V
äärinymmärrettyjen, elämänmurjomien, laitamillesyrjittyjen, täysosattomien ynnä läpilohduttomien sekä monien uskonautuaitten tai itseratkaisuselviytymislahkojen rupisen spurgukansan todellisesta elämästä yhteisöllisyys, empatia,  lähimmäislämpö ja luonnonläheisyys säteilevät vastustamattomasti sulostuttaen päällemme.
Gösta Sundqvistin -kaltaisen taiteilijan, todellisenelämänrunoilijan musiikki on yhteiskunnan laitamien ja varjojen paratiisimusiikkia – musiikkia, joka kolauttaa ehyillä, koskettavilla tarinoillaan, omalaatuisilla ajanhampaan balsamoimilla monityylisillä rock- ja popsävyillään, purskuttaa ja raikastaa vähintään hyvintoimeentulevien hampaankolot, useimmiten tarttuu rytmeinä lihaksiimme ja ryömii turtuneisiin junttiaivoihimme asti iskevyydellään, luontevuudellaan, piilopiikittelyllään, ironiallaan ja viisaan hienovirityksellisellä satiirillaan. Sundqvistin riimisesti häikäisevän kypsä runo puree vakuuttavalla sanomallaan tähän bruttokansantuotteen maailmanhuippu-Suomeemme, jossa menee muuten hyvin, paitsi että me asukkaat alamme olla kohta päätöskoneistojemme ulkopuolella, syrjäytyneitä.

 
Lahden kansanopiston teatterilinja 2:n valmistamat näytelmät Kuningas Ubu sekä Sen Synty vavahduttivat meidät näkemään ja ihailemaan valmiuksiltaan poikkeuksellisen kypsiä, osaavia, monilahjakkaita näyttämötaiteilijoita.

Keväthurmioksemme eilen Leevi&The Leavingsin -lauluillassaan he vielä paljastuivat komiikaltaan spedejen, kummeleitten ja veskuloirien kaltaisiksi, mutta näitä paljon yhteisilmaisullisemmiksi, fiksummiksi ja persoonallisemmiksi – tämän päivän raikkaiksi, hullunhauskoiksi ilveilijöiksi, show-osaajiksi.
Juuri näin, naurusopassa tarjoiltuna, on mahdollisuuksia saada vakavia sattumasanomia perille. Ari Niskasen luoma sisältökokonaisuus ja moneen pop-ilmaisumuotoon sovittama musiikin tulkintakirjo sekä jälleen upea säestäjäosuus discosta jazziin leimasi koko esityksen ammattimaiseksi, Inge-Maarit Rautiaisen laulunohjaus ja Misa Palanderin dramaturginen taju loivat kaikki kolme yhdessä unohtumattoman hauskan, nautinnollisen kokonaisuuden.



Göstan Raparperitaivaassa  
                                                               
Hauskuus ja huumori madaltaa asennekynnykset astua pohtimaan vakaviakin asioita.
Pohjoisen taivaan alla  tuo kirvesmies-isän Olli-pojan (Simo Kuusterän huikea luomus) laulu tuntui todelliselta alustukselta suomalaisuuskeskusteluun, niin puukonkäytön kuin maahanmuuttajienkin kohteluun. Makaaberin jäyhä tunnelma näytti, kuinka koko teatteriensemble eläytyi mimiikallaan tähän karskin jäyhään tulkintaan, jossa köyhä kansa  ”rikkailta lainaamalla, toteutti toiveitansa.”
Kiinalaisessa pesulassa, Anna-Leena Järven tavassa kertoa  "Halpahallin alennusmyynnissä vaimoni katosi” -tarina lähes tavanomaisena tapahtumana pelkistyi suomalaisen perheonnen tragikoomisuus. Anniina Piiparisen esittämä Kerro terveiset lapsille,  tuo kylmenneen parisuhteen ikuisuuskysymys  ” Vaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin jättää mies ja lapset” sai selkäpiitä kylmentävän tulkinnan. Vaikuttavan sympaattisesti jälleen koko esittäjäjoukko eläytyi Esa-Matti Smolanderin säkeisiin ”Eikö elämässä riitä mikään, eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre” hänen laulaessaan hurjan totista Elina, mitä mä teen -kertomusta suomalaisperheen talousahdingosta ja työttömyydestä.
Sävyltään laulu-illan hurjin tarina ja sen mukainen draamallisesti vahvanronski, ilmeikäs tulkinta kasvoi Hannele Turusen esittämästä Pimeä tie,mukavaa matkaa, ”Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään, takapenkillä lapset nukkuu” perheen kuskin laulaessa elämästälähtöratkaisuaan - tarina on liian monesti järkyttävän tosi.

Pian kaupungilla tanssitaan ja lauletaan” toistaa Juuso Timosen mainio Matleena-hahmo ja heiluttelee lanteitaan sekä iskee silmää peruukkinsa alta laulun Näkymättömät kaupungit svengaavassa tulkinnassa, ja Jos Helsinki on kaunis  -tarina pultsareiden kaupungista Jaakko Perilän stadilaishahmon kertomana lähettää rytmisesti osaavat tilitykset unelmien Helsingin todellisuudesta ”Tässä on terveiset siltojen alle, siellä se on Jarkka ja Niemisen Kalle”.
Emma Mattilan pienen tytön laulu Elämää ikkunan takana on melodialtaan ja sisällöllisenä lapsen näkökulmana savupiipputeollisuustyöläisperheen aamuheräämisrutiineista
yksinkertaisuudessaan, eleettömyydessään esityskokonaisuuden kauneimpia:
”Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään”.


Manoel Pinto ja jälleen ensemblen yhteisväritys Nainen toiselta planeetalta muuntui yhdeksi illan dramaturgisesti hauskimmista esityksistä ja kappaleen kaunis melodia farssin kontrastina soveltui tulkintaan hämmentävän upeasti: ”Se oli nainen toisen planeetan, ja se hymyili mulle niin kuin ei kukaan vielä milloinkaan.”
Matti Pajulahti räjäytti hauskuuden kattoon niin näyttämöllisellä komediantajullaan kuin esitysparodiallaan ja liikunnallaan Amalia-laulussaan: ”Tanssii, tanssii, hullu Amalia kamalia tansseja tanssii.”
Jonnakaisa Riston illan pitävin, herkullisin tyyppi Maria-uskovainen lauloi kitaralla säestäen maailmanparantamislaulun ”Paskaa lapsille”,  jossa yhtyivät maailmankatsomuksemme vilpitön naiivius ja luonnonihailu yhdeksi rakastettavaksi ihmisluomukseksi:  ”En tiedä, jos maapallo nukkuu kuin unta ruususen, en tiedä mihin meen, jos maapallo hukkuu paskakerrokseen.”
Nelli Ojapalon kuuluttajan, tuon pinttyneen neititosikkohahmon kaltaisesta hauskuudesta miltei tukehduimme pitkin iltaa nauruumme, silti hänen illan lopuksi esittämänsä Raparperitaivas oli vielä tyypittelyä pidemmällä: hienostuneen pienieleinen, musikaalinen ja kaunis tulkinta luonnonsuojelun ylistykseksi  ”
ja se taivas on sun ja mun piilopaikka yhteinen” soi vieläkin korvissamme esittäjäjoukon loppulaulun kertosäkeen vahvuudella.
 
 
Lahden kansanopiston teatterilinja 2 on tänään lamasuomalaisen yhteiskuntatilanteen hermolla. Kansanopistolaiset aloittavat rohkeasti ja täysillä älykkään huumorin, sopivan liioitellun tyypittelygallerian, ratkihauskan, tulkintakypsän yhteisensemblen voimalla Leevi&The Leavingsin musiikin kunn
ianpalautuksen Suomeen. Voi että meillä oli hauskaa, naurun kyyneleet silmissä! Että he osasivat laulaa ja tulkita kaiken niin kutkuttavan hirtehisesti ja kiitos heille, että tuo valloittava ilmaisukokonaisuus sai vielä meidät lankeamaan loveen: kuuntelemaan viisaita, maukkaita tekstejä ja huumaantumaan omalaatuisten rytmien ja yksinkertaistettujen sävelkulkujen mielikuvitusmaailmoihin. 
 

 
  http://lahenuutisia.net/blog/3144032/sen-synty
/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/3068517/hyvasti-ubut/
 

http://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6sta_Sundqvist