Kirjailijakokous%20yleis%C3%B6.jpg

 

Lahden kansainvälinen 29. kirjailijakokous avautui perinteisesti kirjailijoiden alustuksin ja yleisökeskusteluin. Kirjailijan luonto on tämän vuoden 2019 kokouksen teemana.

 

 

Joka toinen vuosi järjestettävän kulttuuritapahtuman perinteet alkoivat 1963 Mukkulan kuuluisten tammien alla. Sittemmin sen järjestämispaikat ovat vaihdelleet - viimeksi istuin ulkosalla kuuntelemassa kirjailijoita Messilän hiihtokeskuksen pihalle pystytetyssä suuressa teltassa. Kuuntelijalle tilaisuudessa on aina ollut saatavilla tulkkausaparaatit korviin, joten miltei kaikesta saa kielitaidoton, alkeellista englantia ymmärtävä yleisökin selvän. Kansainvälisyyden ja päivien jatkumisen takaavat päivien järjestelyt: kirjailijakutsut ympäri maanosien sekä järjestäjäorganisaatio ja kolmikantainen rahoitus: Eino Leinon seura, Lahden kaupunki ja Taiteen edistämiskeskus Taike.

 

Istuin eilen avajaistilaisuudessa. Sali oli sopivan kulttuuritahtoisesti miltei joka istuimeltaan kansoitettu - kulttuurikaupunki Lahti siis. Tosin samaan aikaan järjestettävillä kaupallisilla Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla tungeksi sadoittain kansaa Teatteriaukion täydeltä. Epäselvyys Lahdelle harvinaisen kahden samanaikaisen kansainvälisen kulttuuritapahtuman - Kirjailijakokouksen ja Runomaratonin - yhtäaikaisuudesta oli myös hämmentänyt monia paikallisia kulttuurikansalaisia.

 

Lahden kirjailijakokouksen traditioita on yhä voimissaan - Lahden vanhan kansanopiston perinteikkäässä salissa. Yksi on yleisölle vapaa pääsy tilaisuuksiin ja toinen tapahtuman pääasiallinen muoto: kirjailijat ympäri maailman puhuvat alustuksissaan omasta työstään ja suomalaiskansainvälinen yleisö kuuntelee sekä hieman pyrkii keskustelemaan. Kenties selkein ero edellisiin kokouksiin on Suomen komeimman suven kansainvälisen ihanuuden sulkeminen nyt ensikertaa sisätiloihin - tosin sympaattisiin sellaisiin. Yksi kuuluisimmista päivien traditioista myös jatkuu, Konserttitalossa (Felix Krohn -sali) pidettävä kansainvälinen runoilta tänään klo 18.00 kokouksen päätteeksi.

 

Kirjailijakokous%20%C3%A4%C3%A4.jpg

 

Avajaistilaisuuden kirjailijat ja keskustelun puheenjohtajat

 

Kuuntelin pari alustusta, joista pistin muutaman ajatuksen korvanipukoihini:

 

 

 

Kirjailijakokous%20%C3%B6cjpg.jpg

 

Japanilaisen runoilijan, suomen ja japanin kielen sanojen humoristiherkuttelija Keijiro Sugan tapa tehdä runoja on käveleminen ja oma platonilainen alkuainekäsitys maailmasta, joka koostuu neljästä käsitteestä - maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä. Hän kertoi synnyttävänsä teoksensa pääasiassa kävellen luonnossa ja löytää sieltä kielikuvansa, vertauksensa ja oman tyylinsä.

 

Alustus herätti jo pientä keskustelua. Miten kirjailijat oikein kirjoittavat, istuen, kävellen, kirjoittaako joku seisten? Havainnollisin puheenvuoron käyttäjä näytti kuulijoille eteen oikein kävellen jaloillaan demonstroiden, miten runojalat syntyvät.

 

 

 

Kirjailijakokous%20%C3%B6b.jpg

 

Kanadalaisen Rachel Rosen sympaattinen alustus toi esiin kirjoittajalle ja ihmiselle yleensä yhteisöelämään kuuluvan, usein unohtuvan kuuntelemisen taidon. Onko se taito ihmiseltä todella unohtunut, ainakin se vähintäänkin on taantunut. Kuuntelemalla toista ihmistä sekä kuuntelemalla ja kokemalla luontoa rakennamme oikeaa totuutta, omaa yhteistä maailmamme, omaa mielikuvitustamme, minäämme ihmisinä ja kirjailijoina.

 

 

 

Anni%20Kyt%C3%B6m%C3%A4ki.jpg

 

Anni Kytömäen alustus seikkaili monimutkaisesti koukeroiden luonnossa ja kirjailija totesikin häntä luonnehdittavan luontokirjailijaksi. Metsä on Kytömäen tapa löytää hiljaisuus, rauha ja keskittyminen kirjoittaa. Metsästä hän saa myös aiheensa ja inspiraationsa. Mielenkiintoisesti hän nivoi alustuksensa edellisiin. Hän kertoi käyneensä elämässään neljässä miljoonakaupungissa, kolme niistä Venäjällä, yksi Euroopan lännessä. Kaikissa niissä hän sai seikkailla rauhassa, kenenkään häiritsemättä, unohdettuna mitättömyytenä miljoonien muiden joukossa. Metsä tai miljoonakaupunki - kirjoittajalle yhtäläiset miljööt löytää vapaus ja yksilöllinen rauha kirjoittaa. Kirjailijan luonto on hänen sisimpänsä.

 

https://www.liwre.fi/

 

Lis%C3%A4liite.jpg