Jouko Sinkkanen, helposti lähestyttävä lähimmäinen, vaikuttava ja väsymätön keskustelija, kantaaottava yhteiskuntakriitikko, sydämellinen humoristi, radio- ja tv-persoona ja suurenmoinen opettaja on poissa. Hän on niitä harvoja lahtelaisia vaikuttajia, joka (seminaariopiskeluaan lukuunottamatta) eli koko elämänsä Lahdessa.

Tein Lahen uutisia -artikkeliin vuonna 2008 pienen palan Joksasta lahtelaisuuteen liittyvää muistelua. Laitan tuon artikkelin Joksa-osan kunnioittamaan hienon lahtelaisen, hyvän ystävän elämäntyötä.

 

 

12.3.2008

Lahtelaisittain

Täältä Lotilasta, vaivaistalon mailta on yksi suomalaisen TV-viihteen lahtelaiskonkari lähtenyt liikkeelle, päätynyt TV2:n tohloppiin. Kuvan rautatieristeyksen vasemmalla puolen näkyy Jukolankatu. Rautatie risteytyy oikealle ylös Heinolaan, suoraan Kouvolaan ja alas Loviisaan. Kartan yläreunassa on (Möysän) uimalan merkki. Möysänjärven nimeksi on karttaan kirjoitettu Joutjärvi. Rautatie siltoineen, vartioimattomine ylikäytävineen, liikenteineen ja monine koettuine vaaroineen oli tämän tv-konkarin lapsuuden unohtumatonta leikkiympäristöä.

Yhtä suosittua kilpailuohjelmaa - Ruutukakkosta - veti Lahden Jouko Sinkkanen (vuodet 1972-73). Tämä TV2:n rakentamisvaiheen aikana (Tohloppi) nauhoitettu ohjelma esitettiin kerran kuussa parin vuoden ajan. Muistikuvaputki-ohjelmassa oli hienot näytteet Sinkkasen Joksan taidosta, komeasta radio- ja TV-äänestä ja sanankäytön varmuudesta.

Ohjelmassa näytettiin moneen otteeseen Ruutukakkosen verkkaisen rauhallista tietokisaa, palkintoavustajattarien nostamia katsojapalkintoarvontoja. Silloiset visailupalkinnot (joita maahantuojat nihkeästi kerjäyksen jälkeen lahjoittivat) olivat parhaimmillaan pieniä, mutta tarpeellisia kotitalouskoneita - nykyisten tietokilpailujen maailmanympärimatka- tai miljonääripalkinnoista ei TV-ohjelmatuotanto nähnyt edes unia.

Jouko Sinkkanen vierailemassa lapsuuskotinsa pihamaalla Jukolankadulla talven vesisateessa Lahden Taka-Lotilassa muutama viikko sitten.

Jouko Sinkkasen kohtasin jo pienenä poikana - hän piti Möysän uimalassa meille uimakoulua. Hänen ansiostaan meistä monista tuli jonkintasoisia uimareita, vesipalloilijoita ja uimahyppääjiä. Tiemme työelämässä kohtasivat niinikään - tapasin Joukon Launeen koululla useinkin, tarkkailuluokan lahtelaisena uraauurtavana opettajana. Työnsä ohessa hän oli myös radiomies: juonsi vuosikymmeniä  Aamukahvi-ohjelmia sekä oli monissa ohjelmissa selostajana ja radioäänenä.

Taka-Lotilan rakennuskanta on säilynyt entisellään. Paitsi Sinkkasen kotitalo, myös Kana-Virtasen (kulmakunnan suurin kanala) talo on entisellään, ehostettukin. Muistelut vievät  pikkupojan kuulemiin hurjiin ja pelottaviin tositapahtumiin, edessänäkyvän talon kellariin - saksalaissotilaiden ja Lotilan piiloutuneen väestön kohtaamiseen talon kellarissa kapinan-kansalaissodan taistelutemmellyksissä.....

Joksa, Lotilan poika, vietti lapsuutensa vaivaistalon maiksi nimetyllä Taka-Lotilan omakotialueella: radan pohjoispuolen talot olivat Etu-Lotilaa ja eteläpuoleiset Taka-Lotilaa. Alueen tontit omistivat tuolloin puoliksi Lahti ja Hollola, alkuaan kuntien yhteinen vaivaistalo sijaitsi nykyisen Lotilan koulun tontilla. Vaivaistalosta on vieläkin muistona pari puista rakennusta koulun pihalla (toisessa on Lahden ruotsinkielinen koulu). Sinkkasten räätäliperheen poikien työelämä alkoi oppikoulun keskeytymiseen isän varhaisen kuoleman jälkeen: Joksa meni autokuskiksi viereisen tehtaan, Upon - valimolle.Myöhemmin hän hakeutui Kajaanin seminaariin ja valmistui kansakoulunopettajaksi, veli opiskeli metsäteknikoksi.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2008/03/tollotinviihdetta-lahtelaispaan-lapi-ii

 

24.4.2016

Tänään ESS:ssa Jouko Sinkkasen (1929-2016) kuolinilmoitukseen on liitetty hieno muistovärssy, uskollisesti säkeitä aidosta lahtelaisesta runoudesta:

 

Nään päivän laskevan taakse harjun

kuin aina ennenkin iltaisin,

ja laulu kaupungin soi ystävälleen,

joka muistoihin vaipuu jälleen..

(Rauli Nordberg: Harjujen laulu)