Libahunt vuonna 2011

Eesti Nuku- ja Noorsooteaterin tulkinta August Kitzbergin sadanvuoden ikäisestä Libahunt –näytelmästä on uljasta, kansantarusisällöltään kiinnostavaa, muodoltaan, toteutukseltaan ja musiikiltaan nykyaikaisen jäljittelemätöntä ja kaunista, koreografialtaan huimapäistä, vauhdiltaan hurjaa, ajassamme sykkivää eurooppalaista musikaaliherkkua.

Libahunt – maailmanmytologian ikiaikainen taru ihmissudesta – eestiläisen kansanuskomuksen mukaan - kasvaa monen eri taiteenlajin suurtyöksi tarinansa  ainutlaatuisuudella, komeilla lavasteillaan ja valaistustunnelmillaan, suurenmoisella puvustussisällöllään, modernilla sävellystensä musiikkisykkeellä ja lopulta myös eläytyvällä, selkeällä näyttelijäilmaisullaan.

Kyllähän tähänkin teatterityöhön on tarttunut aikamme turhia teatterimuoti-ilmiöitä: sähköisesti toistettu musiikki ja äänentoisto vihlovat ylivolyymillaan korvien tärykalvot käyttökelvottomiksi (kun tehostehenkilöstö luulee tekevänsä kuudensadan hengen katsomon sijasta esitystä suurelle stadionille), huimat breik-tanssit ja akrobatiat on jo teattereissa nähty (vaikkei näin taitavasti toteutettuina) ja rautakehikkoiset lavasteratkaisut täyttävät niin monet suomalaisten teattereitten näyttämökuvat, että alkuosan kokonaisuus kyllä latistui. Ainakin pienille katsojille olisi etukäteen pääsylippujen yhteydessä syytä jakaa kuulosuojaimia (mitäpä meistä vanhoista jo huonokuuloisista).

Onneksi väliajan jälkeinen osa rakentui itse tarinalle, sen seestyneille, kauniisti ja tunteikkaasti, väkevästi tulkituille juonikäänteille, maittavan runollisille lauluteksteille, persoonallisen kypsille, dialogin sähköistäville roolitöille sekä musikaalin monille sooloille ja yhtyelauluille, jotka tulkittiin tyylillä, taidolla, antaumuksella, haltioittavasti: esitys kirkastui ehyeksi teatterikokemukseksi.

 

Liisi Koiksonin Tiina ja Arno Tammin Margus luovat esitykseen herkän, liikuttavan toden romeojuliamaisen dialogikaaren ja Hanna–Liina Võsa tulkitsee Marinsa, tuon yhteisönsä verisitein oikeuttaman avio-oikeutensa niin voimallisesti, että kolmiodraaman juoni jännittyy kihelmöiväksi. Monet teoksen sävellykset ovat syvältä koskettavia, yksi vaikuttavimmista Tiinan laulu "Jääkylmäs yös", tunnelmaltaan äärimmäisen herkkä, kuin  melodinen kaunis surunkukka.

 

Suuret joukkokohtaukset, joissa ihmiset lampaitten ja susien lailla käyvät yhteisönsä säilymisen ja sen perustan oikeutustaistelua, toteutetaan liikunnallisen loisteliaasti – nerokas koreografia luo tarinan jännitteen ja sen katsojan lumoavan myyttisen hengen. Eikä pienissä osissaan vierailevien lapsinäyttelijöiden luontevuutta voi olla ihastelematta.

Merellisen laivamatkan päässä on sukulaiskansallamme tarjottavana vauhdikas ja jännittävä, harvinainen kulttuurikokemus. Kerrankin teatteriesitys, joka puhdistaa fantasiallaan mielikuvituksemme näkemään uutta ja rikastaa ajatuksemme notkean raikkaiksi tajuta myös menneitten vuosituhansien ihmismielen ja yhteisöjen elämänpyrkimyksiä.

Viron kulttuurissa näkyy ymmärtämys kulttuurikasvatukseen, lasten ja nuorten elämään: heitä ja perheitä varten toimii vuonna 1952 perustettu Viron valtion Nukke- ja nuorisoteatteri suurine ja pienine saleineen Tallinnan Vanhankaupungin kerrassaan ikimuistettavan toimivissa teatteritiloissa loistavine ohjaajineen, lavastajineen, säveltäjineen ja taiteilijoineen. Yleisönä on aikuisia, nuorisoa ja lapsia. Kuva suuren salin katsomosta ennen Libahunt -esityksen alkua 23.4.2011.

 

Musikaalin ohjelmalehtinen on 38-sivuinen tietopaketti tuon aiheen maailmanlaajuisen mytologian historiasta ja musikaaliproduktion tekijöistä mainioine luonnehdintoineen, tasokkain värikuvin ja taitoin. Ja ilman ainuttakaan mainosta!

 

 http://www.nuku.ee/

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1877175/taiteen-voimaa-tasta-paivasta-ja-menneisyydesta/

 

Maailma on pieni

Libahunt -näytelmäteksti on tuttu virolaiskotien lukemistoissa. Libahuntia on esitetty harvakseltaan jo sata vuotta, siitä on tehty erilaisia versioita pitkin Eestinmaata niin ammattiteattereissa kuin harrastajanäyttämöilläkin. Libahunt on sävelletty ja toteutettu myös balettina. Kuuluisin Libahuntin esitys on vuonna 1968 tehty elokuva.

 

Libahunt -elokuva vuodelta 1968, pääosassa Ene Rämmeld

Neljäpäiväisen Vironmatkamme päätteeksi sovimme virolaistuttavamme Urmas Orgusaaren kanssa vielä kohtaamisen pieneen tallinnalaisravintolaan lounaalle, Urmas lupasi tuoda sinne myös serkkunsa vaimon Ene Rämmeldin, joka oli tullut käymään Pariisista entiseen kotimaahansa ja juuri ystävämme luo Tallinnaan.

Tämä sympaattinen, virkeän avoin ja iloinen nainen paljastui samalla tuon vuonna 1968 valmistuneen Libahunt-elokuvan päätähdeksi, Tiinaksi! Näin saimme keskustella ihan oikean virolaisfilmitähden kanssa.

 

Eesti Nuku- ja Noorsooteaterin tilakokonaisuudesta löydät modernin ja yllättävän laajan sekä valloittavasti toiminnallisen nukkemuseon. Siellä aikuinenkin viihtyy erilaisissa interaktiivisissa toimissa ja tehtävissä kielitaidottomanakin vaikka kuinka pitkään.Mutta sille olkoon myöhemmin oma vuodatuksensa.