Aapinen.jpg

Tänä syksynä pieni lahtelaiskoululainen odotti innolla elämänsä ensimmäistä oppikirjaa. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä hän sai käytetyn, kulutetun, alleviivaillun ja hieman jo nuhruisen aapisen pieniin käsiinsä.

Juuri samaan aikaan aloitti Lahden peruskouluorganisaatiossa uusi, nyt jo viides byrokratiaporras kolmen korkeasti palkatun miehen voimin kaupungin kouluelämän kehittämisen. Olisiko jotakin suhteellisuudentajua löydettävissä rahankäytössä ja jatkuvan byrokratian paisuttamisessa oppilaan oikeuksien kustannuksella.

 

 

 

Tämän kolmiosaisen artikkelikokonaisuuden ensimmäinen osa selvittää lukijalle valtion kouluhallinnon kyseenalaista linjaa matkivan Lahden ylisuuren koulubyrokratian vaikutusta peruskouluissa nykyisin vallitsevaan opiskeluilmapiirin levottomuuteen.

 

Toisessa osassa artikkeli tyrmää Lahden peruskoulusta vastaavien kouluviranomaisten harhakäsitykset uuden opetussuunnitelman velvoittavuudesta opetuksen järjestelyihin.

 

Viimeisessä osassa artikkeli pyrkii todistamaan perusopetuksen ainoaksi tehtäväksi jokaisen yksilön ainutkertaisuuden, monipuolisen kunnioittamisen ja jalostamisen.

 

 

 

 

Lahden kaupungin kouluhistoriaa ei ole yksityiskohdittain mahdollisuus eikä nykyistä koululaitoksen tilaa analysoitaessa tarpeen laajemmin kerrata. Voin vain todeta, että sodanjälkeisessä uudelleenrakennetussa Suomessa aina 2000-luvulle saakka Lahti sai olla koulukehityksen, koulu-uudistusten, oppikoulurakentamisen, kansalaisopistojen ja peruskouluopetuksen, oppikirjantekijöiden uranuurtajana maassamme. Kaupungille oli onneksi saada maan ammattitaitoisimmat koulutoimen johtavat virkamiehet, joista riitti niin ensimmäisen suomalaisen kokeiluperuskoulun perustajia kuin myös aina silloisen Kouluhallituksen johtajiksi saakka sekä pedagogista että hallinnollista asiantuntemusta.

 

Tärkein kuitenkin - osaava, ahkera, tunnollinen ja lapsen sekä nuoren opiskelijan etua työssään ajatteleva opettajisto oli ja on edelleen keskeinen uusien ideoiden toteuttaja.

 

Usein opetusalan historiankirjoitus tahtoo unohtaa, että vanhempien ja juuritason päättäjien osuus koulun ja opetuksen kehittämisessä oli johtokuntien, myöhemmin koulukohtaisten johtokuntien ja kuntatasolla koululautakuntien ansiosta paljon nykyistä lainvoimaisempaa ja tuloksellisempaa, suoraan kouluihin ja oppilaitoksiin kohdistuvaa kehittämistä ja päättämistä.

 

Erityisopetuksen valtakunnallisena kärkikaupunkina yhdessä Jyväskylän kanssa Lahti viitoitti maassamme tietä ymmärtämään jokaisen lapsen ainutlaatuisuus ja rajallinen lahjakkuus. Lahteen perustettiin ensimmäiset erityisluokat jo 1950-luvulla Kartanon kouluun (Ainopuiston koulu), erilaiset yksilön koulutyötä auttavat lukemisen- ja kirjoittamisen sekä puheen erityisopettajien ja maan ensimmäisen koulupsykologin virat Lahti sai jo 1960-luvulla ja viimein 2000-luvulle tultaessa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden erityiskouluja oli kaikkiaan kahdeksan. Niissä oppilaat saivat kokopäiväistä erityisopettajien antamaa opetusta ja hoivaa, henkilökohtaista ohjausta ja huolenpitoa rauhoittavassa kouluympäristössä ja kiinteässä yhteistyössä oppilaiden huoltajien sekä oppilashuollon asiantuntijoiden kanssa.

 

 

 

Euroopassa 1990-luvulla levitettiin pedagogisia integraatio- ja inkluusiokäsitteitä, jotka kiteytyivät YK:n Salamancassa annettuun julistukseen vuonna 1994. Siinä vaadittiin periaatteessa kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa. Erityisluokkasijoitusten tuli olla vain "harvinainen poikkeus". Humaanisesti ideaalisen kasvatusnäkemyksen mukaan kaikki oppilaat kehitysmaiden ja pedagogisesti kehittymättömimpien eurooppalaisten valtioiden tapaan olisivat oikeutetut yhtäläisiin koulutusmahdollisuuksiin perinteisesti korkealle sivistyneiden valtioiden kanssa. Tähän samaan yksipuoliseen kasvatustieteen humanistikoukkuun sijoittuivat tietenkin ensimmäisenä maat, joissa erityisopetus oli vasta lähtökuopissaan tai tuntematonta, kuten Italia.

Tämä kouluajatus johtaa täydelliseen inkluusioon. Inkluusio merkitsee siten kaikkien - alkaen kehitysvammaisista ja päätyen huippulahjakkaisiin - oppilaiden kasvamista koulun alusta alkaen yhdistyneessä koulutusjärjestelmässä, jossa ei ole erillisiä erityiskouluja eikä erityisluokkia.

 

Suomen opetusministeriö ja opetushallitus levittivät tätä humaania ajatusta täydellisestä integraatiosta uutuutena myös Suomeemme. Se tarkoittaa samassa opetustilassa annettavaa samanaikaisopetusta kaikille oppilaille: kehityksessään he saattavat olla jo syntymästään diagnosoidut kehitysvammaisiksi tai muutoin kehitysvaiheessaan kovin eritasoisia, oppimiskyvyissään ja toisiin ikäisiinsä nähden jälkeenjääneitä henkisessä tai sosiaalisessa kypsyydessään, toisessa ääripäässä myös normaaleja tai kehityksessään ikäisistään vuosia edellä jopa huippulahjakkaita.

Ajatus tällaisesta samatasoisesta kohtelusta verhottiin ajanjakson tasa-arvopyrkimykseksi ja demokratiamoraaliksi. Tosin pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan erityiskoulut ja -luokat säilytetään vaihtoehtona, mutta periaate on hautautunut pelkäksi kirjalliseksi lausumaksi.

 

Tosiasiasiassa tällaiselle humanismille hurrasivat julkisen talouden ahdingossa juonivat virkamiehet niin valtiontalouden kuin kuntatalouksienkin budjettien laatijat. Nyt saataisiin kouluja lakkauttamalla aikaan kerrankin säästöjä: kaikki lapset ja opiskelijat suuriin satapäisiin yksiköihin tunkemalla syntyy rahaa lakkautettujen koulujen kiinteistöjen myynnistä sekä bonuksina lisää lakkautettujen koulujen johtajavirkojen palkkaussäästöinä.

Rahan realismi oli syrjäyttänyt pedagogiikan taidon ja tietämyksen Suomessa.

 

 

.386861.jpg

Lahden toimialajohtajat Matti Liukko -sosiaali- ja terveystoimi, Timo Ahonen -tekninen ja ympäristötoimi, Maritta Vuorinen -sivistystoimi - hymyilevät kuvassa vuonna 2003 ja lupaavat, että lahtelaista ei jätetä.

 

Lahti noina 2000-luvun vaihteen aikoina oli sekä kaupunginjohtajavalinnoissaan (Tarmo Pipatti /Jyrki Myllyvirta) että kouluorganisaatiossaan tuuliajolla. Kaupunki oli taas lisännyt byrokratiaportaansa ylintä tasoa ja perustanut kolme hallintokuntaa ja niihin apulaiskaupunginjohtajiin verrattavat toimialajohtajavirat.

 

Sivistystoimiala oli nielaissut koko kaupungin koulutusorganisaation ja saanut toimialajohtajakseen Kuopiosta virkaan valitun Maritta Vuorisen.

Kouluviraston eli Koulutuspalvelukeskuksen pitkäaikainen hallintomies Juhani Tommola oli eläkepäiviensä kynnyksellä. Koulun kehittämisestä ja myöhemmin Tommolan va.virkatehtävistä vastasi tuolloin Marja Spoof. Hän oli jo koulusuunnittelijan tehtävässään ollut kuuluisan kouluverkkotyöryhmän vetäjä ja valitsemassa siihen itselleen sopivat jäsenet.

 

Erityisoppilaat, joille oli tehty erityisopetukseen siirtopäätös, toivat koulusäädösten mukaan valtionapua puolitoistakertaisen oppilaskohtaisen rahasumman normaalioppilaaseen verrattuna Lahdelle ja oppilaan kouluksi nimetyn koulun rehtorille lisärahaa rehtorin palkkana. Ei ollut siis ihme, että juuri suuret koulut halusivat nopeasti sulattaa kaikki erilaista erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevat oppilaat oppilasmääräänsä. Itse opetuksen laadusta ja sen järjestämistavasta ei ollut väliä. Lahdessa asia varmistettiin vielä aluerehtorinimikkein, joiden virkatehtäviin valittiin miltei yksinomaa suurten kouluyksikköjen rehtoreita.

 

Näin Lahdessa kaikki erityiskoulut on lain vielä velvoittamaa sairaalakoulua sekä alkuaan sosiaalitoimialan alaista syvästi kehitysvammaisten erityiskoulua lukuunottamatta lakkautettu, erityistä sekä tehostettua tukea ja yksilöllistä opetusta, kiireetöntä opettamista, rauhallista ilmapiiriä jokaisena tuntina tarvitsevat oppilaat on hajautettu suuriin, kasvottomiin yleisopetuksen kouluyksiköihin, parhaissa tapauksissa eriytettyinä omiksi 8-10 erityisoppilaan keskitetyiksi luokiksi.

 

Erityispedagogiikan kokemus, asiantuntemus on Lahdessa kuopattu suurten koulujen rehtorien lisäansioiden rahanahneella siunauksella.

Loput koulut mitattiin seinäneliöiden ja oppilasmäärien suhteella ja niin lakkautettiin tyypilliset lähikoulut Joutjärven koulu, Riihelän koulu, Niemen koulu, Metsäpellon koulu, Saksalan koulu sekä Vuorikadun koulu..

Sivistystoimiala Maritta Vuorisen johdolla oli näin rampauttanut peruskoulun tehon ja kyvyn palvella jokaista ainutlaatuista oppilasta ihmisarvoisesti. Raha oli tullut pedagogiikan ainoaksi mitaksi kaupungissamme.

 

Kyn%C3%A4%20alas.jpg

                Pisa-tulokset%202.jpg

 

Koko maan kouluhallinnon liukuminen integraatioajatuksellisen pedagogian opetusjärjestelyihin, samaan aikaan suruton lähikoulujen lakkautusbuumi on näyttänyt varsin nopeasti peruskoulun tason laskun maailman valtioiden oppimistulosten vertailussa. Sillä vain 6-7 vuotta näiden tapahtumien jälkeen Pisa-tuloksissa kuuluisana maailman oppimisen ja opettamisen ykkösmaana paistatellut Suomi putosi pian oppimisen ja opetuksen maailman kärkisijoilta. Ja putoaminen jatkuu edelleen. Mikä kohtalokkainta: erityistä tukea tarvitsevien joukko vain kasvaa ja laajenee. Oppivelvollisuuskoulusta on tullut hälyisä ja keskittymätön opetuspaikka lahjakkuudesta riippumatta.

 

Vuodatusmainos.jpg