Seksi on maailmanlaajuinen aihe musikaalin nimeksi. Aihe täyttää koko luomakunnan liikkeineen äänineen, sen kaikki kasvi- ja eliökunnan lajit, jokaisen pikku millimetrisen kolon hiukkaset ja elävät olennot.

 

Seksin kruunuina ihmislaji on historiassa pariutumisen käänteissään näyttävimmillään murhin ja petoksin suurissa maailmantapahtumissa. Kulttuuriksi seksi kääntyy romaanein ja sinfonioin, filmitaiteeksi romantiikan makuuhuonein, vuotein, patjoin sekä nykyaikaamme seksivallankumouksellisin nais-mies-ynnä-trans -pariutumisin ja maailmanlaajuisin seksibisneksin.

 

Seksimusikaali on siis mainio nimeksi teatteritaiteen ohjelmistoon  Se vetää taatusti kansaa katsomoihin.

 

Kuva  Antti Sepponen

 

Jokaisen parin kohdalla elämänsietämisen seksivoima on aina erilaista, lehahtaa liekkiinsä, polttaa salaa tai julkisesti, jatkuu aikansa eikä koskaan suomalaisen sanonnan mukaan katoa, sillä niin vanhaa ei olekaan, etteikö seksistä puhuttaessa hymy värähdä kasvoilla.

 

 

Teatteri Vanha Jukon Seksimusikaali rajaa kapeaksi siivuksi ja ajalliseksi ihmiskokemukseksi seksiantinsa - kertoo reilun vuoden seurustelleesta pariskunnasta, joka jo kuitenkin on urautunut työnormeihinsa, elämänsä rutiineihin niin, että seksielämä on muljahtanut täysin sivuasiaksi elämänhehkun ja onnellisuuden ylläpitäjistä.

 

On sitten makuasia olla häveliäs ja korrekti tai suoranpuhuja seksistä puhuttaessa. Suoruutta oletan jukolaisten tavoitelleen ainakin tuodessaan seksineuvonnan - seksikurssin - näytelmän yhdeksi keskeisimmäksi agendaksi ja määrittäessään seksin parisuhteen liimaksi. Piruilevan vilpittömäksi ja valoisaksi luotu kurssin markkinointi alkaa yleisölämpiössä, jossa TV-ruudussa pyörii moneen kertaan mainos tällaisesta parikurssista ja sen tarpeellisuudesta muutaman minuutin ajan jo ennen esitystä katsojille tietoiskua toistaen.

 

Suoruus taas on sitten helpompi kirjoittaa ja sanoa kuin vakuuttavasti teatterilavalla tulkita. Jukon seksikurssin kolmivaiheisen suorittamisen pari käy nukein lävitse - kaukana miltei näyttämön perälle lavastetun nukkekodin avatun katon alla. Huonompisilmäinen ei koko pienten nukkien manööveritouhua edes erota paitsi puhetasolla, kunnes tullaan kurssin viimeiseen eli kliimaksvaiheeseen, jossa jo näyttelijät ohjatusti pistävät omankin kroppansa liikkeeseen – aikalailla tragikoomisesti siinä realismia äheltäen.

 

Musikaaliksi jukolaisten teos ei musiikin niukkuudella oikein kasva. Teoksessa sävelletään kyllä kauniin harmonisin soinnuin, mutta musikaaliodotusten vastaisesti kuivan melodiattomasti, lauletaan lyriikattomasti ja säestetäänkin nauhalta niin obligatorisen huolellisesti säröittä, että katsoja tuntee seuraavansa jotakin pumpulisordinoitua muodikasta teosta, vailla aitoa seksiin johtavaa romantiikan tunnetta..Sama kylmä yllätyksettömyys ja puhdaslaatuisuus leimaa koko esityksen teknisen toteutuksen.

 

 

Niin Olisiko sittenkin pitänyt miettiä paljon paljon pidemmälle ihmisen psyykeen, mielensopukoiden syvimpiin, monimutkaisiin kiemuroihin tai nykylyriikan iskelmällisiin romanttisiin mahdollisuuksiin saakka - tavoitella ajatusta ja aitoa tunnetta seksistä parisuhteen liimana suuremman tiedon ja kokemuksen kautta. Ehkä uppoutunut, hyvinohjattu, näiden tähtinäyttelijöiden täysin heittäytynyt panos olisi valjun tekstin vielä pelastanut. Nyt tyydyttävää tulkintatasoa ei tunnu löytyvän henkilöohjauksessa eikä sen tuottamissa roolitöissä.

 

Ihmisen teennäisyys ja muodollisuus seksiasioissa jotenkin sentään esityksessä välähtelee. Mutta ne tärkeimmät - tunne, sytyttävä voima, aito hauskuus, koskettavuus, joita aina tarvitaan esityksen ja tämän aiheen päämausteiksi - puuttuvat, sytyttääkseen katsojansa pohtimaan elämänsä seksiä ja parisuhdettaan.

 

 

TEATTERI VANHA JUKO

 

Seksimusikaali

Käsikirjoitus  Aino Pennanen
Ohjaus  Riikka Oksanen
Rooleissa  Minja Koski ja Miiko Toiviainen
Sävellykset  Jussi-Pekka Parviainen ja Minja Koski
Valot  Simo Saukkola
Äänet  Janne Louhelainen

 

 

http://teatterivanhajuko.fi/seksimusikaali/