Asiantuntijoiden väärä järjestys

Suomen koululaitoksen parhaat asiantuntijat ovat ne vanhemmat, joiden lapset ovat parhaillaan opintiellä. Vanhemmat ovat asiantuntijoita, joilla on todella mielenkiinto selvittää ja pyrkiä ennakoimaan oman kasvatettavansa hyvä ja turvattu tulevaisuus. Näiden asiantuntijoiden puutteellisuus ilmenee vain siinä, että omien lasten suoritettua oppivelvollisuutensa ja päästyä jatko-opintoputkiin, heidän asiantunteva mielenkiintonsa hiipuu. Suomalainen koululaitosjärjestelmä on viimeisten parin vuosikymmenen aikana vähin erin lakaissut tuon asiantuntijuuden maton alle: koulujen johtokunnat vanhempainedustajineen on lakkautettu.

Asiantuntijat päiväperhoista

Suomalainen demokratia ajattelee, että sivistys ja koulutusasiantuntijat löytyvät maan korkeimmilta poliittisilta valtaistuimilta. Niinpä korkein asiantuntija on valtiojärjestelmän opetusministeri ja hänen lähin neuvonantajansa opetushallituksen pääjohtaja. Minkälaiset henkilöt tällä hetkellä ovat näissä tehtävissä?

Opetusministerinä on nuori Henna Virkkkunen, edustavan ja sympaattisen näköinen ministeri. Hänen avunsa on ollut ministeriaikanaan ryhtyä toimeen  – liiankin moneen - innostuneesti. Ja puute: hän ei ole jaksanut ottaa innostuksensa kohteista selvää, vaan on tarjonnut kovin keskeneräisinä päätöksiä toimeenpantaviksi. Yksi näistä on tuntijakokysymys, jossa Virkkunen on heikoin perustein pyrkinyt vaihtamaan oppiaineitten painotusta. Valinnaisuus sinänsä on suomalaisessa koululaitoksessa täysin lapsenkengissä: toinen Virkkusen teema onkin ollut kouluyksikköjen koon kasvattaminen valinnaisaineiden lisäämiseen vedoten – sitäkään hän ei ole pystynyt perustelemaan muulla kuin eurojen säästösyillä. Omasta koulutyökokemuksestani tiedän, ettei valinnaisainemäärään käytännön koulutyössä vaikuta lainkaan koulun koko.

Opetushallituksen pääjohtajana kolme vuotta harjoitellut Timo Lankinen on ympäripyöreän kesy, mitäänsanomaton asiantuntija, josta ei tunnu olevan ministerin neuvojaksi. Hänen aikanaan opetushallitus on antanut sivutolkulla vain julkilausumia, perustanut kymmenittäin erilaisia valtiorahoitteisia määräaikaisia projekteja, joiden tulokset vaikuttavat jos vaikuttavat. Jämäkkyys ja kantaaottava asiantuntemus ovat Lankisen toimista kaukana.

Todelliset asiantuntijat saavat puhua – heitä ei kuunnella

Kaikilla yhteiskunnan aloilla on myös koulutetut asiantuntijansa, opetuksen alalla koulutetaan ihmisistä opetuksen asiantuntijoita, opettajia. Opettajain ammatteihin Suomessa kouluttavat opetttajainvalmistuslaitokset ja yliopistot sekä korkeakoulut ovat maailman mittapuussa korkeatasoisia. Niiden suurin puute on lähinnä lainsäädännöllinen: koulutuksen jatkamisvelvoitteen puute koulutettujen koko työuran ajan. Sen tähden monet opettajat jäävät ajasta ja varsinkin nuorisosta auttamattomasti jälkeen.

Ja on vain muutama todellinen asiantuntija – kuten kasvatustieteen professori Eira Korpinen  ja lahjakkuustutkija, professori Kari Uusikylä – jotka osaavat kansantajuisesti viestiä, mitä opettaminen on. Mutta mitäpä heidän puheistaan.

Vaalien neljä vuotta antama valtuutus on maanlaajuisesti taas vaihtumassa: tuleva puoluejako kevään eduskuntavaaleissa muuttaa jälleen Suomen koulupolitiikan suunnat.

Lahden koululaitos

Lassi Kilponen on Lahden tuore kouluasiain päällikkö. Häneltä odotetaan uusia tekoja kaupunkimme koulutoimen yllättävän monen ongelmasolmun avaamiseksi. Kilponen on jo paiskannutkin pöydälle mm. kuluvan koulutyövuoden epäonnistuneet loma-ajat ja kysyy vanhemmilta heidän kantaansa koulujen ensivuoden loma-ajoiksi.

Kunnallisvaaleihin on vielä aikaa. Kunnissa pyritään kuuliaisen epätoivoisesti räpistelemaan opetusministeriön ja opetushallituksen ultimaatumeiden kanssa: nuo ohjeet ovat epämääräisiä eikä niissä tunnu erilaiset kunnat saavan tasavertaista kohtelua. Lakia aiotaan muuttaa, mutta sen tuleva sanamuoto antaa hälyttävän monia erilaisia tulkintavariaatioita.

Siksi kuntien kouluviranomaisten on otettava uusi suunta ja nopeasti.

Vanhempien osuus koulujärjestelmään on palautettava luontevaksi ja nopeasti myös päätösvaltaiseksi. Ei riitä, että Lahden sivistyslautakunnassa on pari lasten vanhemmiksi soveltuvassa iässä olevaa poliittista vaikuttajaa, vaan jokaiselle kouluyksikölle on saatava oma, vanhemmista ja oppilaista koostuva toimiva johtokunta ja sille mahdollisuus vaikuttaa, painostaa ja toimia.

Ensityönä täysi sammakko

Palveluverkkotyöryhmän puheenjohtaja Juha Rostedt

Lahden kaupungin palveluverkkoja puntaroiva poliitikkojen ja virkamiesten muodostama yhteistyöryhmä asetettiin työhönsä 21.6.2010. Kaupunginhallituksen nimeämän ryhmän tehtävänä on linjata koulu-, päiväkoti- ja kirjastoverkot ja samalla suunnitella monipalvelupisteitä.

Lahden Lyseo

Salpausselän koulu

Ensimmäisenä syksyn sammakkonaan työryhmä osoitti kyllä täyttä koulutyön asiantuntemattomuutta. Se julkaisi lehdistölle kannanottonaan Lahden koulurakenteista, että muuttamalla Lahden Lyseon yläkoulu ja lukio pelkäksi Lyseon suurlukioksi sekä Salpausselän urheilupainotteinen yläkoulu ja urheilulukio pelkäksi Salpausselän yläkouluksi toteutetaan lähikouluperiaatetta. Kovin oudot lähikoulut on syntymässä Lahteen! Mitähän työryhmä tarkoittaa lukion lähikouluperiaatteella? Kaupunginosalukiothan kaupunki on jo lakkauttanut.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2384211/koulun-tarkoitus-unohtunut/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2543124/lahden-kouluverkkoon-uudet-punojat/

Oikea suunta äkkiä

Lahden päättäjien kannattaa miettiä juuri päinvastoin - kouluyksiköittensä pienentämistä. Vain sopivan pienissä yksiköissä lahjakkaat ja rajallisesti lahjakkaat pystytään päivittäin havainnoimaan ja huomioimaan. Asiantuntijoiden mielipiteitäkin voi kysyä, ne eivät edes maksa mitään.

Koulusuuruushulluus vaivaa lahtelaista päätäntäkoneistoa – ja tuhoaa jo nyt liian monen koulusuoriutumisen lopullisesti.

Lahdessa toimii kaikkien koulujen vanhempainyhdistysten kokoavana yhteenliittymänä Lahden Seudun Vanhemmat ry  (LASEVA).

Läheskään kaikilla Lahden kouluilla ei tosin vieläkään ole omia, rekisteröityjä vanhempainyhdistyksiä.

Lahden kunnallispolitiikka antaa tämänkaltaisille, vapaaehtoistyöhön perustuville yhdistyksille vähättelevän kolmannen sektorin aseman: niiltä edellytetään aktiivisia toimia kouluelämän hyväksi, mutta toimintaa ei kuitenkaan taloudellisesti tueta.