Vaaleankeltaisia, violetteja ja kukallisia leninkejä, mekkoja, tunikoita. Kiharrettuja hiuksia, suoristettuja hiuksia, geelattuja hiuksia. Ruutupaitoja, paljon. Muutamia kravattejakin. Ennen juhlan alkamista salissa on korvia huumaava meteli, vaikka joku opettajista on jo aloittanut pianolla soittamisen. Vasta, kun suoriin housuihin, kauluspaitaan ja liiviin pukeutunut tumma miesopettaja kävelee lavalle, yleisö hiljenee. Tervetulotoivotuksen jälkeen seuraa usean viikon ajan valmisteltu ohjelma. Oppilaat ovat suloisia toteuttaessaan opettajien ideoimia esityksiä, lukiessaan aikuisten kirjoittamia juontoja, joiden vitsejä he eivät ymmärrä. He ovat juuri niin suloisia kuin olin itsekin aikoinaan, kun polotin ulkoa pitkiä runonrimpsuja, tanssin jumppapuvussa kevättanssia tai näyttelin Opettaja-lehdessä olleen käsikirjoituksen mukaisesti. Suloiset koulujuhlien esiintyjät ovat yhtä suloisia kaikki, entiset ja tulevat. Eivät erityisiä tai omanlaisiaan vaan koulujuhlamaisia.

”Kaikki maailman viisaus asuu opettajanhuoneessa.”, julistaa miesääni. Lasten esitykset ovat ohi ja ääneen on päässyt eläkkeelle jäävä harmaatukkainen opettaja. Hän sanoo olevansa 60-vuotias, vaikka näyttää vähintään seiskavitoselta. Hän on opettanut kolmekymmentäviisi vuotta ja tuntuu olevan tosissaan tässä tilinpäätöksessä. Helvetti, etten ole tuota aiemmin tajunnut! Olen etsinyt viisautta kuvataiteesta, musiikista, kirjallisuudesta, uskonnoista, psykologiasta. Olen matkustanut maailman toiselle puolelle ja olen katsonut niin lähelle ja tarkkaan kuin olen osannut. En ole löytänyt paljoakaan viisautta ja nyt minulle selviää miksi: koko ajan sitä on säilytetty suomalaisen peruskoulun opettajanhuoneessa! Ehkä voisin vielä yrittää hakea sen sieltä, minäkin. Puheesta erottuu yksi lause, joka lausutaan jäätävällä, 80-luvun tietokoneista tutulla äänellä: ”Kiitän vanhempia yhteistyöstä.” Ehkä täytyy miettiä vielä, onko opettajanhuoneeseen menemistä, sittenkään.

Jostain kumman syystä Suvivirsi lauletaan seisaallaan. Toisin kuin muistin, se ei laahaa ollenkaan, ennemminkin etenee malttamattomasti. Ajatukset ovat jo kesässä, lomassa, eläkepäivissä. Seisaaltaan on hyvässä lähtöasemassa, kun rynnätään ovelle kohti kesää, vapautta.