Elämme vain näennäisessä oikeusvaltiossa

Elämme muka oikeusvaltiossa. Ylistämme maatamme maailman demokraattisimmaksi, kansalaisiamme maailman rehdeimmiksi ihmisiksi. Luulisi, että Suomessamme oikeus jokaisen ihmisen kohdalla sisäänrakennettuna itsestäänselvyytenä toteutuu päivittäin kaikissa luomissamme organisaatioissa: kodeissa, asuinkunnassamme, neuvoloissa, päiväkodeissa, koulutuksessamme, terveydenhoidossamme, työpaikoilla, vanhustenhoitojärjestelmissämme.

Niin luulisi. Oikeustajumme päivittäminen suomalaisessa tuomioistuinjärjestelmässä pudottaa meidät kuitenkin maan pinnalle, tarkemmin sanottuna suon pinnalle: oikeutta maassamme ei normaalin oikeustajun mukaan saa.

Vain rikkaille ja julkkiksille

1028457.jpg

Teemu Selänteen vene haaksirikkoutuneena Helsingin Pihlajasaaren rannalla.

Kuukausi sitten Helsingin käräjäoikeus ei tuominnut miljoonatuloista jääkiekkoilija Teemu Selännettä. Selänne lainasi kesällä 2006 suuritehoista huvivenettään ystävälleen, jolta puuttui tällaisen veneen kuljettamiseen vaadittu tutkinto. Ystävä ajoi 15 hengelle rekisteröidyn veneen Helsingin edustalla karille aiheuttaen 23 kyydissä olleelle hukkumisvaaran. Vene romuttui, myös ystävä vapautettiin syytteestä.

Selännettä syytettiin alusturvallisuuden rikkomisesta ja merikelpoisuuden huolehtimisen laiminlyönnistä, ystävää taas kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, merikelpoisuuden ja hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä.

Jääkiekkoilija Selänteen asianajaja laskutti veneonnettomuuden oikeuskäsittelystä 18.000 euroa. Laskun maksaa valtio, siis me. Selänteen oikeusavustajan tuntitaksa oli 150 euroa+22%alv. Oikeus piti 18.379,48 euron laskua kohtuullisena, koska laskussa oli toimenpiteet yksilöity. Selänteen lakitoimisto luetteli vuoden aikana tehneensä töitä noin sata tuntia, luettelo sisälsi esimerkiksi lukuisat puhelut 15 minuutin tarkkuudella.

Selänteen ystävä selvisi 3.400 euron laskulla. Hänen asianajotoimistonsa laskutti 180 euroa tunnilta, mutta teki vain 11 tuntia töitä. Me maksoimme taas.

Julkisuudessa selostettuja oikeusturvarahastuksia, me maksumiehinä, voisimme luetella loputtomiin – aina Alpo Rusin 313.000 euron asianajokuluihin saakka.

1028454.jpg

Alpo Rusin asianajajakolmikko laskutti meiltä 313.000 euroa.

Ei siis ihme, että tavallisten ihmisten asiat usein jäävät vaille lopullista ratkaisua, kansalaiset kun jättävät juttujaan ajamatta juuri suurten kulujen takia. Näin koko suomalainen oikeusturva vaarantuu ja murentuu.

 

Oikeusmurhan piirteitä

Tiedän paikan armahan

1029373.jpg

Huhmarannan lastenkoti Möysänjärven rannalla on yksi lahtelaisista lastenkodeista. Sen suojissa ja turvassa ovat monetkymmenet lahtelaislapset saaneet hyvät ja turvalliset puitteet elämänsä alkutaipaleelle.

Kun erittäin vaikeiden kasvuolosuhteiden vuoksi lapsi huostaanotetaan, yleisimmät syyt vanhempien kyvyttömyyteen huoltaa lastaan ovat heidän alkoholisoitumisensa tai huumeriippuvuutensa, vakava psyykkinen sairautensa, jatkuva väkivaltaisuutensa. Usein tällaisesta kasvuympäristöstä lapset otetaan pakkotoimenpitein, lasten edun nimissä, yhteiskunnan hoitoon. Tällöin biologisille vanhemmille jää jäljelle oman syyllisyyden lietsoma kauna huostaanoton tekijöille ja kasvatustyötä tekevälle lastenkodille.

Huostaanotetuille lapsille oma äiti tai isä ovat melko vieraita käsitteitä. Monissa tapauksissa he- jos ovat elossa – vierailevat lastenkodissa vain kyseenalaisessa kunnossa tervehtimässä jälkeläistään. Lastenkodin lapsilla ei yleensä ole edes sukulaisia vierailemassa ja tuomassa positiivista viestiä: hienoa, että olet olemassa!

Äidin ja isän tehtävien aukkoja paikkaavat ja korvaavat lastenkodin kasvatusasiantuntijat. He elävät, nauravat, itkevät, riemuitsevat, syövät, nukkuvat, haaveilevat yhdessä kasvatettaviensa kanssa. Työ on kolmivuorotyötä. Monet lapselle välttämättömät asiat pitää opettaa käytännössä normaalikodin tapaan: syömiset, hygienia, oikeudentaju, käytöstavat, säännöllisyys, toisten huomioiminen.

Suurimman panoksen, aina riittämättömän, nämä äidin ja isän sijaiset joutuvat antamaan sydämestään: antamalla jokaiselle lapselle tunteen siitä, että juuri hänestä välitetään. Siinä kasvattajan on oltava aito ja rehellinen, hän ei saa fuskata, sillä pienikin lapsi vaistoaa vilpin.

Kuinka moni meistä on pessyt lapsensa suomalaisen saunapäivä–käytännön mukaan viikoittain?

Kuinka monet erilaiset, persoonalliset hyvänyöntoivotuksen rituaalit Suomen lapset illoin kokevatkaan? Kuka lukee sadun, kuka kertoo tarinan, kuka hyräilee laulun, kuka laskee lampaat, kuka nikamat selästä, kuka varpaat, kuka silittää hiukset.

Kodeissa, joissa on useampia lapsia, ihmisen synnynnäiset luonteenpiirteet on helppo huomata. Kasvattajina yritämme samaistua heidän elämänsä vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä auttaa niissä. Välillä kiitämme ja annamme tunnustusta, välillä ojennamme. Näin myös lastenkodeissa.

Syyllistymmekö kiitosta toiselle antaessamme toisen lapsen syrjimiseen tai moitetta antaessamme toisen lapsen suosimiseen?

Normaalielämä kriminalisoidaan ameriikanmalliin

1028475.jpg

Tuomo Romppanen

Lahtelaisen Mäntymäen lastenkodin johtajan Tuomo Romppasen tuomioissa on selvästi nähtävissä oikeuslaitoksemme asiantuntemuksen puutteet.

Vuosikymmeniä myös lastenkodin lapsia opettaneena olen jonkin verran perehtynyt kymmenien lapsien elämäntilanteisiin Lahdessa: olen saanut tehdä yhteistyötä monen lahtelaisen lastenkodin ja niiden johtajien kanssa. Kaikki he ovat olleet taitavia, yhteistyökykyisiä ja kaikille heille on ollut ominaista lasten edun mukaan toimiminen persoonansa mukaisesti.

Tuomo Romppanen on yksi heistä. Tuskin Lahden virkamiehistä olen tavannut toista niin ahkeraa, työhön kuin työhön tarttuvaa, erilaisia varainkeräyskampanjoita lastenkodin hyväksi jatkuvasti käynnistänyttä ja lasten sekä alaistensa kunnioittamaa, käytännön kasvatustyössä pitkälle kouliutunutta ammattilaista. Tuomo Romppanen on myös yhteiskunnallisesti valveutunut ja tehnyt kaupungin luottamustoimissa paljon yhteiseen hyvään johtaneita päätöksiä.

Kun oikeuslaitos ottaa tehtäväkseen käydä läpi isän ja äidin luontaisia tehtäviä, foorumi on täysin väärä. Kuinka monella Lahden käräjäoikeuden tai Kouvolan hovioikeuden oikeusoppineista on tietoa saati kokemusta todellisesta hylätyn lapsen kasvattamisesta ja kasvamaan saattamisesta? Väitän ettei yhdelläkään.

Tuomo Romppasta syytettiin iltarituaalien yhteydessä suoritetuista selkänikamien laskemisista sekä saunottamisen yhteydessä tehdyistä pesemisistä. Teot olivat syyttäjän ja tuomion mukaan lasten hyväksikäyttöä. Lisäksi häntä syytettiin toisten lasten suosimisesta. Tuomiona ehdollinen 5 kk:n vankilatuomio(Kouvolan hovioikeus 31.10.2007).

Syyttäjä-oikeusoppineiden mukaan varmaan me tavallistenkin kotien vanhemmat kohta tapaamme lapsemme oikeusistuimissa. Mihin maalaisjärkemme on kadonnut, kun oikeuslaitoksemme on tekemässä normaalielämästä kriminalisoitujen, toisistaan irrallisten toimenpiteiden ehtymättömän luettelon. Ja tietenkin - ameriikanmalliin- rahassa arvioidaan tehtyjen rikosten suuruus ja tuomitun korvausvelvollisuudet.

1029371.jpg

Takavuosina jouduin todellisten pedofiilien kanssa tekemiin, hoitamaan sosiaaliviranomaisten, poliisin ja oikeuslaitoksen kautta näitä sukupuolisesti sairaita vastuuseen teoistaan. Tässä omassa kiinteistössään toimi yksi heistä vuosia, kiinteistö on keskellä Lahden kaupunkia enteellisesti Onnelantiellä. Mies on edelleen kärsimässä vapausrangaistustaan.

Kuntalaiset idiootin asemassa

Kouvolan hallinto-oikeus on myös 31.10.2007 sitä mieltä, ettei kunnan jäsenellä ole oikeutta kuntansa yhteisnautintoalueisiin, kuten järviin ja vesistöihin, ei oikeutta puuttua saaste- eikä melupäästöihin eikä havaitsemiinsa luonnonsuojelurikoksiin.

535994.jpg

Vesijärvi

Joukko lahtelaisia, joukossa kaupunginvaltuutettu Nea Kontio, oli valittanut Lahden ympäristölautakunnan päätöksestä luvata neljäksi kesäksi formula-veneet sekoittamaan kalliilla rahalla tasapainoon saatu vesistö ja meluamaan Lahden kuuluisalle, juuri kuntoon hoidetulle, puhdistetulle Vesijärvelle.

Kouvolan hallinto-oikeus ei tutki Lahden formula 1 -venekisan järjestämisestä tullutta valitusta.
Kouvolan hallinto-oikeuden mielestä Lahden ympäristölautakunnan myöntämästä luvasta valittaneet Nea Kontio ja muut allekirjoittajat asuvat sen verran kaukana järjestämispaikasta, ettei heillä ole tapahtuman kesto ja ympäristöselvitykset huomioiden oikeutta valittaa.

Samainen hallinto-oikeus on toistuvasti tehnyt päätöksiä, joissa Lahden kaupunginjuristien valheellinen dokumentointi on painanut enemmän kuin oikea tieto ja kuntalaisten etu.

Mihin olemme menossa? Mistä haemme yhteistä hyvää, oikeuksiamme? Tai niin kuin edellisessä jutussani eräs kommentoija summaa sanottavansa- idiooteiksiko meitä kuntalaisia luulette?

                                                 ****

Muistin virkistykseksi jutuissani esiteltyjä Lahden kaupunginlakimiehen lausuntoja eri oikeuslaitoksille:

Kouvolan hallinto-oikeudelle v. 2006:

Lakkautettavissa kouluissa opiskelevien oppilaiden huoltajille ja näiden koulujen henkilökunnalle lähetettiin henkilökohtaisesti kuulemiskirjeet, koska katsottiin, että tällä tavoin kaikki ne, jotka todennäköisesti kokevat olevansa asianosaisen asemassa, varmasti voivat ilmaista asiasta mielipiteensä.

Monen lakkautetun koulun, mm. Harjukadun koulun oppilaiden vanhemmille tällaisia kirjeitä ei lähetetty. Heidän asiaansa käsittelee parhaillaan Korkein hallinto-oikeus. Vireillä olevista valituksista välittämättä kaupunki on kuitenkin lakkauttanut useita kouluja.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle v. 2005

Voidaan todeta, että kaavamuutos ottaa luonnonympäristön huomioon nykyistä kaavaa paremmin, koska uudisrakennukset sijoittuvat kadun varrelle rinteen alapuolelle... Esitetyllä rakentamisella ei ole käytännön merkitystä, koska rinnealue jää viheralueeksi.

1029358.jpg

Tänään otettu kuva kertoo ihan muuta kuin mitä kaupunginhallitus kaupunginlakimiehineen  Korkeimmalle hallinto-oikeudelle uskotteli.

Kovin luottavaisena tervehdin viime kevään uutta oikeusministeriä: Tuija Braxin henkilöön on minulle menneitten vuosien kansanedustaja-aloitteista ja kampanjoista iskostunut myönteinen ja peräänantamattoman oikeudenmukaisuuden taistelijan leima.

Onko hänellä voimia, taitoa sekä uskallusta muuttaa oikeuslaitoksemme tila: tällaisena rahalla pönäköitynä instituutiona se ei ole enää meitä varten. Lähetän tämän jutun hänelle kommentoitavaksi.

 

PS 4.11.2007 klo 7.00

Tämä juttuni on saanut monet lahtelaiset ottamaan minuun yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse.

Liitän tähän vielä kuvan yhdestä Himoksen hiihtokeskuksen rakennuskohteesta. Kaavan mukaan kuvassa näkyvässä kohteessa on kolme rakennuspaikkaa ja rakennusten pitää olla 30 metrin etäisyydellä rannasta.

1047375.jpg 

Jämsä, Himos 4.11.2007. Kaavanmukaisia rakennuspaikkoja on kolme: kuvassa oikealla ensimmäinen jo valmis ruskea hirsirakennus,  rakenteilla neljä ja viidennen rakennuksen pohja valettu. Rakennusten etäisyys Päijänteen rannasta on korkeintaan 10 metriä ja sekin etäisyys on saatu keinotekoisesti täyttämällä rantakaislikkoa.

Laki on, mutta tässäkin tapauksessa vain meitä varten eikä siis koske tarpeeksi isoa rakentajaa.