Lahti heräsi Taidelauantaina 5.9.2015 taiteen silmin katsomaan kaupunkikuvaansa - kaikkiaan lähes 70 erilaista elämystä koettavaksi päivän aikana. Mahdotonta. Meidän piti siis arvottaa kokemisnälkämme sellaisiin kohteisiin, joista emme ennen vielä ole saaneet tai huomanneet nauttia.

 

 

 

Lapset Lahden tulevaisuus

 

Fraasi on vuodesta toiseen kirjattu kaupungin erilaisiin ohjelmiin. Taidelauantain ohjelmastakin löytyi lähes parikymmentä lapsille tarkoitettua tai suunniteltua kohdetta.

 

 

Aatu kaiken tietää

Taidelauantai%202015-1.jpg

 

Tero Poralin kirjoittama, ohjaama ja säveltämä musiikkinäytelmä osoittautui jälleen kerran perheen pienimmille soveltuvaksi, mukavan leppoisaksi teatteritapaukseksi. Sen turhankin samansävyiset laulut ja hyvin laulaville ja tanssiville näyttelijöille toteutettu äänitetty säestys ei juuri haitannut, sillä näytelmän tarinat olivat kotoisen simppeleitä, niin että lapsiyleisöstäkin löytyi vuorosanoja satuhahmoja näyttelijöiden kera ylistämään. Lastenteatteria ei koskaan Lahdessa ole liikaa ja tämän Viivi, Elli ja Ville -kerrostalolapsikatraan kera talkkari Reinon lapsifilosofian soisi saavan lisää uusia aiheita ja muotoja sekä jaksavan täyttää omaksumaansa tärkeää, toimivaa ja tuloksellista lastenteatteritarvetta kaupungissamme ja koko maakunnassa.

Aatu kaiken tietää - näyttelijät Anssi Hyvönen, Anni-Maija Koskinen, Satu Lemola ja Tero Porali

 

 

Lapset maalaavat

 

Taidelauantasi2015-3.jpg

 

Rautatienkadulla sai maalata autoa taidelauantaina, koristella sitä punaisella ja valkoisella värillä mielensä mukaan. Isien opastuksessa pienet automaalarit tekivät innostuneesti asiaan uppoutuen ja riemuissaan tätä harvinaista taidetta.

 

 

 

Lahtelaisen taiteen ennennäkemättömiä kauneuksia

 

Haulitehtaan taiteilija

 

Taidelauantai%202015.2c.jpg

 

Taidelauantai%202015-2a.jpg   Taidelauantai%202015-a2.jpg

 

Lahden vanha Haulitehdas, Mustankallionmäen kaupunginpuoleisessa kupeessa, Mattilanmäenpolku 3, aivan maantietunnelin vieressä on jo pitkään ollut asuintalona, viimeiset viisi vuotta Matti Vesasen perheen hallussa. Vesanen on perehtynyt kansalaisopiston opintopiirissä kuvanveistoon ja avannut nyt talon alakerran näyttelyateljeeksi. Vesasen pihassa kohtaa vierailija jo mennessään uudenlaisen, eteläeurooppalaisen lahtelaispuutarhan portaikkoineen ja talon takana kallioon istutetun, vettä suihkuttavan omaperäisen veistoskollaasin. Taiteilijan pienoisveistokset ovat mittasuhteiltaan, sommittelultaan ja toteutukseltaan herkän hienoja ja täydellisyyttä hipovia luomuksia.

 

 

Lahtelaistaiteilija sodan varjosta

 

Taidelauantai2015-5.jpg

 

Lahden Taidemuseossa jatkuu Aika on Lahden -lahtelaisen taiteen laaja esittely 110 vuoden ajalta. Museon seinät ovat täynnä lahtelaisaiheisia hienoja teoksia menneen hyvän ajan Lahdesta sekä kaupunkimme uljaita, harvinaisia taidehankintoja ja taideaarteita, joita nyt on poikkeuksellisen runsaasti nähtävänämme. Vaikka paljasjalkaisena lahtelaisena tunnistin miltei kaikki monetkymmenet teokset jo nähneeni, löysinkin yllätyksekseni yhden harvinaisen tasokkaan lahtelaistaiteilijan pari hurmaavan hienoa työtä. Martti Peipon, vuonna 1942 sodassa kaatuneen lahtelaistaidemaalarin, Kannaksen oppikoulun oman piirustuksenopettajani Aune Peipon puolison, unelmaisen herkkä työ on kuin Pariisista, vaikka selvästi maisema onkin Lahden Kirkkopuistosta.

 

 

Harjukadun palatsiTaidelauantai2015-4.jpg

 

Lahden kaupungintalosta löytyy kaupunkimme separoimattomin kerma: korkeat yksinvaltaiset johtajat ja päälliköt sekä myös poliittinen kermasto ja tietenkin tuo aina ihmettelemämme valtaisa kaupungin tiedotusosasto. Tilaisuuksia, jotka tänne näin taidelauantaina suvaitaan, kutsutaan yhteisnimellä puutarhajuhlat.

Kaupungintalon puistossa olikin telttailemassa erilaisia kaupunkimme organisaatioita ja niiden henkilökuntaa kaupunkimme erinomaisuutta esittelemässä: liikuntatoimisto, kaavoitustoimi ja muita tahoja omissa tai yhteisissä teltoissa. Myös kaupungin virallinen tiedotuslehti Uusi Lahti oli paikalla. Kaupungintalon puiston vieressä parkkipaikalla komeili kaksi ajanpatinoimaa upeaa paloautoa kansan tutustumista varten. Sisäpihalle päästyämme totesimme paikalla olevan orkesterin syöksyvän talon porttikäytävään ja valtaisan kakun ja kahvin anniskeluteltan tarjoilut alkoivat huveta ihmisten suihin heidän samalla juostessaan valtaisia sadekuuroja pakoon talon uumeniin. Kansanpaljouden täyttäessä kaikki katolliset tilat, joimme Tyrmässä loput kahvimme kakku-torttupalan kera. Päivän aikana Harjukadun palatsissa arvioitiin vierailleen yli 700 henkeä.

 

 

 

Myllyvirran Lahti

 

Palasin vielä iltapäivällä tähän kaiken sanelevaan palatsiin takaisin. Olin saanut tiedon, että kaupunginjohtajamme Jyrki Myllyvirta pitää - nyt kahdeksan vuotta kaupunkiamme johdettuaan - esityksen nimeltä Minun Lahteni. Odotin lämmintä, tuttavallista omistautumista synnyinkaupunkini Lahden ainutlaatuisuuteen.

 

Taidelauantai2015-6.jpg

 

Odotukseni romuttuivat. Kaupunginjohtajamme piti meille 25 minuutin pituisen kalvosulkeisen, jollaisia koululaitoksessa pidettiin 20 vuotta sitten, ja kehui Lahtea suurkaupunkina, ympäristökaupunkina, asuinkaupunkina, ulkomaalaisten kaupunkina, vieraskielisten kaupunkina, eläkeläisten kaupunkina sekä suitsutti asemanseudun arkkitehtikilpailun voittaneen työn suurta messiaalista pelastusta kaupunkimme tulevaisuudelle. Näin taidepäivänä hän taisi sanoa sanan kulttuuri yhden kerran.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/04/kaupunginjohtajan-piinapenkki

Kun kaupunginjohtajamme aloitti esityksensä paikalla oli meitä vieraita yhdeksän, kun se päättyi saldo oli seitsemän. Myllyvirran Lahti jäi hänen omaksi konkretiaa ja todellisuutta karttavaksi paperille ja kalvoille kirjoitetuksi visiokaupungikseen. Myllyvirran Lahti ei ole ainakaan minun Lahteni.

 

 
 
Neliapila.jpg
 

Sibeliusfestivaalille laulajien tähtiloistoon

 

Kaupungintalon puistossa Sinfonia Lahti jakoi käynnissä olevan Sibeliusfestivaalin 2015 sunnuntaiaamun konserttiin kaupunkilaisille 150 vapaalippua. Onnekkaina teltassa vierailleina saimme sellaiset ja näin taidelauantain bonuksena kerron vielä pari ajatusta tämänaamuisesta konsertista.

 

Sibeliusta pyhäaamuna

 

Erica%20Back.jpg

 

Erica Backin, keväisen Sibeliuslaulukilpailun voittoisan nuoren mezzosopraanon kahdenkymmenen laulun konsertissa lahtelaisyleisö sai tutustua sympaattisen, tavattoman kaunisäänisen, sävelkorvaltaan puhtaan laulajattaren tulkintoihin. Sibeliuksen laulumusiikin sävelkuvioissa viehätti Erica Backin taitava, nopea, notkea heittäytyminen niiden herkkiin, hetkellisiin tunnelmiin. Backilla on luontaista eläytymiskykyä ja hänen suomenruotsalaistaustansa on Sibeliuksen laulumusiikissa kuin suoraan Ainolan sävelmaaperää varsinkin ruotsinkielisten laulujen säkeissä. Esimerkiksi Runebergin tekstin tytön suru ja rakkaus Men min fågel märks dock icke -laulussa tuntui jo suorastaan liikuttavalta ja aidosti sisäistyneeltä tulkinnalta. Äänen kauneus on laulajattaren timanttisäihkeinen lumovoima, joka vaatii vielä ilmaisuasteikkoonsa laaja-alaisuutta, volyymiakin, sillä säestäjä Kristian Attilan sinänsä teknisesti moitteeton osuus Sibeliustalon suurella lavalla ei löytänyt aina balanssia volyymilleen, niinpä laulajattaren laulunsanoista ei tahtonut toisinaan saada selvää.

Hieno ja kaunis konsertti - kuin ihastuttava ja komea sateenkaari eilisen läpimäräksi meidät kastelleen rankan sateisen taidelauantain kruunaukseksi.