Oletko koskaan käynyt Petroskoissa, Teatteri Vanha Jukon käsiohjelma kysyy. Vastaan: Olen vuonna 1976 ja tutustunut viikon ajan kaupungin koulu- ja taide-elämään, erityisesti Petroskoin suomalaiseen teatteriin, sen esityksiin ja henkilökuntaan - valtion nimi oli Neuvostoliitto. Tämän vuoden helmikuussa pieni suomalaisryhmä näki Petroskoi-nimisen näytelmän, teatterien Vanha Juko, Telakka ja Rakvere Teater yhteistyönä toteutetun esityksen, Rakveren teatterin pienellä näyttämöllä - valtion nimi oli Viro. Eilen illalla kävin kolmannen kerran Petroskoissa, kun sama teatteriesitys sai lahtelaisensi-iltansa Lahden kaupungintetterin ahtaalla Aino-näyttämöllä: seurasimme täydessä, hapettomassa ja kuumassa katsomossa esityksen - itse tuskaa ja hikeä mutta myös teatterihuumaa pursuen.

Petroskoi

Teksti Jussi Sorjanen  Ohjaus, dramaturgia ja koreografia  Ari Numminen  Apulaisohjaus ja dramaturgia  Jussi Sorjanen  Valosuunnittelu  Katja Muttilainen  Pukusuunnittelu Tiina Helin   Musiikki Antti Raekallio

Petroskoi-normal.jpg

Näyttelijät  Mait Joorits (Rakvere), Jussi-Pekka Parviainen (Näty), Minja Koski (Juko), Petri Mäkipää (Telakka), Kaisa Sarkkinen (Telakka)       Kuva Kai G. Baer

Petroskoin alun viipyilevässä sinfoniaalisessa hämäryydessä, rekvisiitassa ja lavasteissa elävät muinainen uhrikalmisto pääkalloineen, uhritulineen ja uhriaterioineen, erottuvat kymmenet ristiarsenaalit aikakausien uskomusten mukaan hakaristeihin, lenin-päihin saakka. Menneisyyden kansantavat ja hartaus, ylinnä ortodoksisuus, ankkuroivat meidät perinteisiimme suomalais-ugrilaisen itkulaulun ja karjalaisen kaihon kaipuun soidessa teoksen sävelissä.

Äkkiä kaikki tuo menneisyyteen ja juuriimme ankkuroiva perinteemme hävitetään, revitään, lakaistaan pois, tehdään tarkoituksettomaksi. Vielä hetken siellä täällä helähtää kansanlaulu, nyt rinnallaan jo iskelmä. Pian korvissamme vuorottelevat niin balalaikkainen slaavilaisuus kera helistinlusikkain ja kumisevasti vispaavien rumpujen kuin rävähtää hevirock hurjaan liikuntaan korvamme melulla huumaten. Näin aikakaudet limittyvät, sekoittuvat, häviävät tarkoituksettomiksi. Viitekehyksemme muuttuvat, ahmimme korvin ja silmin tapahtuneen ja tapahtumien symboliikkaa esityksen ärsykkeiden runsaudesta kukin ajatuskykymme mukaan. Jääkö tässä myllerryksessä mitään pysyvää jäljelle. 

Ihmiset - heihin hetkessä ihastumme, sillä nämä Petroskoin ihmiset ovat vilpittömän eläviä, aitoja ja ajattelevia, energisiä, leikkiviä homo sapiens -täydellisyyksiä tai -mitättömyyksiä, täynnä elämää ja tätä päivää - lihaa ja verta, itkevää ja nauravaa, tuntevaa inhimillisyyttä tulvillaan. Juuri heissä on esityksen mukaansatempaavin voima - kas heille on annettu taito kertoa ja värittää elämäntarinaansa kehon kielellä. Ryhdin muutos, pään asennon merkitsevyys, katsekontakti, ilmeen pieni sävy, huumori - koko esityksen kattava tanssillinen vire välittyy tunteiden vyörynä, huumaa meidät esittäjiensä persoonallisuudella ja vahvalla yhteisilmaisuvoimalla. Ohjauksen ja dramaturgian, teatteriestetiikan mukana vauhti, voima ja väkevä inhimillisyys ovat käsinkosketeltavan läsnä teoksen jokaisessa kohtauksessa. Näyttelijätyö on kauttaaltaan hurmaavan heittäytyvää: hauskuus, riehakkuus, vapaus ja hallittu yhteismeno tarttuvat ja vievät mukaan.

Aino-näyttämön teatteriversiosta välittyy korostetusti teoksen suomalais-ugrilainen kansanlaulun eetos ja näyttelijöiden suurenmoinen uhrautuvuus, mutta teatteritilan ahtaudessa supistuu liikekielen avartava ja raikastava, kaikkipuhdistava voima sekä piilottuu lattiatason tapahtumien seurattavuus kanssakatsojien päiden taakse.

Teos on silti komea näyte teatterin uudesta tulemisesta, sen voimasta kertoa ja vaikuttaa, sen tekijöiden taidosta uskaltaa heittäytyä ja sanoa rohkeasti. Petroskoi, väliin seestyneen satuttava ja vielä useammin ihmismielten räjähtelevä, lapsenuskoisen lämmin, leikkivän hauska ja tanssiva musiikillinen kokonaisuus, karnevalisoi raikkaasti kansojen katkeria menneisyyksiä, puhdistautuu ja näyttää pienen ihmisen tulevaisuuden uutena kirkastuvana mahdollisuutena. Petroskoi on uutta luovaa tämän päivän teatteria.

Arvio on tehty esityksestä 22.2.2014 Rakveren teatterissa ja muotoiltu lahtelaisensi-illasta  26.8.2014 saadun teatterielämyksen mukaiseksi.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/02/elama-on-petroskoi

 

Arviot teatteriyhteistyön trilogian muista osista:

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/02/kookin-onnistuneempi-kielikeitos

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/09/kullervot-ja-heidan-aitinsa

Esitykset Lahden kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä: http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/97/petroskoi