Poiintoja%20P%C3%A4ij%C3%A4tH%C3%A4meest

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuoden 2015 julkaisu Poimintoja Päijät-Hämeestä valottaa poikkeuksellisen monipuolisesti maakuntamme kaikkinaisen kulttuurin yleispätevyyttä sekä nyt myös nurkkakohtaista omalaatuisuutta. Vaikka Päijät-Häme maakuntamme virallisena hallinnollisena alueena koskettaa meitä maakuntalaisia selkeimmin vain maankäyttö- ja rakennuslain velvoittavina säädöksinä sekä erilaisten rahastojen vuosittaisin kulttuuritunnustuksin, alueen menneisyyden piirteiden, elinkeinojen ja kulttuuri-ilmiöiden moninaisuus ovat sittenkin niin muuttuvia ja uusiutuvia suureita, että tutkimusseuran julkaisu pystyy aina yllättään ja hämmästyttämään tuoreilla näkökulmillaan.

 

Julkaisun sisältöpoiminnassa viehättää tälläkertaa yllätyksellinen sattumanvaraisuus, sieniretkimäisyys, joka lähes onnistuneesti on tänä vuonna edellisten vuosien Lahti-keskeisyyden miltei kiertänyt ja löytänyt mielenkiintoiset artikkelikohteensa maakunnan laidoilta. Hämmästelen kookkaiden kuntien kuten Kärkölän, Orimattilan (Artjärveä lukuunottamatta) ja varsinkin Heinolan alueiden sivuuttamista tällä maakunnan aiheherkkujen poimintaretkellä.

 

Valtakunnallisuus ja yleispätevyys on tämänkin teoksen kirjoitusten vankka perusajatus ja tutkivan tieteen laatutae.

Matti Verta luo laajemmallekin suomalaisvesistöihin soveltuvat johtopäätöksensä katsauksessaan Päijänteen puhdistuneesta vesiekologiasta, säännöstelystä ja uusien myrkkyjen uhasta. Myös Matti Oijalan Nastolan ja Asikkalan vartiomäkiä kuvaava artikkeli karttoineen tuo mielenkiintoisia näkökulmia koko Suomen kansan vihollistorjuntaan usean vuosituhannen takaa ja Antti Hovin asiantuntevan selkeät johtopäätökset maakuntamme ketojen kasviesiintymistä on yleispätevän kiinnostavaa, tutkimuksin, vuosikymmentilastojen ja kuvien avulla meille todistelevaa, maallikoillekin avautuvaa tiedettä parhaimmillaan.

Sysmä ja Asikkala, pääkaupunkiseudulta tulevien tuhansien kesäasukkaiden paratiisikunnat, esitellään ylivertaisen kiehtovasti julkaisussa mitä moninaisimmilla, kiinnostavasti ulkopuolisellekin avautuvilla, asiantuntevilla luonnehdinnoillaan.

Valtakunnallinen esimerkillisyys leimaa kyllä myös Tapio Mattlarin laajaa katsausta Hartolan Harjun tilan luomuisesta perinnemaisemasta ja sen ainutlaatuisista toimintaperiaatteista, mutta julkaisussa sen näin kuukausittaisen, miltei päiväkohtaisen yksityiskohtainen erittely toimintoineen olisi paremmin selkiytynyt internetlinkin muodossa tilan kotisivulta.

Valtakunnallisesti esimerkiksi ja käytännön ohjeeksi soveltuvia ovat teoksen lopussa olevat kaksi lyhyttä artikkelia. Merja Taavilan kirjoitus yhteisen internet-kotiseututietopankin Päijät-Häme-wikin käyttömahdollisuuksista, ohjeista sekä tietopankin yhteystiedoista ja Jukka-Pekka Teiton artikkeli Artjärven kolmesta harrastajille tarkoitetusta  Ursan tähtitornista pelkin kuvin asia valaisten - tosin paljon enemmän ja laajemmin olisimme aiheesta halunneet lukea innostuaksemme.

 

 

Ylivertainen Sysmä

 

Euroopan%20suurin%20IMG_8131.jpg

Euroopan suurin tilaelementtikoulu aloitti Sysmässä tänä syksynä.                                                         Kuva Heikki Helin

 

Lukija voi vain ihmetellä tämän teoksen artikkeleista Sysmää: menneen aikakauden pohjalle perustuvaa, päivänpoltteisen arkielämän hienosti toimivaa, yhtäaikaa kulttuurisesti sekä palvelullisesti hyvätasoista kuntaa. 

Heikki Helin luo perusteellisen ja kiinnostavan katsauksen siitä, miten koko maakunnan pienimmällä veroäyrillä saadaan kunta palveluineen toimimaan esimerkillisesti, esimerkkinä kaikille maakuntamme kunnille. Suuret kunnat - kuten Lahti - olisivat voineet ottaa tästä sysmäläisihmeestä esimerkkiä, vaan ei, vaikka Helin on asiasta ESS-valtalehdessä jo monesti kirjoittanut. Kehitysyhtiön turhuus, pankkien säilyminen ja voimistuminen, konsulttikriittisyys ja miltei kaikki yhteiskunnan palvelut on Sysmässä hämmästyttävän selkeästi ja edullisesti ajateltu ja toteutettu.

Juuri kuluvana syksynä 2015 on mm. aloitettu koulutyö Euroopan suurimmassa upouudessa tilaelementtikoulussa, joka on esimerkki ulkoistamisen erinomaisuudesta: koulukiinteistön rakentaja on sen omistaja ja kunta on määräajaksi sitoutunut vuokraamaan sen tilat. Kunta siis tietää kaiken sentilleen kiinteistökuluistaan vuokra-ajaksi eikä kuntalaisten tarvitse rahoittaa esimerkiksi Lahden kaltaista homeen ja heikon kiinteistöhoidon aiheuttamaa satojen miljoonien kiinteistöhävikkiä, ja lapset saavat opiskella terveissä koulutiloissa.

Kulttuuri kaikkineen on Sysmässä valtakunnallisesti maakuntamme ykköspitäjä Kertun kirjakyläpäivineen, suvisoittoineen, kesäteattereineen, harmonikkamuseoineen, nuorisoseuravetoisine tapahtumineen jne. Eikä valtionosuudet kunnan mihinkään toimiin ole pienimmästä päästä: Sysmässä on siis ollut ja on virkamiehiä, jotka hallitsevat asiat ja prosenttilaskut, sillä lainarahaa kuntalaista kohden on vähiten koko laajassa maakunnassamme, alle 300 euroa!

Heikki Helin antaa artikkelissaan oman valmiiksi mietityn, hyvin perustellun, toteuttamiskelpoisen ehdotuksen maakuntamme vahvistumiselle ja kuntien säilymiselle: kaikki yhteisölliset tehtävät jaetaan näiden kahden organisaation kesken - suurimmat asiat koko maakunnalle, pienemmät kunnille. Toimintojen järjestämisvastuu ja verotusoikeus on molemmilla erikseen.

 

Heidi Andersson avaa usein salattua ja vaiettua tietoa maakuntamme alueen ruotsinkielisen väestön syntyvaiheista ja yhteiskunnallisesta asemasta vuosisatojen saatossa aina 1500-luvulta alkaen. Monet kartanot tunnetaan ruotsalaissukujen, useimmiten aateloitujen omistajiensa nimistä, kuten Stjernvall, Schildt ja Tandefelt.

Hauska anekdootti Uusikartanon omistajan Tandefelt-nimen synnystä: Sukunimen esi-isäksi luetaan ratsumestari Arvid, joka Breitenfeldin taistelussa 1631 menetti kolme hammasta ja pani vaakunaansa kolme hammasta ja otti nimekseen Tandefelt (tand=hammas, fält=kenttä).

Andersson kuvaa ruotsinkielen merkitystä niin sosiaalista asemaa nostavana, erittelevänä kuin myös yhdistävänä tekijänä Sysmässä ja sen kunnalliselämässä ja tekee aiheesta selventäviä linjauksia ja johtopäätöksiä.

 

Pauli Leimio, yksi tuhansista pääkaupunkiseudun Sysmän kesäasukkaista, kuvaa artikkelissaan, miten kunnassa pystytään omimaan siellä syntyneet suuret suomalaiset tyylillä ja tunteella kiinnostaviksi ja kaiken kansan koettavaksi. Tangolegenda Olavi Virran ympärille rakentui kymmenien yhdistysten ja satojen toimijoiden verkosto, saatiin aikaan patsashanke luvallisine varainkeräyksineen, patsas ja viimein komeat, kaksipäiväiset patsaanpaljastusjuhlallisuudet kaikenkansan nautinnoksi ja vahvistettiin Sysmän poika koko kansan suomalaisuusomistukseksi.

 

 

Asikkala - pieni ihme

 

Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat,

puiset rattaat, puiset rattaat

Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat, on niin huonoja kulkemaan.

Niin näin alamaata, ylämaata ei ollenkaan,

niin näin alamaata, ylämaata ei ollenkaan.

 

Anneli Mäkelä-Alitalo pohtii huumorilla, historiallisilla seudun tapahtumilla, kansatieteen ja kielikuvin tuon asikkalalaisuutta kuvaavan hokeman synnyn, vuosien saatossa ja eri tarkoitusperissä kansansuussa vääntyneet käytöt ja väännökset. Kirjoittaja luo laajan katsauksen Asikkala-sanaan, kunnan brändeihin ja päätyy lopulta kunnanpäättäjien kuntajakopäätöksestä huolimatta viisaaseen oman pienen kuntansa säilyttämiseen kuin myös toisenlaiseen, hätäiseen, tuhoisaan kulttuuriperintörakennuksen purkuratkaisuun. Molemmissa ääripäätöksissä olisi pöyhkeilevälle Lahdelle miettimistä.

 

Kaksi kirkkoa, kaksi kanavaa, pappi varas ja nimismies murhamies. Mikä se on?

 

Vanha sanonta avautuu kirjoituksessa arvoituksellisuudestaan tosiasioiksi, jotka perustellaan sanoman jokaisen yksityiskohdan tosiseikoin jopa henkilönimin valottaen. Artikkeli luo hienon vuosisatojen pituisen, taitavasti luonnehditun brändikatsauksen Asikkalasta kehityksen mukana.

 

Kulttuuriympäristö on yhteisön ja ihmisten muistin

ja identiteetin perusta. Siihen sisältyy merkittäviä

yhteiskunnallisia ja kulttuurisia arvoja.

 

Tapio Blåfield ja Liisa Tarjanne perehdyttävät meidät valaisevin esimerkein paikallisidentiteettiin, jolle vuosisatojen muovaama kulttuuriympäristö antaa vieläkin perusilmeensä ja arvonsa.

Asikkalan kirkonkylän Valtakunnallisesti arvokkaasti rakennettu kulttuuriympäristö ja tuohon perinneympäristöön kunnan omien ymmärtämättömien asiantuntijoiden ja päättäjien tekemä fiaskopäätös kunnan alkuajoista säilyneen, terveen vanhan rakennuksen purkamisesta on havainnollinen esimerkki siitä, mitä ei koskaan saa tehdä ja mitä ei olisi tullut tehtyä, jos olisi museoasiantuntijoilta pyydetty tietoa ja neuvoa. Artikkeli on hienosti esitetty, kerrottu ja kuvattu kaikille suomalaisille opiksi ja hyödyksi.

 

Kynä als.jpg

Vähäisiä kriittisiä havaintoja

Omalaatuisimpana lukuelämyksenä pidin Jouko Mattilan kirjoitusta nimistä ja seutujen nimistöistä. Hänen erämiesstatuksensa ajatteli Päijät-Hämeen nimistöä eränkävijän termistössä syntyneeksi. Kirjoittajan näkökulma sinänsä on tutkimisen arvoinen, mutta Mattilan johdatukset ja johtopäätökset ovat kyllä kaukana tieteestä, satua ja kovin katkonaista, luoksepääsemättömän omakohtaista fantasiaa.

Toisena harmittavana havaintona ovat painovirheet päässeet hyppimään sinne tänne julkaisun lehdille. Esimerkiksi upean seikkaperäinen, laaja, hieno Wiipurin Musiikkiopisto -artikkeli - minullekin sen oppilaana tuttu taidelaitos 1950-luvulta - suorastaan kylpee kymmenissä painovirheissään. Oikolukijat on ammattikunta, joita painokone karttaa, mutta heitä löytyisi vedosvaiheessa vapaaehtoistyöntekijöistä varmasti maakunnan joka kolkasta.

 

Tutkimuksen rajat tuntuvat seuran julkaisuissa venyvän vuosi vuodelta yhä laveammalle. Nytkin on aivan mielikuvituksesta ja omasta tunteesta syntynyt pari sinänsä mielenkiintoista kokemuksellista ja omatilityksellistä artikkelia. Kotiseudulliset seurojen tai harrastusten kuvaukset vuositilastoineen tuntuvat myös hieman nurkkakuntaisilta.Teos lähestyykin luonteeltaan reportaasi- ja lehtikirjoittelun luonnetta - ehkä meidän tavallisten lukijoiden onneksi.

Poimintoja Päijät-Hämeestä on aiheiltaan, kuvitukseltaan ja sisällöltään jälleen laadukas tietopaketti, monipuolinen vuosikatsaus - tällä kertaa siitä ihan oikeasta päijäthämäläisyydestä.

 

http://www.phtutkimusseura.fi/

 

Poimintoja Päijät-Hämeestä
Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2015. Toimittaneet: Matti Oijala, Jukka Oksa, Saara Hakaste ja Ossi Nurmela. Ulkoasu: Katriina Pakarinen. ISBN 978-951-96338-6-2, 132 s. Hinta 25€ Lisätietoja