Etelä-Suomen Sanomien 15.7.2014 sivulta 5 saksittua tietoa kaupunkilaisten omistamien yhtiöiden toimitusjohtajien vuosipalkoista.

Me suomalaiset olemme näihin päiviin saakka uskoneet painettuun sanaan, mustaa valkoisella on tarkoittanut totuutta. Paikkakuntani kesänlaihaa Etelä-Suomen Sanomia (ESS) selailen päivittäin jo kovin ylimalkaisesti - omasta mielestäni sen asenteellisen sisällön vuoksi. Sitä paitsi puhelin, televisio, radio ja netti tuovat asiat lehteeni verrattuna jo reilun vuorokauden etuajassa ihmisten väliseen keskusteluun, ja niissä otetaan asioihin usein myös kantaa. Oma vuositilauslehteni ESS on tiedonvälittäjänä ja keskustelun herättäjänä armotta ajastaan jäljessä. Ennustan lehteni käyvän lukijoilleen ihan lähivuosina tarpeettomaksi, mikäli sen sisältö jatkaa kuihtumistaan ja toimituksellista asenteellisuuttaan.

Onko tänä mielivaltaisten irtisanomisten ja yt-neuvottelujen aikana, kun kaupunkimme asukkaista suurin osa elää oikeasti huolissaan toimeentulostaan ja seuraavan sukupolven työmahdollisuuksista, toimituksen fiksuutta julkaista lukijalleen päivän toivonpilkkeeksi artikkeli, missä kaupunkimme omistamien yhtiöiden järkyttävän suurta (jopa 25000€/kk) palkkaa nauttivista johtajista kertoillaan itsestäänselvyyksinä juurikaan kantaa ottamatta.

ESS on olemattomalla toimitusetiikallaan lietsomassa oikeutettua vihaa itseään ja demokratiaa kohtaan. Sen jutuista ei löydä enää kirjoittajan omaa mielipidettä, vaan pelkän kasvottoman toimittajakunnan. Olisiko toimittajien palauttaminen kirjoituksissaan inhimillisiksi, tunteviksi, ajatteleviksi, eläviksi ihmisiksi lehden pelastus?

Etelä-Suomen Sanomilta on lipsahtanut miltei käyttökelvottomaksi myös toinen lehtensä elinvoiman osoittamisen mahdollisuus - ihminenhän ei elä pelkästään urheilusta ja rahasta. Lehden kulttuuriosuus on nykyisin suppea ja laadultaan keskinkertaista kehnommin toimitettu yksi vaivainen sivu. Vain muiden lehtien yhteistyöstä syntyneet kirja-arvostelut ovat enää laadukkaita ja esittelyissään kiinnostavia. Teatteri, elokuva, musiikki ja usein myös kuvataide, joista lukija tarvitsisi tietoa ja asiantuntevaa mielipidettä mennäkseen kokemaan kaupunkimme tai muita lehden ilmoituksissa mainittuja kulttuuririentoja, ovat lehdessämme keskivertoa kehnomman asiantuntemuksen varassa.

Myös Helsingin Sanomat (HS) jatkaa meidän lukijoiden mielestä säästökuuriaan täysin väärästä päästä. Monta vuotta HS on antanut mahdollisuuden lähettää erilaisiin kansalaisten juhliin suunniteltuja ja kuvitettuja nettikortteja. Nyt lehti on tämän palvelun lopettanut - mitäpä ihmisiä onnittelemaan tai heidän surujaan myötäelämään.

ESS ja HS voisivat ottaa oppia julkiselta sektorilta esimerkiksi VR:n toimittamasta Matkaan-lehdestä, joka on todella monipuolisesti kulttuurinen, asiantuntevasti, virkistävästi, sisältörikkaasti ja meitä innostavasti toimitettu ilmaisjakelulehti:

 

Voit lukea koko Matkaan-lehden sähköisesti:

Tutustu!