykyistä enemmän, ettei mikään kulttuurinen teos, tapahtuma tai aie  jees jees kiittelyihin tuudittaudu, ilmaisuunsa laitostu ja sitten yleisön mielenkiinnon puuttuessa näivety yhdentekeväksi tai kuoliaaksi. Superteatteri on lastenteatterin kirkkaimmin tuikkiva tähti kaupungissamme.

http://www.superteatteri.fi/