Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
ESS:n Katu -liite koulukäytössä
Etelä-Suomen Sanomien tiedonvälittäjätehtävä on keskeinen: mitä tässä ESS - lehdessä kirjoitetaan, on melkein totta täällä Päijät-Hämeeksi itseään vielä kutsuvassa maakunnassa.
Useat vuodatusteni lukijat ovat pohtineet sananvapauden toteutumista tässä meille kaikille lahtelaisille rakkaassa lehdessä. Seuraavassa näiden pohdintojen herättämiä ajatuksia.
Heikki Hakala
Päätoimittaja Heikki Hakala on moderni, osuvimmillaan lähes humaani persoonallisuus, taitava kirjoittaja. Monissa ajatuksissaan ja luonnehdinnoissaan Esalais – palstalla hän pistää lukijansa pohtimaan ajankohtaisia asioita, toisinaan käynnistää teksteillään jopa lukemaan lehden pääkirjoituksia. Heikki Hakala on miellyttävä myös ihan livenä organisoidessaan osaavasti monia lahtelaisia yleisökeskusteluja. Taannoisissa arvokeskusteluissa sekä viimekertaisessa Huippuyhteiskunta ja sen luuserit - tapahtumassa Ristinkirkossa hän johdattelijana osoitti esimerkillisesti journalistin osallistumista yhteiskuntakeskusteluun.
Hänen paneutumisensa ja osallisuutensa mm. Vesijärvemme kunnostamisen käynnistävään vapaaehtoisjoukkoon on poikkeuksellisen ryhdikästä, oman persoonan altista peliinlaittamista. Jopa henkilökohtaiset tunteensa hän välittää lukijoiden hämmästeltäväksi: esimerkkinä viimesyksyinen ylitunteikas juttu veteraani Mauno Uusitalon siunaustilaisuudesta, monipalstainen kuva-, arkku- ja surukavalkadi.
Heikki Hakala on siis mies paikallaan?
.
Vapaan tiedonvälityksen lahtelaisia kompastuskiviä
Omakehu ei haise omaan nenään

ESS:n uusi kulttuuripalkinto
Etelä-Suomen Sanomien kulttuurisivuilla 13.2.2008 Taina Salakka -Kontunen kertoi näyttävästi lehden perustamasta kulttuuripalkinnosta, Akusti –palkinnosta, johon kuuluu Akusti-patsaan lisäksi 3000 euron setelitukko. Palkinnon perusteluissa sanotaan mm. "Palkinnolla halutaan motivoida päijäthämäläisen kulttuurielämän uudistajia. Myöntämisen peruste on, että palkittava on tuonut vuoden aikana jollakin tärkeällä tavalla uutta kulttuurin kentälle tai muuten merkittävästi edistänyt päijäthämäläistä kulttuurielämää, hyvässä hengessä ja hyvää tapaa noudattaen." Palkintoraadin muodostaa lehden kulttuuritoimitus. Hyvä juttu, ajattelimme.
Samaisessa jutussa sitten palkintoa perusteli useaan otteeseen vielä lehden kustantajan Esan Kirjapaino Oy:n toimitusjohtaja Jukka Ottela. Hyvä, rahahanakin on auki, jatkoimme hyväksyntäämme.
Kun sitten seuraavanakin päivänä sama ESS -lehtemme vielä pääkirjoituksessaan kehui laajasti omaa kulttuuripalkintoaan, tuo usein näkymättömänä ilmenevä itsekehu alkoi jo haista. Vähempikin olisi riittänyt.
Olen viimeisen vuoden aikana useaan otteeseen epäillyt silmiäni tästä ESS:n itsekehusta. Esimerkkejä on kuitenkin liian monta: yksi räikeimmistä 18.1. Vierailija – palstalle toistuvasti kirjoittavan Alli Kantolan juttu, jossa hän vertailee ESS:n paremmuutta Helsingin Sanomiin. Mautonta ja selvää paikallismedian nuolemista, läpinäkyvän ellottavaa, eikä edes tutkitusti totta.
Tärkeitä mielipiteitä vain valituilla

Kansanedustaja Ilkka Viljanen kirjottaa tämän päivän ESS:n sivulla 13 Menestyvä yritys työllistää mm.:
"Itse asiassa samat henkilöt jotka nyt syyttivät hallitusta, ovat arkistojen mukaan olleet tukemassa vastaavissa tilanteissa hallituksen omistajapolitiikkaa.Tällainen toiminta on omiaan romuttamaan politiikan uskottavuutta."
Monissa ESS -lehden mielipideosaston julkaistuissa kirjoituksissa vähäiset kansanedustajamme saavat juttunsa miltei monopolimaisesti aina viikonloppuisin näyttävimmälle paikalle, vaikkei jutuissa olisi asiaa kuin hitunen tai vielä useammin edes päätä saati häntää. Niin tänäänkin kun kotoinen kansanedustajamme toisten laatimalla kirjoituksellaan viisastelee itsensä sanakäänteissään täysin pussiin. Monien tavallisten kansalaisten mielipiteet jäävät julkaisematta tai niiden julkaisuajankohtaa vetkutellaan sekä siirretään arkipäiviin. Mitähän varten tällaista valikoivaa hyvää tapaa noudatetaan ESS:n toimituksessa?
Taustayhteisöt sananvapauden sensoreina
Lahden yhteiskoulu Vapaamuurarien tunnus
Etelä-Suomen Sanomien jatkuvan ylisteinen kirjoittelu esimerkiksi Lahden yhteiskoulun asioista selittyy vähintään kahdella liitännäiskytköksellä. Enemmistö Lahden yhteiskoulun säätiön miehistä on päätoimittajan kaltaisesti vapaamuurareita: sinänsä muurarius heidän keskeisenä nimittäjänään voi olla hyvinkin yhdistävää ja tuloksekastakin. Kun vielä Yhteiskoulun säätiön varapuheenjohtaja on ESS –kirjapainon toimitusjohtaja, sananvapauden, ehkä totuudenkin kannalta tiedonvälityksen puolueettomuus jää lukijan hyvän tahdon varaan.
Koulutusta Lahden Hennalassa
Sama koskee mielipidekirjoituksia maanpuolustuksesta, Suomen puolustusvoimista, siviilipalveluksesta: melko usein vierailijapalstallakin niistä kirjoittaa edelläkuvatun etuoikeutettujen ryhmän jäsen.

Greenpeace Helsingin Senaatintorilla
Kenen etuja ajaa rauhanomaisten, uuden sukupolven elämänarvojen uudelleenarviointiliikkeiden - kuten esimerkiksi Greenpeacen - vaikuttavista kampanjoista lehdessä näkyvät kovin vähäiset palstamillimetrimäärät tai suorastaan vähättelykirjoitukset?
Lopuksi liitän median oman sananvapautta valvovan, kohta neljännesvuosisadan ikäisen vahtikoiran, Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) ohjeet jäsenilleen. Vaikka ne eivät lakisäädöksiä olekaan, niin vähintään kuitenkin moraalisia ja eettisiä periaatteita, joita me tavalliset eläjät toivoisimme mediamme kunnioittavan.
Liite: JSN:n ohjeet toimittajille
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.