Nastolan Taidekeskus Taarasti on todellinen lahja lahtelaiselle elävälle kulttuurille - sen upealuontoinen järvimaisema, komea-arkkitehtuurinen päärakennus, kaikuvan suuri sali taidenäyttelytilana ja nyt suunnittelultaan, sijainniltaan, varustukseltaan liki viisisataapaikkaisen nousevan katetun katsomon, toimivan tekniikan sekä kelvokkaan esiintymislavan muodossa saamme kurkistaa yhteen häikäisevimmistä eteläsuomalaisista kesäteatterikehdoista. Tässä kokonaisuudessa on jo riittävästi ihastelemista vierailijoille.

 

 

Nastolan Pisarateatteri on nastolalaisille tuttu jo kymmenien vuosien toiminta-ajaltaan, sen sijaan nyt isäntäkaupunki Lahden asukkaille (kutsuvierasjoukkoa katsellessani) se on uusi, toisenlainen, yhteisöllinen kokemus aidosta ja uhrautuvasta yhteisestä teatteriharrastuksesta.Sen tunteen todistaa yhdistäväksi vielä muutaman lahjakkaan orimattilalaisen näyttelijän roolityöt tämänkesäisessä Pisarateatterin näytelmäteoksessa.

 

Kiehtova on myös kesän näytelmän lähtökohta, Kari Kitusen ja Petri Liskin omatuotteinen käsikirjoitus Seiväsmatkat-näytelmä. Aiheeltaan teksti on kunnianhimoinen, ensimmäinen näyttämöllinen teos valottaa 1960-1970 -lukujen yhden mielenkiintoisimman kansalaisvaikuttajan, matkailuguru Kalevi Keihäsen elämäntyötä, merkitystä ja uskomattomia ideoita. Keihänen avasi tavallisille suomalaisille edullisen mahdollisuuden viettää todellinen loma ja tehdä irtiotto kylmästä pohjolasta, arjen työstä. Parhaimmillaan Kalevi Keihäsen perustama turistimatkatoimisto mahdollisti vuosittain 100000 suomalaisen viettämään loma etelän lämpimien vesien, auringon ja muiden hekumallisten nautintojen pariin. Se on ihmesaavutus - josta näytelmä nyt kertoo takautuvan tositarinan asiallisesti ja hömppäviihteellisesti ohjaajan kokonaisnäkemyksellä kuorruttaen.

 

 

Teatterimuotona Seiväsmatkat on musiikillinen komedia, jonka kohtaukset, välähdykset ja hauskat repäisyt saadaan vauhtiin aidolla Keihäsmatkojen aikanaan tilaamalla mainosmusiikilla - lähinnä Junnu Vainion teksteillä ne sujuvat remakasti koko esittäjäjoukon tai yksittäisen solistin laulellessa tarinaan tilkettä ja sisältöä. Myös ajan iskelmät aina Irwinin viisuja myöten ryydittävät esitystä.

 

Näytelmän rakenne on kutkuttavasti juonellisesti kaksijakoinen. Vuoroin se kuvaa suomalaisten kukkahattutätien (Virpi Hiltunen, Hannele Väisänen) moraslistista kauhistelua kuulemistaan Mallorcan tapahtumista ja tämän massaturismin etelämaalaisesta synnillisestä todellisuudesta, jos kohta myös salaista kaipuuta lukiessaan HYMY-lehdistä ilmoituksia noiden matkojen aikatauluista ja pidätellessään todellista uteliaisuuttaan ja kokemishaluaan etelän seikkailullisiin turistinautintoihin.

 

Vuoroin näytelmä taas ilottelee Espanjan rannoilla itse nautintojen, rellestyksen, kylpyläparatiisisen autuuden, viinapään täyteyden, ilon ja katkeran pettymyksen tunteissa, toisinaan näyttelijätyössä komediamaaliinkin osuen, useimmin niihin vasta tähdäten - kuten kesäteatterinäytelmän taidolliseen osumatarkkuuteen perinteisesti kuuluu.

 

 

Tulisimmin näytelmä vie mukaansa espanjalaisen Manoliton (Jaakko Virolainen) ja Rosalitan (Karoliina Bergman) flamencotanssein, niiden lipevän nautinnollisiin houkutuksiin hyväuskoiset suomalaiset lompakkoineen juovuttaen. Seiväsmatkojen teatteriorkesteri luo taas tavattoman aidon ja tunnelmallisen espanjalaisen äänikulissin, taidokkain kitarasoundein koko esityksen yhdeksi nautinnollisimmista elementeistä.

 

Esityksen mieleen jääviä ovat suomalaisille tärkeällä urheilunostalgialla väritetyt episodit: kun Pentti Nikula 1960-luvulla teki jatkuvasti uusia maailmanennätyksiä ja viimein viiden metrin ylityksiä seiväshypyssä, ja Lasse Virénin kuuluisa juoksu Münchenin olympiakultaan 10000 metrillä vuonna 1972.Nämä näytelmäkohtaukset ovat huumoriltaan ja liikekieleltään näyttelijätyön onnistuneimpia. Todellisuudessa niiden tiimoilla myös Keihäsmatkojen suomalaisturistit Mallorcalla nostavat suomalaisuusjuhlintansa äärimpiin korkeuksiin. Samoin kohtaus absurdissa todellisuudessaan vihkitoimituksesta taivaallisissa korkeuksissa lentokoneessa saa ehyen hallitun ja hauskan toteutuksen.

 

 

Ennätystä hipoo kesänäytelmän yli seitsemänkymmenen roolin luettelo, joissa yli kaksikymmentä näyttelijää saa tehdä useita eri rooliluomuksia vaihtelevasti, niissä toisinaan onnistuenkin, mutta kaiken täydellisesti itsestään esitykselle ja yleisölle antaen. Siksi roolityöskentelystä on tyydyttävä vain muutamaan mainintaan.

 

Päällimmäisimpänä, vakavimpana näytelmä kuitenkin kertoo kaiken hömpän, hurjan huvin sekä eksotiikan lomassa tositarinan tästä rempseästä, suorapuheisesta, hauskasta ja ihailtavasta Keihäs-persoonasta. Tällä kohden näytelmän tekstiainekset riittävät laajempaankin teatterikäyttöön, muillekin teatteriareenoille.

 

Näytelmää kantaa hienosti kirjoitettu Kalevi Keihäsen henkilökuva ja elämänvaiheet, joihin Marko Hiekkanen on heittäytynyt täydellisellä rooliolemuksellaan. Hän on hurmaava aikakautensa guru, sympaattinen persoona, jolle uskoisi huvituksemme, lomajärjestelymme vaikka tänäänkin. Näyttämötaiteilijana Hiekkanen on tuore, tunteikas, varma näyttelijä ja hänen laulutaitonsa on valloittava, olemuksensa sympaattisen rento - lomaan ja lomailuun houkuttava.

 

Tarinaan liittyy myös Suomen suurin (2½ miljoonan viikottaisen lukijan) aikakauslehti Hymy, sen kuulu härski, rikas kroisos, ideanikkari Urpo Lahtinen, joka pian lyöttäytyy ainutlaatuisen matkailukeisari Keihäsen bisneksiin. Timo Väisänen esittää roolin vitaalisen maukkaasti, ronskisti ja todesti eläen. Näiden kahden peruspersoonan varaan punoutuu näytelmän ydin - turistimatkat, niiden ideointi, rahoitus ja itse bisnes, Keihäsmatkojen nousu ja tuho - kilpailevien matkayhtiöiden ja valtion lentomonopolin lyödessä viimeiset sinetit pankkikriisin mukana Kalevi Keihäsen tositarinaan.

 

 

Pisarateatterin tämänkesäisestä kesäteatteriesityksestä välittyy esimerkillisesti esittäjien harvinainen, kaikki ikäpolvet kattava elämänvoima: yli kolmenkymmenen teatteritekijän eri ikäpolviin, alakouluikäisistä (löylynhenki ja piccolo) eläkeläisiin saakka yltävä taiteilijakunta on saavutus ja katsojakokemus, josta väreilee yhteisöllisyyttä, inhimillistä lämpöä, yksilöllistä innostusta ja luontevuutta esitykseen ja katsomoon saakka.

 

Esityksen toteuttivat:

Ohjaaja  Petri Liski

 

Rooleissa

Marko Hiekkanen, Timo Väisänen, Kari Kitunen, Patrik Hvitsjö, Marko Kauppila, Taija Lehtinen,

Karoliina Bergman, Sanni Immonen, Janica Pynnönen, Marko Varjonen, Toni Taimen, Matti Jaakkola, Hannele Väisänen, Virpi Hiltunen, Jyrki Jussila, Mikael Norri, Nea-Sofia Koskela, Jaakko Virolainen, Reino Saarinen, Peppi Bergman

 

Muusikot

Kari Tainiala, Dimitar Popov, Markku W Järvinen, Lorenzo Corley

 

sekä

Noora Kumpulainen, Mauno Nissinen, Marjaana Turunen, Aino Pennanen, Bill Munsill, Otava Liski, Seija Kitunen, Eija Karjalainen

 

Ensi-ilta 16,7.2019