Lauluillan%20kansi4.jpg

"Oi  rakkaus "                                                                                          "Tumma mies"

Lahden kansanopiston teatteriopiskelijoiden lauluilta opiskelun ensimmäisenä keväänä on aina sykähdyttävä uusien persoonallisuuksien sympatiaa täynnä soiva kavalkadi. Kun varsinaisissa opiskeluvuoden teatteriproduktioissa on pääpaino ollut ajattelun yhteisilmaisullisella, näyttämöllisellä, liikunnallisella ja musiikillisellakin tuloksella, nyt ensi kertaa saamme kokea, mitä herkullisimpia, monitaitoisimpia, monitasoisimpia yksilösuorituksia, todellisia persoonallisuuksia, joille kaikille on annettu laulaen kertoa tarinoita ja runoja - synnynnäisestä sävelkorvasta, perinteisestä laulutaidosta riippumatta.

Tältä osalta jälleen kansanopiston teatterikoulutuksen tulokset tuntuivat onnistuneilta, paljastavilta ja rohkeudessa, eläytymisessä ja yksilöllisessä tulkintaotteessa jokaisen esiintyjän osalta omasta itsestään pulppuavalta työprosessilta.

 

Illan kokonaisuus hieman ontui toispuoleisena alkupuolen draamallisesti melko hillityllä ja vähäisellä tulkintakirjolla, puuduttikin tulkintojensa samankaltaisuudella ja lauluvolyymin niukkuudella, mutta vastapainoksi vakuutti taiteilijoittensa eläytymisellä, persoonallisella tulkintaominaisuutensa ja esittäjänsä kokonaisvireen jäljittelemättömällä herkkyydellä.

 

 

"Tää ilta on viimeinen, tiedän sen, siksi laulaa tahdon" - aloitti teatteriseurue esityksensä lämpimällä hymyllä ja kaihoisalla tunnelmalla. Kenties aloituslauluun liittyi myös ohjaajien Inge-Maarit Rautiaisen ja Ari Niskasen hyvästijättö juuri näillä kevään viimeisillä konserteilla koko pitkäaikaiselle työrupeamalleen opiston korvaamattomina laulu- ja musiikkipedagogeina. 

Jätän seuraavista luonnehdinnoistani pois vielä etsinnässä olevat sävelpuhtaudet, rytmivarmuuden ja yritän nähdä aitouden esitysten vaikuttavimpana kriteerinä - senkin oman jo kovin pinttyneen sielunseulani lävitse.

 

Kev%C3%A4tkonsertti%20a.jpg

 

Lähes puolisataa vuotta vanhan tunnelmallisen (Zambrini-Cini) hitin ”La Bambolan” väkevähehkuiseen tunnelmaan sopi Henrietta Macrin sensuellin tumma ääniväri, Henna Heikkilän kirkkaan kaunis ja kantava ääni kertovassa (Melasniemi/Kokkonen) ”Näin minä vihellän matkallani-laulussa sai esityskokonaisuuden soimaan koruttoman ehyenä ja laulelmallisena. Inka Maijalan vaikuttava (Samuli Putro) elämäntarinoiden tilityslaulu ”Mitäpä jostodisti, miten ohut, kaunis, hiljainen ja musikaalinen ääni sopii vakavan tarinan kerrontaan sinetöimään tulkinnan vaikuttavaksi yhdessä syvällisesti ajatellun esitys-analyysin ratkaisun kanssa. Hectoria (Tikka/Haavisto) ”Kanssasi on niin hyvä ollaei voisi laulukvintetti enää hiljaisemmin, kuin henkeä pidätellen hellemmin tulkita, varsinkin poikien tunteikkaan soolon ja tyttöjen kauniin taustaäänen soidessa miltei kuiskaten salissa: tuskin kaikkea edes kuulin, mutta silti vaikutuin! Eppu Normaalin kolmenkymmenen vuoden takaisen ”Pimeyden tangon”  vetäisi Kasperi Hulkkonen omatyylisen agressiivisesti puhtaalla, kaikuvalla pitkälegaattoisella äänikomeudellaan.

Illan ehyimpien ja laulajainstrumentiltaan taitavimpien yksilösuoritusten joukkoon ehti ensinnä (Ojanen/Oksanen) elämäntuoksuinen, suomalaisperheen kuvaus ”Oi rakkaus” -tango lyömättömän Iida-Sofia Luusuan sävykkäänä, eläytyneenä, valmiina ja hurmaavana tulkintana. Oo-h! Josefiina Uuranmäen esitys (Kajo) ”Onko tuo muka jotain elämää”  löysi sävellykseen vauhdin ja vielä hauskan dramaattisen esitystaitteen tähän viisuharvinaisuusteen, Otto Henriksson kera taustaduon tulkitsi (Aleksi Ojala) ”Rakastaa ja tulla rakastetuksityylikkään musikaalisesti, rakkaustunteen, ihmisen läheisyysjanon malttamattoman toiveen ihanan nautittavasti. Tottakai koko pop-musiikin ja Kirka-ihailijoiden musiikki kuuluu konsertteihin, niinpä jo viidenkymmenen vuoden ikäinen ”Hetki lyö sai tarpeellisen kohtalokassävyiset (Pertsa Reposen) riimit ja ihan siedettävän tulkinnan konsertin musiikillisesti kenties tasokkaimmalta lauluyhtyeeltä. (Dave Lindholmin) ”Voi kun riittäis pieni taivassoi sisällöltään ja säveleltään tavattoman kauniisti  Jussi Virtasen baritonin koruttomana, ehyenä, kitarasäestyksen hienosti värittämänä, vaikuttavana illan täysosumana. Petra Lumme lauloi kauniin (Yona) luontokokemuksen kuin suoraan laulun tekstin ”illuusio oiskin tää huolettomuus” tuntoihin heleä-äänisellä, kaipaavalla haikeudella. Veikko Aalsten (Juha Tapio)Sinun vuorosi loistaa” ilmaiseva, persoonallinen, puhdas ääni vaikutti myös esityksen sisällön tulkinnassa kehon eläessä kultivoidusti tulkinnan mukana ja vapautti hienovireisen yleisökontaktin taitavasti laulun tulkintaansa mukaan.

 

Konsertin ensipuolen päätteeksi pääsimme vielä ihastelemaan, miten 1970-luvun poliittisen, vahvan laululiikkeen Agit Propin ja Kom-teatterin tulkintatapa oli neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut. Nyt sama Oppimisen ylistys” ( Brecht/Ojanen) -laulu oli lauluyhtyeen tulkinnassa täysin karsittu kaikesta paatoksesta ja uhosta - eikö tällaiselle sisäiselle voimalataukselle tässä ajassa ole enää tilausta? Nyt jäljellä oli pelkkä neutraali, mutta sitäkin opettavaisempi oppituntimainen fakta kuulijan aprikoitavaksi varsin siististi laulettuna.

 

Ensimmäisen puoliajan lauluvalinnat kokonaisuutena ovat jo aikaa, jossa äänentoisto pelkästään akustisesti oli paljolti muuttunut sähköiseksi, mikrofonikeskeiseksi. Ehkäpä sähköinen solistimahdollisuus olisi huomattavasti auttanut konsertin tulkintojen kuuluvuutta - suhteessa soolo/säestys.

 

Kuvakollaasi.jpg

 

Konsertin jälkiosa oli jo toista luokkaa, tutumpaa, draaman ja komedian sävyiloa, vahvaa ja värikästä tulkintaa, jolle vähemmän teatteria kokenutkin joutui antamaan periksi ja nauttimaan sen laajan, monimausteisen kirjon, varmoin, ruhtinaallisen runsain tulkinnoin, lähes jo kypsien esitysten herkkutarjoiluina.

 

Judith Regwanin ja soitinryhmän versio (Dave Lindholm) Pieni ja hento ote” -biisistä soljui hitaan letkeästi svengaten, kauniin eläytyneesti karheaa davelindholm-elämänfilosofiaa analysoiden. ”Karuselli” soi tivolimaisella posetiivarisoittimellisella mukaansatempaavalla melodialla ja rytmillä (Glanzbert/Constantin/Elstelä) Senja Rajalinin valoisan, kauniin puhtaan ja kirkkaan äänen tulkitessa Edith Piafin tunnelmallista hittiä. Jussi Järvilehdon ote vakuutti keskittyneellä vakavuudellaan hienon runon, konsertin komeimman suomennoksen(Chydenius/Luis de Gongora/Tynni) Kaikkein kaunein tyttö” tunnelman ilmentäjäksi. Mona Huczkowskin ääni piirtyi konsertin solistien tähtikaartiin (Chydenius/Mikkola) ”Tyttö ja tanssiva karhu” -tulkinnallaan: esitysote vahva, ääni kauniin ilmeikäs altto, soinniltaan tavattoman kaunis ja sisältöä tunteikkaasti ilmaiseva.

Illan rohkein lauluyhtye tulkitsi (Kerkko Koskinen) Laura Palmer” -laulun, pelkällä perinteisellä acapella-tulkinnalla ja kivalla (Ari Niskanen) sovituksella. Johanna Kankkusella on jo mainiot esitysvalmiudet inspiroida mielensä mukaan sisältöä tauotellen ja teatterilaulumaisesti, draamatajuisen taitavasti tulkiten: (Goldrich/Heisler/Lehtinen)Taylor, the latte boy” sai persoonallisen valmiin, ehyen ja hienosti esitetyn tulkintamuodon.

Miika Suonperän (Jaakko Teppo)Tumma mies”  kuplettinen täysosuma sopisi esimerkiksi minne tahansa maailman huumorimittelöihin suomalaishauskuuden huipputekstiksi ja esitykseksi. ...Tietä Pörsänmäen kulkee mies niin tumma… ja koko sen kansanomaisen kertomusrunon Miika Suonperän laulutulkintana korottaisin yhdeksi illan osaavimmista teatterilaulutulkinnoista ja sen elävyyden ja hauskuuden illan ehdottomaksi kohokohdaksi.

"Maailman paras näyttelijä” (Tuomari Nurmio) toteutui Elias Almenoksan sopivan kiihkeätunnelmaisella kokonaisotteella ja rennon varmalla tulkintavalla yhtenä illan vetävimmistä ja upeimmista esityksistä. Samaan onnistuneiden ja valmiiden tulkintojen kategoriaan haluan vielä nostaa (Jaakko Laitinen) konsertin nimilaulun - Sivutien kautta” - komeaäänisen Mikael Karkkosen teatteritunnelmaltaan täydellisen, kypsän  ja musikaalisen esityksen.

Kansanopistonkev%C3%A4t2017kuoro.jpg

 

Eikä loppukuorojen esityksiä ja niiden sielun täyteistä sanottavaa - Juice Leskisen Elämää saati suurkuoron (Chydenius/Kaipainen) ”Nuoruustango” - Lämpöni lempeni annan - voinut taaskaan kyyneltippaa tipauttamatta nauttia. Näin ilta tiivistyi 1. ja 2. vuosikurssien kaikkisyleilevän musiikin hellivään sydänlämpöiseen tunnelmaan.

 

https://www.facebook.com/kansanopiston.teatterikoulutus

 

Lis%C3%A4liite.jpg