Tampereen illassa Koskipuistossa kulki  PLIP`N BOB klovniduo naurattaen mahan täydeltä yleisöä: näin hauskan miimis-pantomiimisen tarinan miehestä, jonka kengännauhat olivat jumittuneet juuri lukkoon paukahtaneen oven väliin. Tätäkin, harmitonta, vapauttavaa naurua löytyi Tampereelta 5.8.2015.

Tampereen teatterikesä 2015 elää tänään viimeistä päiväänsä. Minulla oli tilaisuus viettää kesän ohjelmistossa yksi kokonainen mielenkiintoinen keskiviikkopäivä. Näin  kaikkiaan neljä esitystä sekä runsaasti monenlaista festivaalin organisointiin ja oheisohjelmistoon liittyvää: kesän taiteellisen johdon hurmaavan taiteilijahaastattelun, jossa Seidi Haarlan näyttelijäntyön taiteellinen opinnäytetyö ja Ruusu Haarlan ohjauksen maisteriopinnot olivat tuottaneet sisarusten yhteistyönä Traumaruumis –esityksen, joka oli jo pitkään ennen kesän alkua ollut osa loppuunmyytyä viikon ohjelmistoa. Harvoin niin sympaattisesta, yhtä aikaa vaatimattoman luontevasta sekä korkeatasoisesta  taidekeskustelusta me kulttuurifriikitkään pääsemme osallisiksi!

 

Kulttuurikaupungissa kunnioitetaan taiteilijoita

Eeva-Liisa Manner (1921-1995)

Ehkä syvällisin aamun kokemukseni oli nähdä ja haukkoa tamperelaista kulttuurikaupunkihenkeä, kun yhdelle merkittävimmistä aikamme moderneista runoilijoista  Eeva-Liisa Mannerille nimettiin sekä avattiin oma aukio hänen asuinsijoilleen Tampereen Ojakadulle. Ohjelma oli huikean korkeatasoista  sisällöltään ja tulkinnoiltaan: Mannerin runotekstejä lausui  näyttelijä Sanna Majanlahti ja Janne Marja-aho lauloi voimakkain tunnelmin eläytyen  Anna-Mari Kähärän säveltuoreita, tavattoman kauniita lauluja Mannerin tekstein ja Jussi Tuurna säesti.

Kirjailija asui pitkään Ojakatu 1:n vinttikerroksessa ja tuon talon seinään kiinnitettiin nyt muistolaatta Eeva-Liisa Mannerin silhuetin ja hänen pienen mietelauseensa koristeluin.  Viereisessä kahvilassa, nykyisessä Runossa, hän toisinaan kävi aamupuurolla illansuussa.

Manner kirjoitti yksitoista runoteosta, yksi niistä on mielestäni koko suomalaisen runouden käänteentekevistä runokokoelmista Tämä matka, sekä lukuisia kuunnelmia, romaaneja ja näytelmiä, joista tunnetuin lienee Poltettu oranssi (1968). Sitä myös Tampereen Työväen Teatteri esitti 1969-1979 ja muistan tuon esityksen  tunnelman vaikuttavan poikkeuksellisena muodoltaan ja sanomaltaan. Mannerin tuotantoa on käännetty useille eri kielille. Tilaisuuden puheista ei puuttunut kulttuurista sisältöä tai arvovaltaa, kun aukio-idean esittänyt kaupunginvaltuutettu, Eeva-Liisa Mannerin nimikkoseuran edustaja sekä kaupungin kirjastotoimen johto käyttivät viisaat puheenvuoronsa.

 

Pääohjelmistosta

Lahen uutisia on nähnyt tämän kesän pääohjelman  esityksistä kaikkiaan kolme. Pidän teatterin yhtenä tärkeimpänä tehtävänä kaikenlaista valistuksen viljelyä. Yhden, kenties elämäni vaikuttavimmista  ja tuloksellisimmista valistusnäytelmistä sain kokea jo päivänpolttavan kliseiseksi muuttuneesta koulukiusaamisaiheesta. Uljaan rohkeana ja paasaamattoman suorana tulkintana Tänään koulun jälkeen tuntui pureutuvan aiheeseen niin suoraan ja silottelematta, että olimme haltioissamme: kerrankin asia nostetaan esille tavalla, josta taatusti ponkaisee kiusaamisasia keskusteluun, analyysiin, pohdintaan niin kiusattujen kuin kiusaajienkin sekä varsinkin meitä kauhistelevia vanhempia ja viranomaisia edustavien moralistien kesken.

Runsaan puolentunnin esityksessä tekijöiden omat motiivit – kiusattuina oleminen – olivat niin karusti ja rehellisesti paljastettuna, niin fyysisinä ihmisyksilöinä kuin ajattelevina taiteilijoinakin, että sen rehellisyys ja rajuus järisytti ja järkytti koko katsomon. Esitystä kirvoitti niin spontaani esittäjä-katsoja kontakti, ettei parempaa vaikuttavuutta meille yleisölle ja asialle enää voisi toivoa.

Kajaanin kaupunginteatteri & Vaara-kollektiivi ovat pienimuotoisella esityksellään herättäneet elämän suurta koskettavuutta tavalla, joka vaikuttaa, itkettää, ihastuttaa ja esityksen näkeminen muuttaa meitä kaikkia osapuolia taatusti paremmiksi kanssaihmisiksi.

TÄNÄÄN KOULUN JÄLKEEN  Esittäjät Janne Kinnunen ja Matias Nieminen  Ohjaus Eino Saari

 

Tampereen teatterkesän 2015 pääohjelmistossa esitetyt Riihimäen Teatterin Harmony Sisters  on Lahen uutisissa arvioitu jo 11.11. 2014 ja Uppsala stadsteaterin Vanja–eno 6.8.2015

Ei liene sattumaa, että pääohjelmistosta näkemämme esitykset ovat olleet kansainvälisestikin korkealaatuista teatteria, joissa kaikissa ihmistä on tutkittu ja tarkasteltu suurten tai pienempien yhteisöjen tärkeimpänä osana. Tampereen teatterikesän pääteema on kolahtanut myös omatuntoomme ja samalla nostanut  esimerkillisesti profiiliaan teatterin yhteiskunnallisena vaikuttajana.

**Tämä artikkeli on laadittu lainatekniikalla, koska toimituksen  tietokone hajosi. Kuvamateriaali tähän vuodatukseen mm. Eeva-Liisa Mannerin aukion avajaisista lisätään tekniikan tultua korjatuksi.